Aikuiset ja aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit

 Aikuisten aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit?

Jopa 80 prosentilla lapsista on yksi tai useampi aktiiviseksi jääneyt primitiivirefleksi. Eivätkä ne "katoa" mihinkään matkalla aikuisuuteen ellei niitä kuntouteta. Aikuiset oppivat kompensoimaan primitiivirefleksien aiheuttamia hankaluuksia - kuka enemmän tai vähemmän toimivin keinoin. 

Eli kyllä, myös aikuisilla voi olla aktiivisia primitiivirefleksejä. Itse asiassa aika monella on. Itsellänikin on. Aikuisilla kehon asennon hallintaan vaikuttavat primitiivirefleksit jäävät piiloon liikkeen ja lihasten hallinnan alle. Lasten primitiivirefleksejä on huomattavasti helpompi tunnistaa vain havainnoimalla motoriikkaa. Aikuisten primitiivirefleksien kartoittaminen onkin sitten hetkittäin vähän salapoliisin työtä mutta iso osa on houkuteltavissa esiin refleksiä aktivoivilla liikkeillä. 

Kannattaako aikuisilta kuntouttaa primitiivirefleksejä?

Hermosto ja etuotsalohko kypsyvät nykyisen tietämyksen mukaan noin 25-vuotiaaksi, jolloin neuroverkko on vielä melko joustava, jolloin myös sensomotorisella valmennuksella saadaan aikaiseksi hyviä tuloksia. 40 ikävuoden jälkeen hermosto on muuttunut melko stabiiliksi ja uusien hermoyhteyksien luominen on hitaampaa mutta edelleen mahdollista. Eli primitiivirefleksejä on mahdollista kuntouttaa aikuiseltakin. Huomaan kyllä eron omassa (jo stabiloituneessa) hermoverkossa varsinkin jos teen Moron ja pelkohalvausrefleksin harjoitteita säännöllisesti. 

Aikuisilla, joilla on aktiivisia primitiivirefleksejä, on kokemukseni mukaan tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotka laskevat elämän iloa ja laatua. 

Ahdistuneisuus, vaihtelevat mielialat ja pelot

Jos aikuinen kärsii toistuvasti suurista ahdistuneisuuden tunteista, tai mielentilat vaihtelevat nopeasti esim. liikkuessa paikasta toiseen tai sinulla on toistuvia pelkoja, esim. pimeän pelko, avoimen tilan pelko jne., Moro-refleksi voi aiheuttaa jatkuvaa virittymistä taistele-pakene-jäädy-tilaan ja nostaa stressihormonit toistuvasti päivän aikana korkeuksiin. 

Herkkyys liikkeen aiheuttamaan pahoivointiin

Matkapahoinvoinnista ja erilaiset (pään) asennonvaihdokset kuten keinuminen keinussa tai keinutuolissa aiheuttaa huonoa oloa. Tämä viittaa useaankin aktiiviseksi jääneeseen primitiivirefleksiin, jotka vaikuttavat vestibulaarisen eli tasapainoaistin tuottaman aistitiedon käsittelyyn. 

Vaikeus istua paikallaan

Jatkuva tarve liikkua istuessa, istuskelu toisen tai molempien jalkojen päällä, nojailu kyynärpäillä pöytään ja leuan tukeminen käsiin, istuminen välillä tuolin etureunalla ja välillä perällä. Muisto siitä, että lapsena oli kiva liukua tuolista pöydän alle. Nämä voivat olla merkkejä aktiiviseksi jääneistä primitiivireflekseistä Spinal Galant, STNR ja ATNR. 

Kirjoitan usein lapsista ja sensomotorisesta valmennuksesta heidän kanssaan, lapsilla kun aktiiviseksi jääneet liikemallit ja niiden vaikutukset näkyvät selvästi. Osa aikuisen sensomotorisesta alkuarvioista liittyykin haastattelun muodossa siihen, näkyikö tietyn tyyppisiä haasteita jo lapsuudessa. Valtaosaa kuntoutuksessa käytetyistä menetelmistä voi käyttää myös aikuisten kanssa. Jos siis työskentelet aikuisasiakkaiden kanssa ja mietit onko osa hänen hankaluuksiensa vyyhdestä aktiiviseksi jääneiden primitiivirefleksien aiheuttamaa, ja hyötyisikö aikuinen sensomotorisesta valmennuksesta, niin esimerkiksi Aktivaattorin Sensomotorisen valmennuksen perusteet -koulutuksessa käytävät arviointi- ja kuntoutusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi aikuisten kanssa paremmin kuin hyvin. 


Tekstin lähteenä käytetty teosta Goddard Blythe, S. 2014. Neuromotor Immaturity in Children and Adults. 

Landau - ilon ja onnen refleksi?

Ehkä sinustakin on otettu vauvana valokuva, jossa keinut vatsallasi lattialla, kädet ja jalat ilmassa? Kuin laskuvarjohyppääjä.  Sulautit tuolloin refleksiä nimeltä Landau. 

Aktiiviseksi jäänyt Landau aiheuttaa ADHD-tyyppisiä oireita

Landau ei ole varsinaisesti primitiivirefleksi, joka on läsnä syntymässä, eikä posturaalirefleksi eli refleksi, joka aktivoituu syntymän jälkeen ja häviää ensimmäisen elinvuoden tai viimeistään kolmeen ikävuoteen mennessä. Landau aktivoituu vauvalla n. 3 kk iässä ja sen pitäisi poistua noin kahteen ikävuoteen mennessä.

Landau tekee saa vauvan ojentautumaan suoraksi, kädet rinta ja pää irtoavat lattiasta, samoin jalat nousevat ylös. Jos päätä painetaan alas, myös jalat pyrkivät taipumaan alas. Landaun tehtävä on mahdollistaa itsenäinen ryömiminen, konttaaminen ja lopulta istuminen. Videolla näkyy kuinka vauva pyrkii ojentamaan kehonsa ja kun päätä painetaan alas, jalat kääntyvät alas, hiukan kuin linkkuveitsi.

Video: Onlinemedicalvideo

Landauta sanotaan ilon ja onnen refleksiksi, iloa ja onnea se tuo ollessaan poissa

Landau on yhteydessä ADHD-tyyppisiin oireisiin, vaikeutten keskittymistä ja sillä väitetään olevan jopa yhteys kantajansa elämänasenteeseen, suhtautuuko uusiin ja haastaviin tilanteisiin positiivisesti vai negatiivisesti. 

Aktiivisella Landau-refleksillä on vaikutusta karkeamotoriikkaan

Aktiiviseksi jäänyt Landau vaikuttaa paljolti samoihin motoriikan haasteisiin kuin Spinal Galant ja TLR.

Sille tyypillistä on:

• Lihasten matala tonus
  
• Lantion alueen jäykkyys
• Huono ryhti
• Motoriikan haasteet
• Kapea työmuisti - vaikea säilyttää mielessä esim. numero- tai kirjainjonoja
• Jännitys jalkojen takaosassa, varvaskävely
• Stimulaation puute prefrontaalisella aivokuorella aiheuttaa huomio-, organisointi- ja keskittymisongelmia
• Heikko ylävartalo
• Rintauinnin liikkeet eivät onnistu
• Vaikeus oppia heittämään kuperkeikka koska rinnan painuessa leukaan polvet koukistuvat
• Ylä- ja alaraajat pyrkivät tekemään samaa, esim. tanssiessa tai voimistellessa
  
• Jos TLR on aktiivinen Landaun kanssa samanaikaisesti, se vaikuttaa olennaisesti tasapainoaistin kehittymiseen, silmän liikkeiden hallintaan ja visuaaliseen hahmottamiseen.
  
  

Testau Landau näin: Testattava on päinmakuulla, kädet ojennettuna suorina eteen ja nilkat taakse, jalat yhdessä. Pyydä testattavaa nostamaan pää ylös ja pitämän pää ylhäällä 5 sekunnin ajan. Palautus alas. Pyydä testattavaa seuraavaksi nostamaan pää ylös ja hieman irroittamaan käsiä lattiasta viiden sekunnin ajan. Palautus alas. Pyydä testattavaa nostamaan pää ja koko ylävartalo irti lattiasta ja pitämään asento viiden sekunnin ajan. Jos testattavan jalka tai jalat nousevat lattiasta, Landau on aktiivinen ja hoidettavissa. 

Harjoitteluohjeet Landaun hoitamiseksi saat sensomotoriselta valmentajalta. Klikkaa tästä laittaaksesi viestiä Aktivaattori valmennuksen FB-sivujen kautta.

Lähde: Blythe, P. 1995. Physiotherapy in Mental Health. A Practical Approach 1995, Pages 226-234

Aistiherkkyydet ovat yhteydessä sensomotoriikkaan

Aistiherkkyydet ja sensomotoriikka kulkevat käsi kädessä lapsen kehityksessä

Näköaistin yliherkkyys, kuulo- ja tuntoyliherkkyydet ovat yleisimpiä aistitiedon käsittelyn haasteita, jotka tulevat esiin varsinkin lasten arjessa. Päiväkodit ja koulut ovat harvemmin suunniteltu siten, että rakennusten akustiikka, materiaalivalinnat ja eri toimintojen sijoittelu (kuten vaikka eteistilat joissa riisutaan ja puetaan ulkovaatteita) olisivat kovin aistiystävällisesti toteutettu. Tyypillistä on tilojen kaikuminen, isot lapsimäärät suhteessa tilaan, stimuloiva värien käyttö, sokkeloiset siirtymät esim. ruokailutiloihin, eteistiloissa säilytyskalusteet, vaatteiden ripustaminen ja tarvikkeet ovat sijoiteltu korkealle, ja usein ahtaasti, jolloin ne lapsen näkökulmasta näyttävät vyöryvän päälle. 

Miten aistiherkkyys ilmenee lapsella?

Aistitiedon käsittely itsessään on monimuotoinen prosessi. Hermosto ottaa vastaan eri aistien tuomaa tietoa ja reagoi siihen, usein huomaamattamme. Pystymme toimimaan ja mukauttamaan toimintaamme suhteessa aistien tuottamiin viesteihin. Itsessään aistitiedon prosessointi on näkymätöntä mutta käyttäytymisemme eri tilanteissa tuo aistitiedon käsittelyä, tai sen vaikeuksia näkyväksi. Yleisimmin aistiyliherkkyydet tulevat kokemukseni mukaan näkyviin siirtymissä, kun vaihdetaan toiminnasta toiseen tai fyysisesti siirrytään tilasta toiseen. Siirtymiin liittyy lähes aina muutos myös aistiympäristössä.

Mieti vaikka talviaikaan ulos lähtemistä,  eteistilan ahtauttaa ja hälinää, asioita ja esineitä jotka eteistiloissa ovat lapsen yläpuolella, kiristäviä, kiertäviä saumoja ja resoreita, sisä- ja ulkovaatteiden eri materiaaleja, monia sukkia talvikengissä ja lopulta hikoilun ja hikeentymisen kautta siirrytään lämpötilasta toiseen. 

Aistitiedon käsittely voi olla aliherkkää...

Jos lapsi kolhii itseään toistuvasti eikä juuri ilmaise kipua kolhuja saadessaan, ei reagoi kun häntä koskettaa jalkapohjiin, laittaa suuhunsa vielä viisivuotiaanakin toistuvasti asioita ja esineitä, jotka eivät suuhun kuulu ja nauttii erityisesti rouskuvista syötävistä eikä reagoi jääneeseen porkkanaraasteeseen kasvoillaan, voi päätellä että tuntoaisti saattaa olla aliherkkä. 

