Visuaalinen hahmottaminen ja primitiivirefleksit

 Visuaalisen hahmottamisen kehittymisen osalta lapsen ensimmäinen ikävuosi on ratkaiseva

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu kehityksellisesti ihan huikea määrä asioita! Pieni avuton vauva muuttuu aktiiviseksi, itse liikkuvaksi toimijaksi. Koska pienen lapsen toiminta on vielä melko jäsentymätöntä eikä hän vielä puhu, voi aikuisen olla melko mahdotonta päästä tarkasti selville miten lapsi näönvaraisesti hahmottaa maailman ympärillään. Jos visuaalisessa hahmottamisessa on haasteita, ensimmäiset selkeät merkit ovat nähtävissä 4-5 vuoden iässä, jolloin visuaalisen hahmottamisen herkkyyskausi on mennyt jo usea vuosi sitten. Ounou!

Visuaalisen hahmottamisen kulmakivet

Mutta palataanpa siihen ensimmäiseen vuoteen. Mitkä ovat niitä visuaalisen hahmottamisen kehittymisen kulmakiviä? Ensimmäisen vuoden aikana kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit ohjaavat lapsen motorista kehitystä. Primitiivirefleksit ja posturaalirefleksit ohjaavat vauvaa nostamaan pään irti alustasta, tarttumaan, ojentamaan ja koukistamaan raajat, siirtämän katseen, kannattelemaan ylävartalon käsien varassa, kierähtämään, ryömimään, konttaamaan, nousevan istumaan ja lopulta seisomaan ja kävelemään. Vauvan mahdollisuudet liikkua ja harjoitella motorisia ja sosiaalisia taitoja tänä aikana toimivat hahmottamisen kulmakivinä. Mitä enemmän vauva viettää aikaa erilaisissa "säilytysvälineissä", kuten sittereissä, turvakaukaloissa, hyppykiikuissa ja kävelytuoleissa lukien pois kantoliinaan, sitä vähemmän hänellä on mahdollisuuksia harjoitella kehityskautensa mukaista liikkumista. Vatsallaan lattialla vietetty aika on hyvin tärkeätä kehityksen kannalta!

Tyypillisimmät primitiivirefleksiliikemallit jotka vaikuttavat vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen

Moro on pienen vauvan suojarefleksi. Se aktivoituu nopeasta ja ennakoimattomasta aistiärsykkeestä, mikä voi olla esim. nopea vaihdos valaistuksessa. Kirjallisuuden mukaan Moron aktiivinen jäänne voi aiheuttaa haasteita esim. kontrastien havaitsemisessa ja lukiessa rivien seuraamisessa. Se voi vaikuttaa silmien valoherkkyyteen. Suoraan kohti tulevia liikkeitä on vaikea hahmottaa, joten esim. pallopelit tuntuvat vaikeilta ja pelottavilta. Usein migreeni ja Moro kulkevat rinnakkain vaikkei siitä ole olemassa tieteellistä näyttöä. Moron pitäisi integroitua 5 ikäkuukauteen mennessä.

TLR (Tonic Labyrinthe Reflex) vaikuttaa niskan alueen liikkeiden hallintaan ja se aiheuttaa polvien tahattoman koukistumisen. Jos TLR on jäänyt aktiiviseksi, se vaikeuttaa silmien kohdistamista tiettyyn pisteeseen liikkumisen aikana. Näkökenttää on vaikea vakauttaa, hieman kuin olisi laivalla merellä myrskyssä ja horisontti olisi jatkuvassa liikkeessä. TLR:n pitäisi integroitua ensimmäisen ikävuoden aikana, joskus se voi olla aktiivinen kolmeen ikävuoteen asti, mutta hävitä viimeistään neljännen vuoden aikana. TLR vaikeuttaa esim. liikkumista rappusissa, jolloin lapsen on vaikea hahmottaa portaita. Usein lapset, jotka vielä nelivuotiaina liikkuvat rappusissa astuen molemmin jaloin askelma kerrallaan ylös tai alas, kantavat mukanaan aktiivista TLR:aa. 