Aistiedon käsittely voi olla yliherkkää...

Joku toinen lapsi reagoi voimakkaasti hiharesoreihin, rukkasen varsiin, sukkiin, sukan saumoihin, vaatteiden tuotelappuihin. Ruokavalio saattaa koostua banaanijogurtista, lauantaimakkarasta ja perunamuusista koska niissä "ei ole kökköjä". Lisäksi päänahka saattaa olla niin herkkä, ettei hiuksia saa pestyä tai harjattua ilman raivoisaa sotaa. Kädet eivät saa sotkeentua ja sormivärit ja ovat kauhistus!
Tällöin voi päätellä että tuntoaisti on yliherkkä. 

...ja aistihakuista

jolloin lapsi hakee aistikokemuksia kaiken aikaa. Juoksee, törmää, pyörii, hyppää, roikkuu pää alaspäin eikä ikinä tunnus saavan mistään tarpeekseen. 

Lisäksi nämä kaikki voivat olla läsnä lapsen aistitiedon käsittelyssä läsnä saman aikaisesti!

Sensomotoriikka vaikuttaa aistitiedon käsittelyyn

Aktiiviset refleksiliikemallit vaikuttavat lapsen sensomotoriikkaan ja aiheuttavat poikkeavaa aistitiedon käsittelyä. 

Moro on automaattinen reaktio äkilliseen aistimuksiin

Mikä tahansa - kuten kirkas valo, muutos pään asennossa, lämpötilan muutos, kovat äänet, voimakas tuoksu tai kosketus - voivat aktivoida Moron. Useimmilta aistiyliherkiltä lapsilta ja aikuisilta löytyy aktiivinen Moro-refleksin liikemalli. Maailma voi tuntua jättimäiseltä hiekkapaperiarkilta, joka hankaa liikaa joka suunnasta - liian äänekäs, liian kirkas, liian karhea ja kivulias. Ylimääräisiä aistimuksia voi olla vaikea suodattaa pois ja hermosto ylikuormittuu helposti. Tyypillisiä Moron aiheuttamia aistiyliherkkyyksiä ovat pään alueen, käsien ja jalkojen alueen tuntoyliherkkyys, ääniyliherkkyys ja näköaistin yliherkkyys, esim. kirkkaat valot ja loisteputket tuntuvat epämiellyttäviltä. (Goddart Blythe, S.  2005) 

Spinal Galant on yhteydessä hyperaktiivisuuteen ja hypersensitiivisyyteen

Vyötärön ja lantion alueen vaatteet ja tuolin selkänojaan nojaaminen saattavat laukaista Spinal Galantin refleksiliikemallin. Olet ehkä pukenut vaippaa vauvalle, joka kiemurtelee vaippaa vaihtaessa niin että teillä molemmilla on hiki? Myöhemmin hänelle on ollut vaikea löytää housuja, jotka olisivat tuntuneet jalassa mukavilta. Pesulaput hankaavat ja saumat tuntuvat itkettävän ikäviltä? Vaatteista on aina pitänyt leikata laput irti? Selkänojallisessa tuolissa istuminen on levotonta, aina kun lapsen alaselkä osuu tuoliin, hän korjaa asentoaan joko siirtymällä istumaan tuolin etuosaan tai nojaa vain yläselällä selkänojaan. Ja vaihtamalla asentoa hetken kuluttua taas uudelleen. Jatkuvan asennon vaihtamisen vuoksi hänen on vaikea paitsi pysyä paikallaan mutta myös keskittyä. On mahdollista että lapsi yökastelee vielä yli 5-vuotiaana.

Useilla ADHD-oirehtivilla lapsilla on aktiivinen Moron ja Spinal Galantin liikemalli ja aistiyliherkkyydet ovat tyypillisiä hyperaktiivisilla ja reaktioherkillä lapsilla. 

Pääset tästä linkistä lataamaan Aktivaattori valmennuspalvelun arvio-ohjeen, jonka avulla voit testata ovatko Spinal Galant tai Moro-refleksit aktiiviset. 

Miten tukea aistiyliherkkää lasta?

Sensomotorinen valmennus on yksi vaihtoehto auttaa lasta jolla on aistiyliherkkyyksiä. Jos latasit arvio-ohjeen ja teit arvion lapsen kanssa ja lapsella oli aktiivisena jompi kumpi tai molemmat liikemallit, lapsesi hyötyy sensomotorisesta valmennuksesta. 

Helpoin reitti sensomotoriseen valmennukseen kulkee tästä, Aktivaattorin sensomotorinen minivalmennus tapahtuu mukavasti kotonasi, juuri silloin kun se sopii sinulle ja lapsellesi. 

Kiitos kun luit tämän tekstin!

Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Lähde: Goddart Blythe, S. 2005. Well balanced child: Movement and early learning

Rytmiset liikkeet auttavat sulauttamaan refleksiliikemalleja

 Rytmiset liikkeet ovat olennainen osa sensomotorista valmennusta. Lisäksi ne ovat yksinkertaisia ja helppoja tehdä ja niillä joidenkin lasten kohdalla on ihan uskomaton vaikutus! Rytmiset liikkeet vaikuttavat erityisesti aivojen limbisen alueen kypsymiseen, samaan alueeseen jossa aktivoituvat mm. tunteet ja ennen kaikkea taistele-pakene-jäädy -reaktiot. 

Rytmiset liikkeet auttavat aivoja, kehoa ja aistijärjestelmää kypsymään jolloin hermoverkon ja kehon on helpompi vastustaa refleksiliikemallien aiheuttamia ylimääräisiä ärsykkeitä. Rytmiset liikkeet  rauhoittavat, usein lapset nauttivat niistä koska ne tuovat hoivaamisen ja yhteenkuulumisen tunteita. Ne rauhoittavat parasympaattista hermostoa koska niiden avulla Moro- ja pelkohalvausrefleksi alkavat integroitua. 

Rytmiset liikkeet valmistelevat lapsen - ja aikuisen - hermoverkon varsinaiseen refleksiliikemallien sulauttamiseen. Rytmisten liikkeiden vaikutukset tulevat näkyviin muutamien viikkojen aikana liikkeiden tekemisen aloituksesta. 

Jos lapsellasi on yliherkyyttä äänille, valoille, hajuille, mauille ja vaatteiden pukeminen hiha- ja lahjelukkoineen sekä tuntoaistimuksineen tuottaa haasteita, paljon vaikeuksia kaverisuhteissa, ahdistuneisuutta, vihaisuutta, aggressiivista käyttäytymistä tai suuri tarve kontrolloida kaikkea ilman syytä, hän erittäin todennäköisesti hyötyy rytmisistä liikkeistä. 

Sinun ja lapsesi kehityksen tueksi löydät täältä Aktivaattorin sensomotorisen minivalmennuksen. Minivalmennuksessa opit tekemään lapsesi kanssa seitsemän rytmisen liikkeen sensomotorista kehitystä tukevan "hytkyttelyjumpan", mikä auttaa teitä elämään tasapainoisempaa elämää. Koska kaikilla lapsilla aivojen ja hermoston kehitys on kesken, voit tehdä liikkeitä kaikkien lastesi kanssa, vaikka selkeitä merkkejä refleksiliikemalleista ei olisikaan. 

Pääset ostamaan valmennuksen Aktivaattorin verkkokurssikaupasta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Sensomotoriikka näkyy koulussa arjen haasteina, joita et ehkä ole osannut ajatella sensomotoriikkana

 Kävin yhdessä luokassa havainnoimassa lasten koulupäivän sujumista. Odottelin ulkona liikuntatunnille pääsyä yhdessä lasten kanssa. "Moi Sanna muistaksää mut, mää kävin sun terapiassa!" "Muistanhan minä, tykkäsit joka kerta keilata." "Ooksääkin käynyt Sannalla?" ihmettelee siihen toinen pieni ihminen "Joo mää kanssa!" vastaa kolmas.

Kun lapset kuoriutuivat ulkovaatteistaan ja tulivat liikuntasaliin, laskeskelin että luokan kahdeksastatoista lapsesta kymmenen on käynyt vastaanotollani ja kaikilla heillä on enemmän tai vähemmän haasteita sensomotoriikassa.
Liikuntatunnilla tehtiin paljon ihan perusliikkumista: viivoja pitkin kävelemistä, hyppimistä yhdellä ja kahdella jalalla, x-hyppyjä, laukkaa, takaperin kävelyä. Tiesin jo valmiiksi että tulen näkemään hyvin monenlaista vipellystä.
"Hyppää eteenpäin jalat yhdessä! Eikä kun jalat yhdessä!" "Kävele takaperin! Takaperin! Kävele selkä edellä, älä kurki mutkalla!" "Laukassa mennään toinen jalka edellä, kokeile että siirrät aina oikeeta jalkaa edellä. Tässä on sinun oikea jalka." "Pidä kantapäät lattiassa kun menet kyykkyyn, sää kaadut jos et laita kantapäitäkin lattiaan!" Opettaja ohjasi. Lapset yrittivät mutta kun hermosto ohjasi toisin. Äidinkielen tunnilla opetus jatkuu: "Istu suorassa tuolilla, sun on vaikea kirjoittaa kun nojaat noin siihen pulpetin päälle." "Pidä kynää tässä peukun, etusormen ja keskisormen välissä, sun ei tarvi käyttää nimetöntä. I, E ja N, piirrä ne ylhäältä alas, kokeilepa uudelleen. Tarvisitkohan jonkinlaisen kynävahvennoksen?" "Oho, mitenkäs sinä taas tipuit siitä tuolilta?" "Älä pieni ystäväni syö sinun uuden paidan hihoja täyteen reikiä!"     "Hei keskity nyt, tee nämä liikkeet laulun mukana! Laita nyt oikee etusormi yhteen vasemman peukalon kanssa, katso, tällä tavalla!

Myötätuntoni on sekä pinnistelevien pikkuoppilaiden että opettajan puolella. Lapset eivät itse voi sensomotoriikan vaikeuksilleen mitään ja opettaja näkee sensomotoriikan aiheuttamat haasteet ja yrittää parhaansa puuttua niihin mutta samalla oppilas ei kykene korjaamaan toimintaansa koska se lähtee kirjaimellisesti selkärangasta.

Jos mietit keinoja millä tukea lasta sensomotoriikan haasteissa, mene tästä linkistä Aktivaattorin verkkokurssialustan etusivulle ja tilaa Sensorinki-uutiskirje, saat kuukausittain 1-2 sähköpostia liittyen sensomotoriikkaan.

Aktivaattorin pienen Sensomotoriikan oppaan voit ladata täältä.

Lapsen yökastelu yli 5-vuotiaana

 Sensorisen integraation teorian kehittäjä Jane Ayres toteaa kirjassaan Aistimusten aallokossa että aistitiedon käsittelyn vaikeuksista kärsivät lapset melko usein kastelevat öisin vielä yli viisivuotiaina. Kastelu johtuu siitä että alaselän alueen hermoston kehitys on vielä kesken ja hermot eivät asianmukaisesti vie rakon täyttymisestä tietoa aivoille. Yökastelun lisäksi virtsaa voi karata päivisin ja saattaapa tuhrimistakin esiintyä.