ATNR (Asymmetrical Tonic Neck Reflex) ohjaa katseen puoleisia raajoja ojentumaan ja toisen puolen raajoja koukistumaan. Se ikään kuin jakaa ihmisen kahteen puolikkaaseen. Liikemalli hankaloittaa katseen siirtämistä kehon keskilinjan ylitse vaikeuttaen esimerkiksi silmien liikuttamista sujuvasti lukiessa. Se vaikeuttaa myös tilan hahmottamista ja silmä-käsi yhteistyötä vaikuttaen motoriseen ohjailuun. Tämän vuoksi tarkkuutta vaativat tehtävät, vaikkapa kengän nauhojen sitominen ja sujuva kirjoittaminen tuntuvat vaikeilta. Karsastaminen liittyy toisinaan aktiiviseen ATNR-liikemalliin koska silmien lihakset pyrkivät ohjautumaan pois kehon keskilinjasta. Joskus näkee että lapsi kallistaa päätään hahmottaakseen piirroksen tai kirjoituksen tarkasti. ATNR:n luonnollinen häviäminen tapahtuu neljän-viiden kuukauden iässä. ATNR voi aiheuttaa valon arkuutta silmissä, usein sen huomaa kun lapsi kertoo valojen häikäisevän tai pyytää sammuttamaan valot ollessan selinmakuulla.

STNR (Systemic Tonic Neck Reflex) vaikeuttaa katseen siirtämistä läheltä kauas ja takaisin. Kun kouluikäinen siirtää katseen pulpetilla olevasta vihkosta taululle, hakee sieltä vihkoon kirjoitettavan tiedon ja siirtää katseen takaisin vihkoon, juuri haettu tieto voi hävitä tällä välillä muistista osin tai kokonaan. Sen vuoksi tiedon kopiointi taululta voi kestää huomattavan paljon. STNR ohjaa käsivarren asentoa suhteessa niskan asentoon vaikuttaen silmä-käsi yhteistyöhön ja motoriseen ohjailuun. STNR:n aktiivinen kausi sijoittuu 6-9 ikäkuukauden välille - se ohjaa ensin lapsen konttaamaan, sitten istumaan ja lopulta nousemaan seisomaan - ja sen pitäisi olla sulautunut pois silloin kun lapsi lähtee kävelemään. Myös aktiivinen STNR voi aiheuttaa silmien arkuutta valolle.

Kirjallisuuden mukaan ATNR ja STNR vaikuttavat silmän muotoon, rakenteeseen ja toimintaan. Kun refleksiliikemalleja kuntoutetaan, se voi vaikuttaa näköön huomattavasti ja jotkut lapset ovat päässeet eroon silmälaseista. 

Aktiivinen ATNR voi vaikuttaa myös dominoivan silmän vakiintumiseen. 

Varsinaisten primitiivirefleksien lisäksi on muutamia silmien alueen refleksejä, jotka vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen
Ns. laiskan silmän ongelma kertoo näkökeskuksen epätasapainosta

Occular-refleksit vaikuttavat vaikuttavat toiminnalliseen näönkäyttöön ilmeten sekä visuaalisen hahmottamisen mutta myös kuulonvaraiseen hahmottamisen ja keskittymisen haasteina. Nämä refleksit liittyvät ns. laiskan silmän ongelmaan ja kertoo näkökeskuksen epätasapainosta. 

Saccade-refleksit aiheuttaa vaikeuden seurata ja lukita katse  sivusuunnassa liikkuvaan kohteeseen

Occular Auditory aiheuttaa vaikeutta hahmottaa mistä suunnasta ääni tulee silloin kun silmät ovat kiinni. Näkökeskus on "kaapannut" tällöin osan kuuloaistille tarkoitetusta kanavasta. 

Näköaisti on tiiviissä yhteydessä vestibulaariseen eli tasapainoaistiin. Vaikeudet ylläpitää tasapaino voi olla ensimmäinen viite siitä, että lapsella on haasteita visuaalisen tiedon käsittelyssä

Kehityksellisiä liikemalleja voi jäädä aktiiviseksi esimerkiksi siksi että lapsi jostain syystä on siirtynyt nopeasti kehitysvaiheesta toiseen, vaikkapa noussut suoraan ryömimisvaiheesta seisomaan ja konttaaminen on jäänyt liki kokonaan väliin. Tämä voi vaikuttaa paitsi motoriikkaan, myös hahmottamiseen. Sensomotorisen valmennuksen keinoin voidaan ikään kuin palata kehityksen portailla takaperin edellisiin kehitysvaiheisiin ja kuntouttaa visuaalisen hahmottamisen ongelmia siltä osin kuin ne liittyvät primitiivireflekseihin. 

Löydät tästä KLIK> linkistä <KLIK> videosarjan leikkisiä harjoitteita, joiden avulla voi helpottaa artikkelin alussa mainittuja primitiivirefleksejä. Liikkeet ovat turvallisia tehdä vaikkei primitiivirefleksejä tiettävästi olisikaan aktiivisina. Videot ovat katsottavissa ilmaiseksi, saat niiden katsomiseen linkin sähköpostiisi. 


Toivottavasti tästä artikkelista oli sinulle hyötyä!

Terveisin Aktivaattorin Sanna

Hallitsevan eli dominantin silmän selvittäminen

 Silmädominanssin selvittäminen

Dominantin silmän selvittäminen:

1. Leikkaa keskelle paperia pieni reikä.

2. Ota paperi käteen, ojenna käsi suoraksi ja katso reiän läpi johonkin tiettyyn pisteeseen muutaman metrin päässä. 

3. Seuraavaksi sulje silmät vuorotellen.

4. Se, kumman silmän ollessa avoinna kiintopiste edelleen näkyy, on johtava eli dominantti silmä.

Jos kiintopisteen näkyminen vaihtelee, silmädominanssi ei ole vakiintunut. Usein tähän liittyy myös kätisyyden vakiintumattomuus, johon vaikuttaa aktiivinen primitiivirefleksi ATNR. ATNR vaikuttaa visuaaliseen hahmottamiseen ja visuaomotoriikkaan siten, että näönvaraisesti on vaikea hahmottaa käden sijaintia ja liikkeitä kirjoittaessa ja piirtäessä. Kynän jälki on usein raskas ja epätarkka, koska katseen puolella oleva käsi pyrkii ojentumaan vaikuttaen kynän motoriseen ohjailuun.

Kun ATNR hoidetaan eli integroidaan, se vaikuttaa suoraan silmä-käsiyhteistyöhön ja visuaaliseen hahmottamiseen ilman varsinaisten taitojen harjoittelua. Joskus dominoivaksi asettuva silmä saattaa olla toisella puolella kuin dominoiva käsi. Tämä hankaloittaa silmä-käsiyhteistyötä olennaisesti. Joskus se voi näkyä esim. siten että henkilö käyttää tähtäämiseen vasenta silmää mutta heittämiseen, ampumiseen tai muun esineen käsittelyyn oikeata kättä. Lue lisää tästä mikä on ATNR.

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä

Mistä tietää että lapsella on primitiivirefleksejä aktiivisena?

Mikä on refleksi?

Refleksi on kehon automaattinen vastine tai reaktio aistitiedon mukana tulleeseen ärsykkeeseen. Refleksit ovat olennaisia hengissä ja turvassa säilymiselle. Esimerkiksi jos kosketamme kuumaa keittolevyä, yleensä vedämme käden pois jo ennen kuin tietoisesti tiedämme että käsi on vaarassa kärähtää. Vastaavia automaattisia refleksejä ovat mm. hengittäminen, verenpaineen vaihtelu ja sydämen lyönnit. 

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat automaattisia, kehityksellisiä liikkeitä, joilla on ihmisen kehityksessä oma aikansa ja paikkansa. Primitiivirefleksit motorisine liikkeineen huolehtivat että hermoverkkomme saavat riittävästi aistitietoa  - kuten tuoksu-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia - kehittyäkseen ja kypsyäkseen ja tämä kaikki toimii hermoverkkomme perustana. Jos hermoverkko ei kypsy riittävästi, lapselle tulee hankaluuksia säädellä, käsitellä ja tulkita tietoa yhdestä tai useammasta aistikanavasta. Osa primitiivireflekseistä toimii sikiön ja vauvan turvareflekseinä, kuten esim. Moro. 