Keinot yökastelun hoitamiseen ovat melko suppeat: terveydenhuollon kautta on mahdollista saada lainaksi hälytyspatja, joihin on yleensä pitkä jonot, sekä lääkitys. Hälytyspatjassa on on se huono puoli, että se toimii vasta kun vahinko on jo tapahtunut eikä lääkehoidosta välttämättä ole vastaavaa hyötyä, vahinkoja voi tapahtua siitä huolimatta.

Mikä avuksi yökasteluun? Mistä yökastelu voi johtua?

Sensomotoriikan yhteys yökasteluun

Sensomotoriikan näkökulmasta valtaosaa näistä lapsista yhdistää yksi asia. Kun lapsen alaselkää koskettaa, nähdään usein refleksiomainen pieni (tai suuri!) lihassupistus alaselän alueella, kosketuksen puolella. Tämän supistuksen aiheuttaa refleksiliikemalli nimeltä Spinal Galant, joka hidastaa hermoston kypsymistä alaselän ja lantion alueella. 

Mikä Spinal Galantin tarkoitus on?

Liikemallin tarkoitus on auttaa lasta syntymään synnytyskanavan läpi ja sen pitäisi sulautua pois n. 12 kk ikään mennessä. Refleksiliikemalli on tärkeä ryömimään ja kävelemään oppimisen kannalta, sen avulla lapsen on mahdollista oppia liikuttamaan lantiotaan eteen ja ylöspäin. Kun vastasyntynyttä koskettaa alaselkään lähelle selkärankajuostetta, nähdään lantion alueen fleksio eli koukistus. Jos molempiin selkäjuosteisiin kosketaan samanaikaisesti, se saa aikaan refleksin joka aiheuttaa virtsarakon tyhjentymisen, mikä todennäköisesti on syynä myös viittä ikävuotta vanhempien lasten yökasteluun. 

Aktiivinen Spinal Galant ei ole ihan harmiton matkakaveri muutenkaan, se on yhteydessä välikorvaan ja kuuloaistiin, ja sillä on vaikutusta kuullun muistamiseen, keskittymiseen ja tasapainoon. Samalla se vaikuttaa lantion alueen tuntoon ja monesti lapsilla, joille sopivien housujen - kireys, vyötärön korkeus, saumat, laput... - löytyminen ja pukeminen on vaikeaa, onkin kyseinen liikemalli aktiivinen. Usein heidän istumisensa tuolissa, jossa on selkänoja, on erityisen levotonta: Joka kerta kun lapsen alaselkä osuu tuolin selkänojaan, lapsi liikuttaa lantiotaan ja hilautuu tuolissaan kohti reunaa. Ja lapsi ei voi tälle mitään, koska kyseessä on refleksi.

Kinesiologi Moira Dempseyn mukaan ärtynyt tai tulehduksellinen paksusuoli ja Spinal Galant saattavat jopa olla yhteydessä toisiinsa. Spinal Galant, varsinkin ollessaan aktiivinen vain toisella puolella selkärankaa voi aiheuttaa toiminnallisen lannerangan skolioosin. 

Jos mietit voiko lapsen yökastelun takana olla tämä liikemalli, klikkaa alla olevaa linkkiä, saat ladattua ilmaiseksi testaus- ja jatko-ohjeet. 

saat ladattua Spinal Galantin testiohjeet tästä.

Tästä linkistä löydät Aktivaattorin Selätä yökastelu! -verkkovalmennuksen, jonka avulla lapsesi on mahdollista tulla yökuivaksi kolmessa kuukaudessa. 

Kiitos kun luit tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle apua. 

Terveisin Sanna, sensomotorinen valmentajasi

Kuluvatko sukkasi puhki isovarpaan kohdalta?

Voidaanko puhua hetki varpaista?

Hajoavatko sukkkasi ja kenkäsi toistuvasti isovarpaan kohdalta?

Vaikka huolehtisit kynsien leikkaamisesta hyvin? Huomaatko joskus jännittyneenä isovarpaittesi nousevan ylös? Tai vastaavasti isovarpaasi taipuu alas? Sinulla todennäköisesti on aktiivisena Babinski-refleksi tai sen "vastinpari" FTG, jolloin isovarvas kääntyy alas. Kurkkaapa kenkiisi, kaivavatko varpaasi kuopat pohjallisiin tai onko isovarpaan kohdalle kengän kärkeen noussut patti? Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, jalan alueella vaikuttaa vielä Plantaari-refleksi, joka taasen saa varpaat kipristelemään kun päkiää tai kantapäätä kosketetaan sopivaan kohtaan. Babinski-refleksi ohjaa jalkaa oppimaan ojentumaan ja Plantaari-refleksi taasen kipristymään. Nämä jalan liikkeet tarvitaan kehityksen eri vaiheissa; ryömiessä, kävellessä, jalkoja ulos ja sisään kääntäessä. 

Nämä kolme refleksiliikemallia valmistelevat varpaat ja jalat niiden tärkeistä roolia eli pystyssä olemista varten. Ihmisen pisimmät hermoradat kulkevat juurikin aivoista varpaisiin asti. Isovarvas ja sen toiminta on ratkaisevan tärkeää kävelemiselle, juoksemiselle ja hyppäämiselle ja ennen kaikka TASAPAINOLLE. Esimerkiksi rappusten kiipeäminen vaati varpaiden juuri oikea-aikaisen ojentumisen. Kaikkiaan jalan alueen refleksit vaikuttavat tasapainon ylläpitämiseen ja kokonaismotoriikkaan. 

 Jalkojen alueen refleksit ovat yhteydessä myös kielen kehitykseen

Kun seuraat pientä vauvaa, näet kuinka hänen varpaansa liikkuvat kun hän lepertelee ja ääntelee selällään ollessaan. Jos jalkojen alueen refleksit eivät integroidu riittävän hyvin ryömimisvaiheessa, ne aiheuttavat kireyttä jalkojen alueella istumaan ja kävelemään opetellessa. Tästä johtuu että jotkut lapset nousevat helposti kävelemään varpaillaan. Ph. D. Carla Hannafordin Smart Moves -kirjan mukaan kielellisten vaikeuksien ja kireiden jalkojen välillä olisi yhteys toisiinsa. 

Yleisimpiä haasteita liittyen aktiivisiin jalan alueen reflekseihin:

• lapsi ryömii vain lyhyen aikaa tai ei ollenkaan
• vaikeuksia kävelemään oppimisessa
• heikko tasapaino
• nilkan heikkous ja nyrjähdykset
• motorinen suunnittelu voi olla työlästä
• kompastelu ja helposti kaatuminen
• portaissa kompurointi
• varpailla käveleminen
• kenkien pukeminen on vaikeata kun varpaat kipristyvät
• puheen kehityksen viivästymät
• aikuisena alaselkäkivut kävellessä ja seistessä
• jalat kutisevat herkästi
• jäykät jalat
• juokseminen on kömpelöä    
• säärten alueen arkuus        
• lattajalkaisuus
• säärten alueen arkuus
• hampaiden narskutus tai kirskutus öisin
• kielen liikkuminen suussa ja ulostyöntyminen karkeamotorisen toiminnan yhteydessä (kielen liikkuminen suussa kirjoittamisen tai saksilla leikkaamisen yhteydessä liittyy käden alueen reflekseihin, käsittelen tätä aihetta toisessa kirjoituksessa)

Jalan alueen refleksit ovat hoidettavissa sinnikkäästi tehdyillä sensomotorisilla harjoitteilla. Ne vaativat usein monia toistoja ja liikemallit sulautuvat hitaasti johtuen hermojen pituudesta jalkojen ja aivojen välillä. Jalkojen alueen refleksien olemassa olemisen arviointi on melko yksinkertaista: 

1. Teippaa lattiaan n. 2,5 m. pitkä teippi tai jos lattiassasi on viiva, seuraa sitä. Pyydä toista henkilöä seuraamaan kun kävelet viivaa pitkin tai videoi kännykällä kävelyäsi.

2. Asetu viivan toiseen päähän ja nouse seisomaan jalkojen ulkosyrjälle, ikään kuin seisoisit rakennuksen kattoharjalla jalat harjan molemmin puolin.
3. Kävele viivaa pitkin eteenpäin ja sitten takaisin alkupisteeseen takaperin. Pidä katseesi esim. vastapäisessä seinässä. 

4. Jos jossain vaiheessa isovarpaasi nousevat pystyyn, Babinski on aktiivinen, jos isovarvas taipuu alas, tällöin FTG on aktiivinen. Molemmat liikemallit voivat myös olla aktiivisina yhtä aikaa.

Jalkapohjan Plantaari-refleksin saa houkuteltua esiin parhaiten siten, että toinen henkilö piirtää sormella päkiäsi alareunaan viivan jalan ulkosyrjältä isovarpaan kohdalle. Aluksi voi olla että varpaat kipristyvät kutittavan tuntemuksen vuoksi, tämän takia viivan vetämisen voi toistaa useamman kerran. Jos varpaat kipristyvät joka kerralla, liikemalli todennäköisesti on aktiivinen. Saman voi toistaa kantapäälle, viivaa vedetään jalan ulkosyrjältä keskelle kantapään alueen puolivälin korkeudella. Jos varpaat kipristyvät, liikemalli on aktiivinen kantapään osalta. 

Ylhäällä olevassa kuvassa oma Babinskini, joka näkyy esimerkiksi miettiessäni jotain vähän monimutkaisempaa tai kovin tunnepitoista. Huomaan myös että Babinskini aktivoituu jos näen toisella ihmisellä aktiivisen Babinskin. Peilisolut ovat ihmeellisiä! :D


Babinskin ja jalkapohjan plantaari-refleksin hoitamisen opit sensomotorisen valmennuksen perusteet-koulutuksessa. 

Sensomotorinen valmennus - mitä se on?

Mihin sensomotorinen valmennus perustuu?

Sensomotorinen valmennus perustuu INPP-menetelmään. Sana INPP tulee sanoista The Institute for Neuro-physiological Psychology, jonka perusti psykologi Peter Blythe vuonna 1975. Instituutissa tutkittiin hermoston kypsymättömyyden vaikutuksia keskushermoston toimintaan lapsilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia tai alisuoriutumista akateemisissa taidoissa sekä aikuisia, jotka kärsivät ahdistuneisuudesta, avoimen- tai ahtaanpaikankammosta tai paniikkihäiriöstä.

 INPP toimii viitekehyksenä ja standartoituna testimenetelmänä. Sen kautta tarkastellaan mm. tasapainoa, kehon asennon kannattelua, karkeamotoriikkaa, kehityksellisiä liikemalleja, kehon puoliskojen saman- ja eriaikaista toimintaa, primitiivi- ja spastisia refleksejä, silmänliikkeiden hallintaa, näköaistia, visuomotorista ohjailua sekä kuulon stimulaatiota erilaisilla äänillä.

Toinen sensomotorisen valmennuksen menetelmä on RMTI, joka perustuu kehityksellisiin liikemalleihin. RMTi tulee sanoista Rhytmic Movement  Training. Menetelmä perustuu ruotsalaisen liiketerapeutti Kirstin Linden luomaan menetelmään, jossa mallinnetaan ja jäljitellään pienten lasten tapaa liikkua kullekin kehitysvaiheelle tyypillisesti, joka mahdollistaa integroitumatta jääneiden refleksiliikemallien sulauttamisen. 

Sensomotorinen arviointi ja valmennus on yksi näkökulma tarkastella lasten ja aikuisten hermoston kypsymättömyyteen liittyviä merkkejä. Se ei korvaa lääketieteen ammattilaisten, neurologien ja psykologien tekemiä tutkimuksia, mutta tarjoaa menetelmän jolla arvioida ja korjata hermoston kypsymättömyyteen liittyviä merkkejä, joille ei ole löydetty muita syitä.

Varsinainen sensomotorinen arviointi voidaan tehdä noin 6-7-vuotiaasta alkaen. Pienemmälle lapselle arviointi voidaan tehdä leikin tai jumpan ohessa, perustuen enemmän liikemallien havainnointiin kuin varsinaisiin arviointiliikkeisiin. Myös aikuisten aktiivisia refleksejä on mahdollista arvioida ja hoitaa.

Millainen sensomotorisen valmentajan koulutus on?

Koulutuksen kesto on kuusi päivää ja asiakasharjoitusten tekemistä niiden välissä. Koulutuksessa käydään läpi parikymmentä refleksiliikemallia (joista aktiivisena itselläni on liki puolet...). Refleksiliikemalleja käydään läpi toimintakyvyn näkökulmasta, miten ne voivat vaikuttaa henkilön kykyyn osallistua arkeensa normaalisti. Refleksiliikemallit aiheuttavat ja pitävät usein yllä "omituisia" kehollisia ja psyykkisiä pulmia, jotka johtuvat hermoston kypsymättömyydestä. Koulutuksen aikana tutustutaan liikemalleihin, niiden arvioimiseen, miten liikemallit "toimivat" ja miten ne saa liikeharjoitteilla harjoitettua turvallisesti pois. Käymäni Motivoxin järjestämän koulutuksen jälkeen olen kouluttautunut aktiivisesti eri valmentajien järjestämissä etäkoulutuksissa. 

Mitä sensomotorisessa valmennuksessa tehdään?

Sensomotorinen valmennus aloitetaan alkuarvioinnilla, joka on hyvä videoida, ja sitä voidaan verrata loppuarvioinnin videoon. Alkuarvioinnissa kartoitetaan arviointiliikkeiden avulla näkyykö motorisissa suorituksissa merkkejä "sensomotorisesta pinnistelystä" kuten tasapainon menetyksistä, näön tuen tarpeesta tasapainon ylläpitämiseksi, kehon keskilinjan ylittämisen vaikeuksista, kehon puoliskojen saman- ja eriaikaisesta käytöstä, liikkeiden rytmittämisen vaikeudesta ja silmien dominanssin vaihtelusta. 
Jos vähintään puolessa arviointiliikkeistä on havaittavissa selkeätä vaikeutta, tehdään vielä tarkempi liikemallien arviointi ja sen pohjalta aloitetaan valmennus. 

Sensomotorinen valmennus vaati pitkäjänteistä sitoutumista ja liikeharjoitteiden säännöllistä tekemistä. Jos liikemalleja on aktiivisena useita, valmennus  kestää puolesta vuodesta vuoteen, sisältäen 15-20 tapaamiskertaa. Tapaamiskerroilla tehdään ns. vastustettuja liikesarjoja, mitkä vaimentavat liikemalleja tehokkaasti sekä arvioidaan edistymistä ja tehdään kotona tehtäviin harjoitteisiin tarvittavat muutokset sen mukaisesti kun refleksiliikemallit ovat muuttuneet tai sammuneet pois. Lyhyemmilläkin jaksoilla saadaan aikaan edistymistä, monesti tuloksia alkaa näkyä 6-8 viikkoa harjoittelun aloittamisesta. Valmennusjakso päättyy arvioon jossa tehdään samat liikkeet kuin alkuarviossa, ja muutoksia verrataan siihen. Aikuiset ja yli 8-vuotiaat lapset hyötyvät eniten edellä esitetystä valmennuksen mallista. Arviointiliikkeet löydät esim. Aktivaattorin ilmaisesta "Sensomotoriikan 8 punaista lippua"-valmennuksesta, johon pääset tästä linkistä. 

Passiiviset rytmiset liikkeet sopivat käytännössä liki kaikille lapsille, myös kehitysvammaisille lapsille 

Pienten lasten, 3-8 vuotiaiden, sensomotorista kehitystä voidaan parhaiten tukea ns. passiivisilla rytmisillä liikkeillä, jotka jäljittelevät kehityksellisiä liikemalleja. Lapsi tekee passiiviset liikkeet aikuisen kanssa kotona. Ne ovat hyvä keino rauhoittumiseen esim. päivähoitopäivän jälkeen tai illalla ennen nukkumaan menoa. Tätä vanhempien lasten ja aikuisten valmennus perustuu lisäksi aktiivisiin liikesarjoihin, joilla primitiivi- ja spastisten refleksien liikemalleja joko sammutetaan tai aktivoidaan. Liikeharjoitteita tehdään viitenä päivänä viikossa ja viikossa on kaksi lepopäivää, jolloin hermosto saa palautua. Liikesarjojen tekeminen kestää 10-15 minuuttia päivässä. Monesti lapset, ja aikuiset, jotka hyötyvät sensomotorisista harjoitteista, motivoituvat myös tekemään niitä, koska niiden antama vaste tuntuu kehossa miellyttävältä. Harjoitteiden tekeminen onnistuu hyvin kotona, liikkeet voi tehdä maton, jumppamaton tai sängyn päällä. 

Millaisia ovat sensomotorisen valmennuksen tulokset käytännössä?

Kaikkiaan sensomotorisen valmennuksen myötä lapset kuormittuvat vähemmän koska refleksiliikemallit ja niihin liittyvät aistiyliherkkyydet eivät ole enää kuormittamassa aktiivisesti hermoverkkoa. 

Kehon asennon hallinta: Usein tulokset ovat muutoksia, jotka tulevat näkyviksi kehon asennon hallinnassa. Liikkeiden suorittaminen on helpompaa kun ns. kompensaatioliikkeet vähenevät ja voiman tuotto oikeissa kohdissa aktivoituu. Istuma-asentoa on helpompi pitää yllä ja katsetta ja käsien toimintaa on helpompi ohjata. Kiinnostus esim. pallon käsittelyyn ja erilaisiin kynäilytehtäviin lisääntyy. Pukeminen helpottuu kun lapsi pystyy paremmin hallitsemaan vaatteiden järjestelyn pukiessa. Ruokailuvälineiden käsittely helpottuu. Valmennuksen aikana monet lapset, joilla on motorisen kehityksen viivästymää tai erilaisia liikkumiseen liittyviä pelkoja, ovat oppineet uimaan ja ajamaan polkupyörällä tai kiipeilemään leikkikentän kiipeilytelineissä. Kiinnostus liikkumiseen lisääntyy kun kehoa on helpompi hallita. Kaikki tämä vaikuttaa karkea- ja hienomotoriseen kehitykseen myönteisesti. 

Sensorisia muutoksia: Vaatteiden ja sukkien pukeminen helpottuu, saumat eivät ole enää niin häiritseviä. Paidan kaulusten ja hihojen pureskelu vähenee. Kuolaaminen vähenee. Ruokaillessa ruoka ei tipu suusta jatkuvasti pois. Kirkkaat valot häiritsevät vähemmän ja siristely vähenee. Herkkyys äänille vähenee, lapsen tarve käyttää esim. kuulosuojaimia vähenee.

Psyykkiset muutokset, kuormittuminen vähenee: Mieliala tasaantuu ja paranee, fobiat ja pelot sekä kiukkukohtaukset vähenevät tai niiden kesto lyhenee. Piiloutumiset ja karkuun lähtemiset vähenevät. Vanhemmasta irrottautuminen helpottuu. Usein lapset rohkaistuvat kokeilemaan ja oppimaan uusia asioita ja saavat itseluottamusta. Usein myös lapset, joilla on kielellisiä pulmia, hyötyvät  sensomotorisesta valmennuksesta. 

Muutokset oppimisessa: Sensomotorisen valmennuksen myötä lukunopeus kasvaa, luetun ymmärtäminen paranee, hahmottaminen jäsentyy, mikä vaikuttaa myös matemaattisiin taitoihin. 

Perustuuko sensomotorinen valmennus tutkittuun tietoon? 

Sensomotorinen valmennus on Suomessa ja pohjoismaissa vähemmän tunnettu menetelmä, sen sijaan esim. Australiassa ja USA:ssa se on yleisesti esim. fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, erityisopettajien ja kinesiologien käyttämä menetelmä. Sensomotoriikasta on olemassa jonkin verran tutkittua tietoa, voit tutustua siihen täällä.

Jos sinulla heräsi kysymyksiä liittyen sensomotoriseen valmennukseen, laita minulle viestiä Aktivaattorin fb-sivun kautta. Jos haluat tarkemmin tutustua refleksiliikemalleihin, lataa Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas täältä.

Kiitos kun luit tämän tekstin!

Terveisin, sensomotorinen valmentajasi Sanna

Ps.

Jos olet miettinyt miten oppimisvaikeuksissa voi auttaa, sensomotorinen valmennus on yksi keino!

Mikä on Moro refleksi ja miten sen voi tunnistaa?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä - MORO

Moro refleksi on vauva-ajan primitiivirefleksi, jonka on vauvan keino suojautua mahdollisilta uhkilta. Refleksi aktivoituu kun vauvan ympäristössä tapahtuu aistein havaittava nopea muutos. Tällaisia tapahtumia voivat olla vaikkapa kovan äänen kuuluminen, nopea asennon muutos, pelottava visuaalinen muutos ympäristössä, jonka vauva näkee, tai kun vauva kokee painovoiman arvaamattomana. Moro näkyy siten, että vauva säikähtäessään hätkähtää, ojentaa käsivartensa, kämmenet aukeavat hetkeksi, sitten vauva tuo kätensä ja jalkansa suppuun lähelle kehoa ja alkaa useimmiten itkeä. Moron pitäisi hävitä 2-4 kk iässä. 

Kun primitiivirefleksi alkaa heiketä, lapsessa alkaa vahvistua normaali hätkähdysvaste säikähtämiselle, sille samalle joka meissä on aikuisenakin. Jos keittiön pöydältä tippuu räsähtäen kukkamaljakko lattialle, todennäköisesti hätkähdät hieman ja kiiruhdat katsomaan mistä ääni kuului ja miten kävi. Sinulta ei katoa liikekontrolli säikähdyksen aikana, toisin kuin häneltä, jolla Moro on aktiivinen. 

Entäpä jos Moro ei normaalisti sammukaan pois? Jos Moro on aktiivinen kuuden kuukauden jälkeen, siitä voi tulla hallitsematon ylireaktio, joka ohittaa lapsen (ja aikuisenkin!) tietoiset päätöksenteon taidot. Usein reaktiot liittyvät valoon ja ääniin sekä tuntoaistiin. Herkistynyt hermoverkko ei pysty jättämään huomioitta tavallisesti merkityksettömiä asioita huomaamatta, kuten loistevalon surina, kellon tikitys yöllä, käytävällä avautuvien ja sulkeutuvien ovien äänet, liian kirkas television ruutu, sukan saumat, karhea kangas... Ne voivat jatkuvasti häiritä lastasi hänen lisääntyneen herkkyytensä myötä. Moro ikään kuin tuo kaikki aistit yhteen. Useilla sensorisen integraation vaikeuksista kärsivillä lapsilla on juuri Moro aktiivisena, se on yhteydessä aisteihin ja lisää hermoverkon herkkyyttä. 