Joidenkin primitiivirefleksien tarkoitus on auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan lävitse. Toiset refleksit taas ohjaavat vauvan motorista kehitystä mahdollistaen mm. vauvan oppimisen imemään, tarttumaan kiinni, ryömimään,  konttaamaan, istumaan, kurottamaan, nousemaan pystyyn,  ja lopulta kävelemään. Jos primitiivirefleksejä jää aktiiviseksi, tai ne eivät sulaudu eli integroidu tai häviä kokonaan, ne jäävät hidastamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin ne vaikuttavat lapsen kykyyn oppia vaikuttaen myös aivojen kehittymiseen. 

Jokaiselle refleksille on lapsen kehityksessä ja kasvussa oma aikansa ja paikkansa ja lapsen on niiden avulla mahdollista päästä kehityksessään eteenpäin. Samalla aivojen pitää kehittyäkseen pystyä käsittelemään primitiivirefleksin luoma "selkärangasta" tuleva toimintamalli ja korvata refleksi korkeammalla oppimisprosessilla, kuten hallitulla ja tietoisella motorisella liikkeellä, joka mahdollistaa taitavamman liikkumisen. 

Oppiminen ja tietoinen toimiminen tapahtuvat aivokuorella ("aivojen ylätie"). Koska aktiiviset primitiivirefleksit  hidastavat aivojen kypsymistä ja tietoista toimintaa, nämä lapset reagoivat asioihin amygdalan eli nisäkäs- ja matelijanaivojen alueella ("aivojen alatie") , joita ohjailevat tunnereaktioita ja henkiinjäämistä. Tällöin lapset ovat herkempiä raivokohtauksille "meltdown", ja kuormittumiselle eri aistikanavien kautta. Kun aivot työskentelevät enimmäkseen tunne- tai henkiinjäämisen moodissa "aivojen alatiellä", niiden on vaikea päästä takasin "aivojen ylätielle" takaisin tietoisten toimintojen pariin. 

Vanhempien tyypillisiä kuvauksia lapsista, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä:

"Lapseni saa raivokohtauksia aivan pienistäkin asioista, hän vihaa kovia ääniä, hän työntää housunvyötärön mahdollisimman alas ja vihaa vaatteita ja pukemista ylipäätään."

"Lapseni on usein ahdistunut kun mennään käymään kylässä. Hän ei pidä muista lapsista ja päiväkodista tulee aina ikävää palautetta huonosta käytöksestä. "

"Lapseni kastelee sänkynsä edelleen melkein joka yö. Hän liikkuu paljon varpaillaan vaikka kaatuu ja kompuroi helposti. "

"Opettajan mukaan lapseni röhnöttää ja makaa pulpettinsa päällä. Hän tykkää nyplätä tavaroita käsissään eikä vaikuta kuuntelevan. Välillä hän valuu koulussakin lattialle. Läksyt hän tekee maaten sängyllään."

"Liikunta on lapseni inhoama aine koulussa. Hänen on tosi vaikea saada palloa kiinni ja hän väittää pelkäävänsä kohti tulevia palloja. "

"Lapseni vihaa kirjoittamista. Hänen kirjaimensa ja numeronsa ovat aika harakanvarpaita. Hän on kyllä kekseliäs tarinankertoja mutta en käsitä miksi hän ei halua kirjoittaa niitä."

"Lapseni nakertelee vaatteidensa kaulukset ja hihat, kynät, liidut, kumit. Hän kokee voimakasta eroahdistusta, ei malttaisi erota äidistä kouluun lähtiessä eikä halua edes nukkua yksin vaikka on jo yläkouluikäinen."

 "Lapseni säikähti hämärään talliin saapastellutta Hessu-kukkoamme niin että löi päänsä ovenkarmiin. Hän pelkää monia asioita. Kuten pimeää, hiiriä, koppakuoriasia, ampiaisia, perhosia ja "eläimiä, jotka liikkuvat liian nopeasti." 

Kutsun aktiiviseksi jääneitä primitiivirefleksejä refleksiliikemalleiksi koska lapsen kasvettua ne eivät enää palvele samaa asiaa kuin oikeaan aikaan ilmaantuessaan, vaikuttaessan ja hävitessään. 