Koska Moro on puolustautumiskeino, siihen liittyy myös isoja tunnereaktioita. Moron ollessa aktiivinen lapsesi voi kokea tunteet suurina, hän on tunneherkkä, saattaa ahdistua helposti, vetäytyy helposti seurasta, ymmärtää asioita helposti väärin, hän on jatkuvassa taistele-pakene-tilassa ja suuttuu pienistäkin asioista ja hän vastustaa kaikkia muutoksia.

Voit päätellä näistä merkeistä voiko lapsellasi olla Moro-refleksin jäänne aktiivisena:

Näköaisti

• Valoherkkyys
• Vaikeus poimia oikeat asiat näkemästään, herkkä visuaalisille virikkeille
• Loisteputkien valo kuormittaa

Kuuloaisti

• Herkkyys äänille, peittää helposti korvat käsillä
• Vaikeus sulkea pois taustaäänet esim. lukiessa
• Kiinnittää huomion ääniin, joihin suurin osa ihmisistä ei reagoi

Kosketus

• Vaatteiden tuotelaput ovat inhottavia, saumat hankaavat
• Herkkyys kankaiden tekstuurille
• Hiusten pesemisen ja kampaamisen ongelmat

Tasapaino ja kehotietoisuus

• Huono koordinaatio ja tasapaino
• Heikko fyysinen kestävyys
• Matkapahoinvointi
• Korkea lihastonus 
  
• Säikähdyksen yhteydessä liioiteltu lihasnytkähdys (startle) näkyen motorisen hallinnan menetyksenä (= moro)
• Liikkuessa henkilö pitää mielellään raajat lähellä kehoa, esim. käsien nostaminen ja ojentaminen ylös voi näyttää veltolta ja voimattomalta

Muita merkkejä aktiivisesta Morosta

• Muutosvastaisuus
• Herkkyys ruoan tekstuurille ja mauille, valikoivaa syömistä
• Erilaiset pelot
• Allergiat
• Makean himo

Aktiivinen Moro pitää ihmisen jatkuvassa taistele-pakene-tilassa koska valoihin joska valaistukseen ja vastaan otettavien äänien määrään arjen ympäristöissä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Aivojen mantelitumakkeen l. amylgadan kautta aivoihin kulkee valtaosa aistitiedosta. Mantelitumake on myös aivojemme tunnekeskus. Kun hermosto kuormittuu liiallisista näkö- ja ääniaistimuksista, mantelitumake ottaa johdon aivokuorelta - jossa tapahtuu tietoinen ja looginen ajattelu - se johtaa usein vähemmän toivottuihin tunnereaktioihin tai toimintatapoihin, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, aistitiedon käsittelyn "kupin" täyttyessä ja mennessä nurin. Moron aktiivisuus vaikuttaa osaltaan lapsen temperamenttiin.

Voiko Moro refleksin aktiivisuutta testata jotenkin?

Aika paljon pystyt päättelemään jo yllä mainituista tunnusmerkeistä. Moron arviointiin on olemassa useampikin tapa ja tämä linkki toimii polkunasi Moron arviointiin.

Voiko aktiiviselle Moro refleksille tehdä jotain?

Kyllä voi! Moro on mahdollista kesyttää. Moron, kuten kaikkien muidenkin refleksiliikemallien, sammuttamiseen käytetään liikeharjoituksia, jotka ovat käytännössä karkeamotorisia liikkeitä, jotka jäljittelevät niitä kehityksellisiä liikkeitä, joita lapsi tekee pienenä kun Moron on aika integroitua. Aktivaattorin 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä verkkovalmennuksessa opit kuinka Moro saadaan hoidettua. 

Moron kanssa kulkee usein käsi kädessä Pelkohalvausrefleksi, joka on Moroa edeltävä ja sen kanssa hyvin samantapainen refleksiliikemalli, josta lisää seuraavassa julkaisussa. 

Lähde: Goddard-Blythe, Sally. Well balanced Child.

Miten sensomoriikka ja refleksiliikemallit vaikuttavat urheilusuorituksiin?

Kirjoitan usein lapsista, koska työskentelen useimmiten lasten kanssa. Sensomotorisia vaikeuksia ei ole vain lapsilla, niitä on yhtä lailla aikuisilla, aktiivisena olevat refleksiliikemallit seuraavat meitä aikuisuuteen asti. Opimme tosin kompensoimaan niitä ajan myötä. Lapsena refleksiliikemallit tulevat "houkuteltuina" esiin selvästi, aikuisena niiden havaitseminen paremman lihaskontrollin myötä on hankalampaa muttei mahdotonta. Valtaosa meistä pärjää keskiverrolla sensomotoriikalla oikein hyvin koko elämänsä! 

Entä jos urheilet tavoitteellisesti tai työsi puolesta tarvitset hyvää fysiikkaa, tarkkuutta tai henkistä kestävyyttä ja tuntuu että jokin estää sinua aina pääsemästä kilpailutilanteessa parhaaseen tulokseesi?

Sensomotoriikka on osa motoriikkaa. Sensomotoriikkasi tuottaa aivoillesi monenlaista tietoa koko ajan. Tieto käsitellään ensin pikkuaivojen (amylgada) alueella ja pikkuaivoista tieto jakautuu aivokuorelle (cortex), jossa tapahtuu tietoinen ajattelu, oppiminen ja motorisen liikkeen ohjailu. Jos pikkuaivoista tuleva tieto on jäsentymätöntä, sen käsitteleminen aivokuorella kestää pidempään tai voi näkyä jäsentymättömänä toimintana. Kun sensomotoriikka tuottaa tarkkaa tarkkaa tietoa ja tieto jakautuu ja ohjautuu oikeisiin kohteisiin aivokuorella vaivatta ja tulee käsitellyksi tehokkaasti, sinun ei tarvitse miettiä mitä kehosi tekee. Tällöin suoriutumisesi motorisesta toiminnasta on vaivatonta ja voit keskittyä hiomaan liikunta- tai urheilusuoritustasi täydelliseksi. 

Jos harrastat aktiivisesti jotain liikuntalajia tai urheilet kilpaa, saatat huomata ettei keho toimi aina mielen mukaan, ei edes satojen toistojen jälkeen. Esimerkiksi:

• Et hahmota missä liikkeen vaiheessa olet menossa samalla kun liikut taaksepäin tai tasapainosi on tällöin epävarma. Joudut usein hakemaan katseellasi tukea alustasta. 
• Tuntuu etteivät jalkasi pysty liikkumaan samaan aikaan eri rytmissä kuin kätesi (tanssijat, luistelijat ja voimistelijat...)
• Kehosi puoliskot, oikea ja vasen, pyrkivät tekemään samaa asiaa samaan aikaan tai eri asioiden tekeminen samaan aikaan on vaikeata
• Kun katsot oikealle tai vasemmalle esim. seuratessasi kiekkoa tai palloa, et hallitse täysin käsiesi asentoa, jolloin esim. mailalla osuminen ja lyöminen on työteliästä (jääkiekkoilijat, jalkapalloilijat ja golfaajat...) Sama voi näkyä ratsastaessa siten, että kun katseella ohjaat painon siirtymisiä, kätesi eivät pysy paikallaan, ne nousevat tahattomasti ylös tai sivulle. Jos harrastat esteratsastusta ja radalla on tarkoitus vaihtaa laukka esteen ylityksen yhteydessä ja hevosesi laskeutuu useimmiten vastalaukassa alas, voikin olla että sensomotoriikkaasi ohjaa hevosen laskeutumaan väärin alas. 
• Urheilukenkäsi kuluvat aina isovarpaan kohdalta puhki ja jännittävissä tilanteissa isovarpaasi aina jännittyvät
• Vaikka rakastat uimista, eri uimatekniikat ovat työläitä opetella eikä uiminen ole sulavan vaivatonta 
• Huomaat että keskittymistä vaativassa liikkeessä kielesi pyrkii suusta ulos tai pyörittelet kieltä suussasi jatkuvasti liikkumisen aikana. Ehkä joku on jopa huomauttanut sinulle siitä. 
• Huomaat kulkevasi varpaillasi jännittävissä tilanteissa
• Takareidet ja -sääret ovat jatkuvasti jumissa
• Punnertaminen on työlästä, samoin leukojen vetäminen
• Vatsarutistukset ovat voimattomia, voimansiirto tuntuu tapahtuvan jotenkin enemmän ylävartalon kautta, kaulasi ja hartiasi tuntuvat jopa tekevän enemmän töitä kuin vatsalihakset
• Juostessa kehosi tekee "jotain ylimääräistä" ja et saa korjattua juoksutekniikkaasi
• Nilkkasi nyrjähtelevät jatkuvasti
• Ampumisessa tai tähtäämisessä on haastetta, saatat olla oikeakätinen mutta vasensilmäinen eli dominanssi ei ole vakiintunut samalle puolelle
• Sinulla on toistuvasti yläselkä tai alaselkä ilman selkeätä syytä kipeä. Saat hetkellisen avun venyttelystä, hieronnasta tai faskiakäsittelystä mutta kehosi tuntuu vetävän jatkuvasti juntturaan
• Vaikka kirjoittaisit vakiintuneesti jommalla kummalla kädellä, saatat käsitellä työvälineitä tai  harrastusvälineitä, kuten mailoja, vaihtelevasti välineestä ja tehtävästä riippuen
• Hiihtämistä ja luistelua on vaikea rytmittää vaivattomaksi
• Tuntuu että hyydyt suoritustilanteissa vaikka kuntosi olisi ajoitettu juuri oikein

Refleksiliikemallit eivät suinkaan estä sinua kehittymästä omassa lajissasi tai harrastuksessasi mutta sinun on todennäköisesti vaikea päästä koskaan huippusuoritukseesi. Jos tunnistit itsesi joistain näistä kohdista, käy tekemässä Aktivaattorin "sensomotoriikan kahdeksan punaista lippua" sensoarviointi, jonka avulla voit arvioida hyötyisitkö sensomotorisesta valmennuksesta ja saisit mahdollisuuden yltää omiin liikunnallisiin tavoitteisiisi!

Jos haluat tietää tarkemmin mitä sensomotorisessa valmennuksessa tapahtuu, käy lukemassa tämä teksti!

Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Onko sensomotorisesta valmennuksesta ja primitiivireflekseistä olemassa tutkittuun tietoon perustuvaa näyttöä?

Eräs lukija esitti hyvän kysymyksen, on sensomotoriikasta tai primitiivirefleikseistä olemassa tutkittua tietoa? Kyllä on. Suuri osa tutkimuksista on tehty ja tehdään Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, jossa väestöpohjaa ja tutkijoita on sen verran enemmän, että tutkimusryhmät ovat tarpeeksi suuria ja tutkimuksissa olennaisten verrokkiryhmien muodostaminen onnistuu, jotta saadaan luotettavaa näyttöä. 

Sensomotorisen kehityksen ja aistitiedon käsittelyn pohjana on neurologia, neuropsykologia ja kehityspsykologia. Tutkimustietoa refleksiliikejäämien yhteydestä oppimisen vaikeuksiin on olemassa neljänkymmenen vuoden ajalta. Alan keskeisiä tukijoita ja kehittäjiä ovat mm. tutkija ja terapeutti Sally Goddard-Blythe (MSc), psykologi Sean Gibbons (P.T., MSc Ergonomics, (PhD (c), MCPA), Haralad Blomberg (MD). Lisäksi Jane Ayresin (phD, OTR) kehittämä sensorisen integraation teoria selittää miten aistijärjestelmät toimivat yhdessä ja erikseen, vaikkei Ayresilla kehittämä ASI-terapialla ole yhteyttä sensomotorisen valmennuksen kanssa.