Alla olevasta taulukosta löydät ylimmäisinä 6 yleisintä oppimisen esteenä olevaa refleksiliikemallia sekä kaksi käden ja suun alueen refleksiä, jotka vaikuttavat lapsen hienomotoriikkaan, suun alueen motoriikkaan että kielelliseen kehitykseen. Klikkaamalla refleksiliikemallin nimeä pääset lukemaan kyseisestä refleksiliikemallista lisää:

Primitiivirefleksien kehityksellisiä ajankohtia

Refleksin nimi	Refleksin ilmestymisikä	Refleksin integroitumisikä
Moro	9 viikolla kohdussa	2-4 kuukauden iässä
PHR pelkohalvausrefleksi	4 viikolla kohdussa	ennen syntymää
TLR	Synnytyksessä	2 kuukautta - 3 vuotta
ATNR	3 kuukauden iässä kohdussa	3-9 kuukauden iässä
Spinal Galant	20 viikolla kohdussa	3-9 kuukauden iässä
STNR	6-9 kuukauden iässä	9-11 kuukauden iässä
Rooting	synnytyksessä	4 kuukauden iässä
Palmar Grasp	11 viikon iässä kohdussa	integroituu 2-4 kk iässä

Tai lataa tästä klikkaamalla ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas

Milloin on paras hetki alkaa kuntouttamaan refleksiliikemalleja?

Ennen 25 ikävuotta hermoverkkomme on hyvin plastinen ja refleksikuntoutuksella pystytään vaikuttamaan hermostoon vielä tehokkaasti. 40 ikävuoden jälkeen hermoverkko alkaa olla melko pysyvä ja tulosten saavuttamisessa kestää huomattavasti enemmän aikaa. Paras hetki refleksiharjoitteiden aloittamiseen on kuitenkin nyt! Refleksiliikemalleja osaa kuntouttaa sensomotorinen valmentaja. 

Käy tutustumassa Aktivaattori valmennuspalveluiden FB-sivustoon tästä!

Lue lisää primitiivirefllekseistä ilmaisesta Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta, lataa se tästä. Klik!

Mistä apua oppimisvaikeuksiin?

Oppimisvaikeus - voiko oppimisvaikeuksia kuntouttaa?

Oppimisvaikeuksien kuntouttaminen Suomessa kohdistuu koululaisiin ja opiskelijoihin. Kuntoutuksesta huolehtivat oppilaitokset erityisopetuksen muodossa, ajatuksena on että kuntoutus tapahtuu opetuksen ohessa. Erityisopetuksesta huolehtivat erityisopettajat ja erityisopetusta saavat oppilaat, joilla on esim. kehitysviivettä, tunne-elämän häiriöitä, oppimisvaikeuksia tai muita erityisiä syitä. Usein erityisopettajien resurssi on niukka suhteessa tarvitsijoihin ja tuki kohdistuu niihin oppilaisiin, kenellä vaikeudet ovat selkeästi oppimisvaikeuksia. 

Oppilaita voidaan erityisopetuksessa tukea erilaisin keinoin, usein nämä keinot liittyvät oppimisen taitoihin ja erilaisiin oppimisstrategioihin, oppilaan omien ja luontevien oppimistapojen löytämiseen ja itsetuntemuksen tukemiseen. 

Tarkalleen ottaen oppimisvaikeudet ovat opetettavien taitojen oppimisen vaikeutta eli lukemis-, kirjoittamis- ja laskemiskyvyn häiriöitä

Oppimisvaikeudet sinänsä esiintyvät harvoin "puhtaina" ilmiöinä. Usein niiden rinnalla kulkee muitakin vaikeuksia, kuten neurologisia, neuropsykiatrisia ja psykiatrisia häiriöitä, kuten kielellistä erityisvaikeutta, motorisen koordinaation häiriötä, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä, toiminnanohjauksen, hahmottamisen ja sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen häiriöitä. 

Yleisin oppimisen vaikeus on lukemiskyvyn vaikeus eli dysleksia. Suomessa dysleksian yleisyys tautiluokituksen mukaan on 3-10 % (Mikkonen, Nikander ja Voutilainen, 2015). Dysleksiasta kärsivillä lapsilla on usein aktiivisena refleksiliikemalli ATNR (McPhillips ja Jordan-Black 2007). On olemassa näyttöä siitä että tekemällä motorisia harjoitteita, joilla ATNR:n liikemalli hoidetaan pois, oppilaan lukutaito voi vuodessa parantua niin, että oppilas pystyy lukemaan samalla nopeudella kuin toinen oppilas, kenellä ei kyseistä liikemallia ole aktiivisena. 