Tehdyt tutkimukset, joissa osoitetaan refleksiliikkeiden jäämien vaikuttavan oppimiseen, ovat enimmäkseen ulkomaisia, suomalainen tutkimus on toistaiseksi vielä pientä, muodostuen lähinnä opinnäytetöistä mutta lähitulevaisuudessa lienee toteutumassa aiheesta ensimmäinen tohtoritasoinen tutkimus. 

Sensomotorinen valmennus on menetelmä jonka avulla primitiivierefleksejä pystytään sammuttamaan. 

Lataa tästä ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas ja opi lisää sensomotoriikasta ja primitiivireflekseistä. 

Muutamia ulkomailla julkaistuja tutkimuksia primitiivireflekseistä jaoteltuina aihepiirettäin:

Motoriikka:

Buderath, Paul; Gärtner, Kristina; Frings, Markus; Christiansen, Hanna; Schoch, Beate; Konczak, Jürgen; Gizewski, Elke R.; Hebebrand, Johannes; Timmann, Dagmar. "Postural and Gait Performance in children with attention deficit hyperactivity disorder". Gait & Posture., Vol. 29 Issue 2, p 249-254., 2009 

Donellan, A.M., Hill, D.A., and Leary, M.R. “Rethinking autism: Implications of sensory and movement differences for understanding and support”, Frontiers in Integrative Neuroscience, 6:124, 2012 

Dziuk MA1, Gidley Larson JC, Apostu A, Mahone EM, Denckla MB, Mostofsky SH. “Dyspraxia in autism: association with motor, social, and communicative deficits,” Developmental Medicine & Child Neurqology, 49(10):734@9, 2007 

Goddard@Blythe, Sally "Attention, Balance, and Coordination: The ABC of Learning Success", Wiley@Blackwell, 2009. "Reflexes, Learning and Behavior: A Window into the Child’s Mind", Fern Ridge Press, 2005.  "The Well Balanced Child: Movement and Early Learning", Hawthorn Press, 2004. 

Keskittyminen, yliaktiivisuus

Jordan@Black, J.A “The effects of the Primary Movement programme on the academic performance of children attending ordinary primary school,” Journal of Research in Special Education Needs, 5(3), 101–11, 2005.

Konicarova, J; Bob, P. "Asymmetric tonic neck reflex and symptoms of attention deficit and hyperactivity disorder in children", International Journal of Neuroscience, Nov. 123(11) 2013. 

  Konicarova, J.; Bob, P.; & Raboch, J. "Persisting primitive reflexes in medication naïve girls with attention, deficit and hyperactivity disorder". Neuropsychiatric Disease Treatment. 9: 1457–1461. 2013.

Aistiedon käsittely:

Gonzalez, Sergio Ramirez; Kenneth J. Ciuffreda; Luis Castillo Hernandez; and Jaimes Bernal Escalante “The Correlation between Primitive Reflexes and Saccadic Eye Movements in 5th Grade Children with Teacher@Reported Reading Problems", Optometry and Vision Development, 39(3): 140–45, 2008.

Kornhaber, Lillian; Elizabeth Ridgway; and Rani Kathirithamby —“Occupational and physical therapy approaches to sensory and motor issues,” Pediatric Annals, 36:8, August 2007.

Oppimisen vaikeudet:

McPhillips, M.:

• “The role of persistent primary reflexes in reading delay”, Dyslexia Review: 13(1), 4–7, 2001, with P.G. Hepper and G. Mulhern
• “Effects of replicating primary@reflex movements on specific reading difficulties in children”,  Lancet, 355 (9203), 537–41, 12 February 2000. with J. A. Jordan@Black  
• “Primary reflex persistence in children with reading difficulties (dyslexia): A cross@sectional study,” Neuropsychologia, volume 45, 748–54, 2007.
• with N. Sheehy: “Prevalence of persistent primary reflexes and motor problems in children with reading difficulties”, Dyslexia, 10(4), 316–338, 2004. 
• 
  

Primitiivireflekseihin liittyvää suomalaista tutkimusta:

Latvala Jasmi: "Primitiivirefleksit aikuisilla", Kuvaileva kirjallisuuskatsaus, Opinnäytetyö, Hyvinvointiala, Fysioterapeutti (AMK), Fysioterapian tutkinto-ohjelma, marraskuu 2019.

Ojala Toni, Sipinen, Tuomo "”MIKÄ ON KUN EI VIESTI KULJE?” – Primitiivirefleksijäänteet 16 – 19-vuotiailla kainuulaisilla nuorilla", Opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma, Kevät 2014.

 Entonen, Marjaana ja Koli, Jutta: Opinnäytetyö "Ikätasoinen suoriutuminen kliinisen havainnoinnin tehtävisssä  4-, 5- ja 6-vuotiailla", Opinnäytetyö, Turun ammattikorkekoulu, Toimintaterapian koulutusohjelma 2011.

Oppimisen vaikeus eli dysleksia - voiko aktiivinen ATNR olla osa oppisen vaikeuden vyyhtiä?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä - ATNR

Kun lapsesi kasvaa vauvasta taaperoikään, hän saavuttaa hyvin nopeassa tahdissa eri kehitysvaiheita. Jossain vaiheessa huomaat, että hän käyttää mieluusti jompaa kumpaa kättä enenevästi asioiden tekemiseen, kuten vaikkapa piirtelyyn tai kattilan soittamiseen lusikalla. Samoin hän alkaa käyttämään jompaa kumpaa jalkaa ponnistamiseen vaikkapa loikatessa. Toinen silmä valikoituu tähtäyssilmäksi ja myös kuulossa tapahtuu samainen kehitys. Tätä kehitystapahtumaa kutsutaan bilateraalisuudeksi eli hallitsevuuden muodostumiseksi. Lapsesi alkaa suosia jomman kumman puolen jalkaa, kättä tai silmää, ja tämä luo pohjataidot esimerkiksi kirjoittamisen oppimiselle ja taidokkaille, urheilussa tarvittaville liikkumisen taidoille. Hienommin tätä voisi sanoa lateraaliseksi dominanssiksi, tuttavallisemmin kätisyydeksi, vaikka se koskettaa useaa asiaa kehossa.

Kun lapsen kätisyys alkaa olla vakiintunut, se luo edelleen pohjaa monille kehitysvaiheille, jotka valmistelevat lapsen oppimaan kirjoittamisessa vaadittavat taidot sekä lukemisen, ongelmanratkaisun, kriittisen ajattelun ja päättelyn taidot. Bilateraalinen integraatio on yksi tärkeä virstanpylväs oppimistaitojen saavuttamisessa, se tarkoittaa kätisyyden vakiintumista ja aivojen ja sitä kautta kehonpuoliskojen toimimista saumattomasti yhteen.
Bilateraalisen integraation merkkejä ovat mm:

• sujuva hyppely hyppynarulla, X-hypyt (kehonpuoliskojen samanaikainen käyttäminen)
• esineen poimiminen maasta oikealla kädellä vasemman jalan toiselta puolelta, käsien ristiminen olkapäille kehon editse, hampaiden peseminen hallitsevaa kättä käyttäen (kehon keskilinjan ylitykset)
• kaarien ja kulmien sujuva leikkaaminen saksilla (kehonpuoliskojen eriaikainen käyttäminen)
• polkupyörällä ajaminen, hiihtohypyt (kehon vastakkaisten puolien käyttäminen)Sekä lateraalisuuden että hallitsevuuden tukeminen on tärkeätä koska se ehkäisee hankaluuksia oppimisessa kun lapsesta kasvaa isompi. Puutteellisuudet oppimisen taidoissa voivat johtua heikosta bilateraalisesta koordinaatiosta ja sekavasta dominanssista, joka joka tavalla sekoittaa ja vaikeuttaa lapsesi taitoja seurata, lukea, kuunnella opetusta, vastaanottaa ja ymmärtää sekä ilmaista itseään.

Lateraalisuuden ja käden hallitsevuuden kehittymistä voidaan tukea arjessa näillä keinoilla:

• Kottikärrykävely, konttaaminen ja käsillä roikkuminen esimerkiksi renkailla, puolapuilla ja tangolla.
• Kädenvääntö ja köydenveto maaten, istuen, polviasennossa tai seisten. Köyteen voidaan sitoa solmuja, jotta siitä on helpompi pitää kiinni.
• Käsien pesu, kuivaaminen ja silittely erilaisilla välineillä: käytetään esimerkiksi harjaa, nystyräpalloa, maalitelaa tai käsivoidetta.
• Vispiläleikit: Vatkataan ja sekoitetaan vispilällä esimerkiksi saippuavaahtoa, siemeniä, herneitä tai riisiä.
• Heittoleikit: Pallon heittäminen, kiinni ottaminen, kopittelu ja lyöminen. Pallon sijasta voidaan käyttää myös tikkoja, hernepusseja, keiloja jne.
• Ilmapallon pallottelu sulkapallomailalla.
• Höyhenten liikuttelu pitkin lattiaa pillillä puhaltamalla perässä kontaten
• Paperityöskentely, joka voi sisältää esimerkiksi kuvioiden ääriviivojen rei’ittämistä ja painamista paperiin/ kartongiin sekä erilaisten paperien, repimistä ja rutistelemista kämmenen sisällä.
  
• Avaa & sulje -leikit esimerkiksi nepparien, painonappien, nappien ja vetoketjun kanssa.
• Kierrä auki & kiinni -leikit, joissa voi käyttää erilaisia kannellisia purkkeja, pulloja ja niiden korkkeja tai muttereita ja pultteja.
• Rakenteluleikit rakennussarjoilla ja –palikoilla, koottavien lelujen rakentaminen mallista tai ilman mallia. LEGOT!
• Leipominen savella, muovailuvahalla, taikinoilla tai hiekalla.
• Tähystysleikki, muodostetaan käsistä kaukoputki, viedään se silmälle ja etsitään kaukoputkella tiettyä asiaa, kuten ovenkahvaa, punaista palloa jne.
• Lumella puiden runkoihin maalaaminen.
• Rappusten ja seinien "maalaaminen" vedellä isolla siveltimellä
• Taputteluleikit, kuten Pää, olkapäät, peppu, polvet varpaat... jolloin olkapäitä ja polvia kosketetaan ristikkäisillä käsillä

Mikä sitten estää normaalia lateraalisuuden kehittymistä?

Konicarovan ja Bobin (2013) tutkimuksessa lateraalisuuden ongelmiin ja oppimisvaikeuksiin yhdistetään ATNR-refleksiliikemalli. Kun vauva kääntää pään oikealle, oikean puolen raajat ojentuvat ja vastaavasti vasemman puolen raajat koukistuvat. Liikemalli tarjoaa vauvalle mahdollisuuden ojentaa kätensä kohti näkemäänsä ja tarttua siihen.

Jos liikemalli jää aikanaan sulautumatta pois, se aiheuttaa vaikeuden kehon keskilinjan ylittämisessä. Vaikeus voi näkyä esineiden siirtämisenä kädestä toiseen kehon keskilinjan kohdalla; pöydän ääressä istuva oikeakätinen ottaa vasemmalla puolellaan olevan kynän vasempaan käteen ja siirtää sen keskellä edessään oikeaan käteen sen sijaan että poimisi kynän suoraan oikeaan käteensä. Sama ilmiö tapahtuu lukiessa siten, että kun lukija aloittaa lukemisen rivin alusta vasemmalta, silmien tullessa kehon keskilinjaan, tapahtuu lukemisessa pieni pysähdys silmien pysähtyessä kehon keskilinjaan. Sitten lukeminen jatkuu rivin loppuun. Kun katse siirtyy seuraavan rivin alkuun, katsetta siirtäessä tapahtuu taas kehon keskilinjan kohdalla pysähdys. Nämä pysähdykset vaikuttavat paitsi lukunopeuteen, lukemisen sujuvuuteen myös luetun mieleenpainamiseen ja sitä kautta ymmärtämiseen ja luetusta saadun tiedon käsittelyyn.

 

Vihjeitä aktiivisen ATNR:n olemassaolosta antavat seuraavat asiat:

• Kehon keskiviivan ylittämisen vaikeudet eli käsi tai jalka on hankala viedä kehon keskilinjan yli vastakkaiselle puolelle (esim. vaikea saada palloa kiinni jalalla tai potkaista palloa ristikkäiselle puolelle)
• Johtava käsi, jalka, silmä tai korva ei ole vielä vakiintunut tai ne ovat eri puolilla
• Vaikeudet ottaa kiinni ja heittää palloa
• Kehon tasapainopiste muuttuu sen mukaan mille puolelle pää kääntyy (Hevosen ohjaaminen katseen suuntaan ei ole tällöin itsestään selvyys, eikä polkupyörällä (tai autolla!) tiellä pysyminen!)
• Lapsi on kömpelö ja haluton liikkumaan ja sitä kautta parantamaan liikkumisen taitojaan. Lapsi saattaa hakeutua usein esim. maalivahdin rooliin tai jättäytyä kokonaan liikunnasta pois
• Lapsen on vaikea seurata lukemaansa riviä
• Lapsi pitää kirjan tai vihkon tai piirustuksen pulpetin oikeassa tai vasemmassa reunassa ja vinossa kirjoittaessaan, jolloin kehon keskilinjaa ei tarvitse ylittää
• Lapsen on vaikea kirjoittaa ja miettiä samaan aikaan
• Oppimisen vaikeudet perusasioissa, kuten tavaamisessa, lukemisessa ja matematiikassa
• Kirjainten ja numeroiden kääntyminen

Tässä linkki ilmaiseen valmennukseen "Sensomotoriikan kahdeksan punaista lippua". Liikkeet ovat samoja, joita yleisesti käytetään sensomotorisessa alkukartoituksessa arvioitaessa sensomotorisen valmennuksen tarvetta. Yksi arviointiliikkeistä on ristinostoaskel ja se antaa vinkkiä siitä, onko ATNR aktiivinen. 

Lähteet: 

Sally Gottard: Reflexes, learning, and behavior

Jane Ayres: Aistimusten aallokossa

lateraalisuutta tukevat vinkit Liina Kahelinin ja Anita Mäntyahon opinnäytetyöstä Näppärät Niksit - Keinoja kynätyöskentelyn hienomotoristen valmiuksien ja taitojen tukemiseksi.

Konicarova, J; Bob, P. —Asymmetric tonic neck reflex and symptoms of attention deficit and hyperactivity disorder in children. International Journal of Neuroscience, Nov. 123(11) 2013.

Entä jos ADHD ei olekaan ADHD vaan aktiivinen Spinal Galant?

 Kuusi yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä, osa kaksi.

Spinal Galant - kuin muurahaisia pöksyissä

Tuntuuko kuin lapsellasi olisi muurahaisia housuissa? Alati liikkuvainen, keskittymätön, vaatteiden - erityisesti sopivalta tuntuvien housujen - löytäminen on tuskan takana? Sukan saumat tuntuvat kidutukselta? Koulussa paikallaan istuminen on työteliästä ja hänen on vaikea istua paikallaan ja hänen on vaikea muistaa asioita? Tai ehkä lapsesi yökastelee säännöllisesti yli viisi vuotiaana? Lapsellasi saattaa olla jäänne refleksiliikemallista nimeltä Spinal Galant, jota tässä postauksessa tarkastellaan lähemmin. 

Spinal Galant auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan läpi. Liikemalli saa lantion kääntymään kun jommalle kummalle puolelle vauvan selkärankaa osuu kosketus. Yleensä Spinal Galant häviää ensimmäisen ikävuoden aikana. 

Jos liikemalli ei sulaudukaan aikanaan pois, se saa lapsesi kiemurtelemaan joka kerta kun housunkaulus, tuolin selkänoja tai vaikka kaveri vahingossa koskettaa häntä ruokajonossa alaselkään. Mikä tahansa lannerangan alueelle osuva ärsyke saa aikaan alaselän alueen selkälihasten supistumisen ja lapsi liikkuu esimerkiksi tuolillaan jatkuvasti. Jatkuva tiedostamaton ärsykkeiden vastaanotto ja niihin reagoiminen vaikuttaa asioiden painamiseen lyhytkestoiseen muistiin. Liikemalli voi olla aktiivisena joko molemmin puolin selkärankaa tai vain toisella puolella. Usein tämä vaikuttaa lapsen koordinaatioon ja näyttäytyy kävelyn kömpelyytenä. Toispuoleinen Spinal Galant voi jopa aiheuttaa toiminnallisen skolioosin lannerankaan, sekä ajan myötä kulumia selkä- ja lonkkaniveliin. Oman kokemukseni mukaan nämä lapset (ja aikuiset) ovat usein herkkiä säpsymään ja kutiamaan juuri alaselän alueelta ja se voi olla yksi vihje Spinal Galantin aktiivisuudesta. 

Aktiivisesta Spinal Galantista kertovat seuraavat merkit:

•     Yökastelu / vaikeus tunnistaa pissaamisen tarvetta
•     Kömpelyys
•     Paitaa ei saa laittaa housuihin
•     Lapsi mielellään nostaa housun vyötärön hyvin ylös tai alas
•     Kyvyttömyys istua hiljaa paikallaan, varsinkin selkänojallisessa tuolissa
•     Heikko kyky pitää huomio yllä
•     Keskittymiskyvyn puute
•     Tehtävien suorittaminen loppuun on hankalaa
•     Lyhytkestoisen muistin hankaluudet
•     Omien äänien tuottaminen, kuten hymiseminen, erilaiset surisemiset

Kaikilla lapsilla joilla Spinal Galant on aktiivinen, ei suinkaan ole kaikkia näitä kehollisia haasteita yhtä aikaa. 

Usein ADHD-lasten vanhemmat tuntevat turhautumista koska keinoja vaikuttaa ADHD-tyyppisiin oireisiin on vähän lääkkeiden lisäksi. Useilla yliaktiivisilla ja impulsiivisilla lapsilla on aistitiedon käsittelyn ongelmia, kuten liiallista herkkyyttä kuulon, näön ja tuntoaistin suhteen. Jos mietit, voisiko lapsellasi olla ADHD:n lisäksi aktiivisena refleksiliikemalleja, voit ladata ilmaisen Aktivaattorin pienen sensomotoriikan oppaan tai voit testata itse, onko lapsellasi aktiivisena Spinal Galant. 

Ja kyllä, ADHD-tyyppisiin oireisiin voidaan vaikuttaa sensomotorisen valmennuksen keinoin.

Tästä alla olevasta kuvasta klikkaamalla pääset lataamaan Spinal Galantin arvio-ohjeen

    

Ja alla olevaa kuvaa klikkaamalla lataat Aktivaattorin pienen sensomotoriikan oppaan. 

Kiitos kun luit tämän tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle apua. 

Terveisin
sensomotorinen valmentajasi Sanna

6 oppimisen tiellä olevaa refleksiliikemallia - STNR

Näyttävätkö nämä asennot tutuilta?

Lapsesi saattaa saada koulusta usein seuraavaa palautetta: Hän istuu ja tuijottaa tyhjyyteen, röhnöttää pulpetin päällä, pyörittelee tavaroita käsissään, kiemurtelee tuolilla, on levoton, ei seuraa opetusta, ei kuuntele, ei muista vaikka äsken juuri sanottiin sitä ja tätä, ei noudata ohjetta, makoilee tunnin aikana lattialla, käsiala on epäsiistiä eikä pysy rivillä...
Symmetrisen, toonisen niskarefleksin (STNR) liikemallia mukanaan kantava lapsi ei oikeasti voi levottomalle istumiselleen mitään. Onneksi sinä - aikuinen - voit jatkossa helpottaa lapsesi tai oppilaasi olemista ja oppimista luettuasi tämän kirjoituksen.

Edellisessä julkaisussa kirjoitin istuma-asennon ylläpitämisestä ja kuinka refleksiliikemallit vaikuttavat istuma-asentoon ja sitä kautta oppimiseen. Tarkastellaanpa vielä tarkemmin STNR:ia.

STNR ilmaantuu lapsen ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen ja häviää lapsen ollessa noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Vaikka refleksiliikemallin “elinkaari“ onkin lyhyt, sillä on suuri vaikutus myös muiden refleksiliikemallien poissulautumiseen sekä useaan muun kehitysvaiheen normaaliin sujumiseen. Liikemallilla on suuret vaikutukset kehon puoliskojen yhteistyöhön ja tiedon käsittelemiseen molemmissa aivopuoliskoissa. Liikemalli vaikuttaa vaikuttaa silmä-käsi-yhteistyön kehittymiseen ja käden puoliskojen eriytymiseen, mikä taas vaikuttaa ennen kouluikää ja kouluiässä kynäotteen ja käsilalan kehittymiseen. Liikemalli saa vauvan nousemaan neljän raajan varaan, heilumaan ja huojumaan tässä asennossa edestakaisin, joka johtaa lopulta konttaamiseen. Jos STNR jostain syystä jää vahvasti aktiiviseksi, lapsi usein joko liikkuu “karhunkäyntiä” tai hilaa itseään pepullaan eikä konttaamisliikkeitä polvilla tai käsillä synny, koska lapsen on vaikea koordinoida silmä-käsi-yhteistyötä vaativia liikkeitä sekä kehon ylä- ja alaosan samanaikaisia liikkeitä. Myös myöhemmin kynäottessa voi näkyä hankaluuksia. Liikemalliin kuuluu usein heikko lihastonus, huono ryhti niin seistessä kuin istuessa sekä leveäraiteinen juoksu. Lapsi usein makoilee lattialla, koska jalat ristissä istuminen tuntuu epämukavalta. Jatkuva selän hyvän asennon etsiminen saa hänet levottomaksi ja kiemurtelemaan. Usein lapsi myös istuu W-asennossa, pepun ollessa keskellä ja jalkojen ollessa molemmin puolin polvesta taivutettuna taaksepäin. Usein lapsella on hentoinen ylävartalo ja käsivoimat koska hän ei mielellään kannattele kehon painoa käsillään ja hän kasvaa aikuiseksi, jonka voi olla vaikea punnertaa tai vetää leukoja.

Aktiivisella STNR:lla on suuria vaikutuksia oppimiseen

Hyvä silmä-käsiyhteistyö ennakoi parempia luku- ja kirjoitustaitoja toteaa Sally Gottard Blythe kirjassaan The Well Balanced Child. Vastaavasti useat lapset, jotka ensimmäisen ikävuotensa aikana eivät ole ryömineet tai kontanneet, kärsivät hankaluuksista sekä lukemisessa että kirjoittamisessa. Lukemisen vaikeudet liittyvät usein silmä-käsi yhteistyön vaikeuksiin. Visuaalinen koordinaatio tuottaa lapselle vaikeutta, sanojen seuraaminen sivulla on hankalaa tai kun hän joutuu hakemaan tietoa taululta, tai valkokankaalta, ja kopioimaan ne työkirjaansa, hänen on vaikeata säätää katsettaan lähelle ja kauas. Osa kuuloaistin kanavasta sitoutuu näön “avuksi” tiedon keräämiseen ja prosessointiin. Tämän vuoksi STNR:n kanssa elävän lapsen on hankala muistaa ja hahmottaa kuulemaansa ja jos kysyt häneltä “Mitä sanoin äsken?”, hän vastaa sinulle 90 % todennäköisyydellä “Häh? Mitäh?” Kuulo siis itsessään voi olla hyvä mutta kuullun prosessoinnissa on haasteita. 

Lapsella voi olla pulpetissa istuessaan kova oheispuuhailun tarve, hän pudottelee usein kyniä ja välineitä lattialle ja on levoton. Puuhastelun tarpeen - ja tuntoaistimusten tarpeen täyttämiseksi - voi lapselle tarjota esim. puristeluleluja tai sinitarraa keskittymisen avuksi mutta lapsen tapaa toimia liikemallin mukaisesti se ei muuta.

Miten voin selvittää onko lapsellani aktiivisena refleksiliikemalleja?

Pääset tästä linkistä latamaan Aktivaattorin Pienen sensomotoriikan oppaan,
löydät sieltä tiivistettynä mitä sensomotoriikka on sekä kuuden yleisimmän oppimista hidastavan liikemallin vaikutukset. Tai voit tutustua ilmaisen valmennuksen muodossa "sensomotoriikan kahdeksaan punaisen lippuun" tästä. 

Peppukiitäjät

 

Hauskaa muttei hauskaa sensomotoriikan näkökulmasta. Useat peppukiiitäjät kärsivät oppimisvaikeuksista koululaisina kun konttausvaihe jää väliin. Konttaamisen aloittamiseen ja konttaamiseen, vaikkei kehitysvaihe kestä kuin pienen tovin, kulminoituu useita kehityksellisiä prosesseja, jotka vaikuttavat muun muassa silmä-käsi-yhteistyöhön, kehon puolien saman- ja eriaikaiseen hallintaan ja keskivartalon hallintaan. Lyhyesti sanottuna kynäilytaidot kärsivät, matematiikka, lukeminen ja kuullun ymmärtäminen vaikeutuvat, hiihto, luistelu ja uiminen voivat olla työläitä taitoja oppia. Seuraava postaukseni käsitteleekin refleksiliikemalli STNRia, joka on tärkein liikemalli joka sulautuu pois juurikin konttausvaiheessa.

Linkki johdattaa sinut viikonlopun viettoon peppukiitäjien vauhdittamana!

Peppukiitäjät

Refleksi kuin refleksi?

 

Mitä ovat refleksiliikemallit?

Me kaikki synnymme primitiivirefleksien kanssa. Tunnetuin primitiivirefleksi lienee neuvolassakin testattava Moro-refleksi, joka on pienen vauvan suojarefleksi.  Osa primitiivireflekseistä syntyy ja katoaa lapsen kulkiessa synnytyskanavan lävitse, toiset ilmaantuvat ja sulautuvat pois tietyissä kehitysvaiheissa, kuten ryömimään lähtiessä tai konttaamisen aikana. Primitiivirefleksit ohjaavat omalta osaltaan lapsen motorista kehitystä ja omana aikanaan ne ovat välttämättömiä lapsen kehitykselle. Jostain syystä - vaikkapa jonkin kehitysvaiheen käymisestä nopeasti läpi - liikemalleja saattaa jäädä aktiiviseksi ja ne jäävät haittaamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin refleksiliikemalli ei ole korvautunut opitulla, tietoisella motorisella liikkeellä vaan liike tulee kirjaimellisesti ”selkärangasta”. Primitiivirefleksejä on useita ja ne vaikuttavat eri tavoin eri puolilla kehoa. Näitä primitiivirefleksejä voi kutsua myös refleksiliikemalleiksi, ne ovat primitiivirefleksien jäänteitä. Kaikki ihmiskehossa vaikuttavat refleksit eivät ole primitiivirefleksejä. Osa reflekseistä on esim. suojarefleksejä, kuten vaikka silmän sulkeutuminen oksan tullessa äkkiä lähelle silmää, verenpaineen nousu, sydämenlyönnit, käden vetäminen pois kuumalta levyltä ennen kuin tuntemus kuumasta ennättää aivoihin tietoisesti. 

Refleksiliikemalleilla on elinkaari

Refleksiliimallit voidaan jakaa kahteen ryhmään: primitiivirefleksit, joista suurin osa ilmaantuu jo lapsen ollessa kohdussa ja jotka integroituvat eli sulautuvat pois joko synnytyksessä tai muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana. Posturaalirefleksit ovat kehityksellisiä liikemalleja, jotka taas auttavat meitä lähtemään vauvoina liikkeelle ja lopulta nousemaan pystyyn ja seisomaan. Refleksin elinkaari alkaa pre-vaiheella, sen huippuvaiheessa refleksi on aktiivisimmillaan ja post-vaiheessa se sulautuu kokonaan pois tai toimii pohjana seuraavan refleksiliikemallin pre-vaiheelle. Esimerkkinä vaikka moro-refleksi: sen pre-vaihe alkaa jo kohdussa, sen huippuvaihe sijoittuu synnytykseen ja sen välittömään läheisyyteen, n. 4 kk iässä sen pitäisi olla integroitunut kokonaan pois. 

Miten refleksiliikemallin voi havaita?

Lasten motoriikassa refleksiliikemallien vaikutukset on mahdollista havaita melko helposti testiliikkeiden avulla tehtävällä liikearvioinnilla. Refleksiliikemallit, jos niitä on aktiivisena, eivät katoa itsekseen ajan myötä pois vaan kulkevat mukanamme koko ikämme. Niillä on suuri vaikutus hermoston kehitykseen ja aistitiedon käsittelyyn, joka on perustana oppimiseen, fysiikkaan ja psyykeen, eli niillä on vahva keho-mieli yhteys.

Aikuisilla pelkkä liikearviointi ei aina ole mahdollista, liikemallit peittyvät paremman lihashallinnan alle. Tällöin paras arviointitapa on haastattelun ja liikearvioinnin yhdistelmä. Urheillessa refleksiliikemallit tulevat usein näkyviin tekniikkavirheinä, joihin harjoittelulla tai toistoilla ei ole toivottua vaikutusta. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun refleksiliikemalleja lähdetään työstämään pois jo lapsena mutta aikuisenakin aloitettu harjoittelu tuottaa tulosta! 

Esimerkiksi systeeminen tooninen niskarefleksi (STNR) on helposti tunnistettavissa sekä konttausasennossa että istuma-asennossa.

Seuraavista kirjoituksissa opit tunnistamaan kuusi yleisintä oppimista vaikeuttavaa refleksiliikemallia. Paitsi että ne vaikeuttavat oppimista, ne vaikuttavat olennaisesti karkeamotoriikkaan ja aistitiedon käsittelyyn. Ja toki tarjoan sinulle jatkossa mahdollisuuden oppia miten refleksiliikemalleja saa hoidettua pois!

Sensomotoriikka - mihin sitä tarvitaan?

Mitä sensomotoriikka on ja mihin sitä tarvitaan?

Meidän kehomme liikkeitä ohjaa hermosto ja valtaosa kehomme liikkeistä onkin tietoisia, aivokuorelta hermostoa pitkin lähtevien käskyjen aikaansaamia, suunnitelmallisia liikkeitä ja liikesarjoja, jotta saamme tehdyksi jotain, mitä haluamme. Kun liikesarjat ovat hallittuja ja saamme kehomme toimimaan juuri niin kuin haluamme, tätä sanotaan motoriseksi suunnitteluksi. Joskus jonkin asian tekeminen ei vain onnistu. Vaikka tasapainon pitäminen yllä silmät kiinni. Kun aivoilta jää saamatta näköaistilta tarvittavaa tietoa, tasapainoaisti eli vestibulaariaisti ei osaakaan ohjata kehoa pysymään oikeassa asennossa ja tasapaino häviää. Tämä voi johtua aktiiviseksi jääneistä primitiivireflekseistä.

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit huolehtivat sikön ja vauvan kehityksestä raskausaikana ja muutamana ensimmäisenä elinkuukautena. Liikkumisen kehitykselle on olennaista asentokontrollin kehittyminen, joka koostuu asento-, tasapaino-, liike-, sekä näköaistijärjestelmien yhteistoiminnasta Tätä kehitystä ohjailevat spastiset refleksit, jotka mahdollistavat ryömimisen, konttaamisen ja istumaan nousemisen kautta pystyasentoon nousemisen. Nämä molemmat sisältyvät primitiivireflekseihin.

Primitiivirefleksi hoitaa omana hetkenään omaa kehityksellistä vaihetta. Jos primitiivirefleksi jostain syystä jää aktiiviseksi eli ei häviä, sulaudu eli integroidu omana aikanaan seuraavan primitiivirefleksin alta, se jää painamaan hermostoa ja hidastamaan sen kehitystä.

Tälläiset sulautumatta jäänet refleksit - puhun refleksiliikemalleista silloin kun ne ovat jääneet aktiivisiksi oman esiintymisaikansa jälkeen - vaikuttavat aivokuoren toimintoihin aiheuttaen sensomotorisen epätasapainotilan hermostoon. Tällöin esim. tuntoaistin kautta tuleva tieto ei jäsenny pikkuaivoissa tehokkaasti ja aivokuorelle viety tieto on epätarkkaa. Kun aivokuorelle – jossa tapahtuu tietoinen ajattelu ja oppiminen – tuleva tieto on epätarkkaa, se voi näkyä esim. tuntoaistin yli- tai aliherkkyytenä tai aistihakuisuutena. Sensomotoriikkaan vaikuttavat refleksiliikemallit voivat myös aiheuttaa käytös- ja tunne-elämän häiriöitä, oppimisvaikeuksia ja näkyä kehossa erilaisina kompensaatioliikkeinä ja aiheuttaa motorista kömpelyyttä.

Käsien tehokas käyttö on edellytys oppimiselle

Ylävartalon asennonhallinta on oleellista esim. käsien käytön kehittymiselle. Tuntoaisti toimii perustana käsien käyttämiselle tutkimisen välineenä. Tämä kaikki yhdessä saa meidät kiinnostumaan uusista asioista, niiden kokeilemisesta ja oppimisesta. Pienen lapsen kokemukset liikkeestä ja sen käsittely asentoaistijärjestelmässä luo perustan oman kehon hahmottamiselle, tietoisuudelle omasta itsestä suhteessa ympäristöön. Oppimisella on vahva kehoyhteys, vaivatta toimiva motoriikka ja aistitoiminnot yhdessä luovat pohjan oppimiselle ja ajattelun taidoille!

Pääset tästä linkistä lataamaan itsellesi Aktivaattorin pienen sensomotoriikan oppaan jos haluat tietää sensomotoriikasta ja reflekseistä enemmän!

#sensomotoriikka #primitiivirefleksit #oppiminen #oppimisvaikeudet #kauniistiliikkuvakeho