ATNR kuuluu olennaisesti "nelikkoon", joka löytyy aktiivisena usealta keskittymättömältä ja tarkkaamattomalta ADHD-tyyppisesti oirehtivalta lapselta. Tähän refleksiliikemallinelikkoon kuuluvat lisäksi STNR, TLR sekä Moro-refleksi. Taylorin,  Houghtonin  ja Chapmanin (2004) artikkelin mukaan aktiivinen Moron refleksiliikemalli toimii eräänlaisena siltarefleksina; sinällään aktiivinen Moro-refleksi ei aiheuta ADHD-tyyppisiä oireita, toisin kuin TLR, STNR ja ATNR tekevät, mutta se voimistaa kyseisten refleksiliikemallien vaikutuksia. Eli Moro on integroitumaton, sen kanssa ketjuna toimivat liikemallit vaikuttavat olennaisesti lapsen keskittymiseen, huomion ylläpitämiseen, kehon asennon hallintaan ja katseen käyttöön eivätkä ne integroidu ennen kuin Moro on integroitunut.  Samaisen tutkimuksen mukaan STNR on voimakkaasti yhteydessä keskittymisen vaikeuksiin kun taas TLR on voimakkaimmin yhteydessä impulsiiviseen ja häiriökäyttäytymiseen. ATNR vaikuttaa vahvimmin vaikeuksiin matemaattisissa taidoissa. 

Jos haluat, voit ladata Aktivaattorin ilmaisen pienen sensomotoriikan oppaan täältä. 
Jos haluat selvittää voisiko sensomotorisesta valmennuksesta olla hyötyä, liity ilmaiseen Sensomotoriikan 8 punaista lippua-alkukartoitukseen tästä. 

Mikkonen, K., Nikander K. ja Voutilainen A. 2015. 
McPhillips M., Jordan-Black J. 2007. Primary reflex persistence in children with reading difficulties (dyslexia): A cross-sectional study 

Taylor M.,  Houghton S. ja Chapman E.  2004. Primitive reflexes and attention-deficit/hyperactivity disorder: developmental origins of classroom dysfunction

Sensomotorinen valmennus vaikuttaa valmiuksien tasolla

Miksi minusta tuli sensomotorinen valmentaja?

Työskenteli aiemmin useamman vuoden aikuisten kehitysvammaisten kanssa. Olin erään asiakkaan mukana arviointikäynnillä fysioterapeutin luona. Asiakkaani makasi plintillä ja fysioterapeutti käänteli hänen päätään puolelta toiselle. Kävi sitten niin että asiakkaani vasen käsi alkoi aina nousta kun hänen päätään käännettiin oikealle ja lopulta asiakkaan käsi osui fysioterapeuttia toiseen rintaan. Fysioterapeutti sanoi asiakkaalleni muutaman nuhtelevan sanan koskettamisesta. Minä taas näin tilanteen hyvinkin toisin, näin että asiakkaani käden liike oli tahaton, kuin refleksi. 

Tiesin kyllä että asiakkaallani oli vaikeuksia kehon keskilinjan ylittämisessä ja hänen oli vaikea tehdä joitain asioita, esimerkiksi hampaat hän aina pesi sen puolen kädellä, kumpaa puolta hän oli harjaamassa. Tajusin että hänen kätensä ojentuu aina katseen puolelle ja vastaavasti toinen käsi koukistuu, jolloin paidan napittamiset, vetoketjun vetämiset ja kengän solkien kiinnittämiset ovat hänelle työteliäitä. En vain tajunnut miksi niin tapahtuu. 

Aloitin lasten toimintaterapeuttina useampi vuosi sitten. Tunnistin saman pään liikkeen ja käsien käytön hankaluuden ilmiön useilla lapsilla joilla kehon keskilinjan ylitykset ovat haasteena. Usein pitkätkään toimintaterapiajaksot eivät poista kehon keskilinjan ylityksen haasteita vaikka terapiassa otetaankin ne huomioon ja harjoitellaan taitoja, joiden avulla sujuvoitetaan ylityksiä, jotta esim. pukeutuminen olisi helpompaa. 

Sensomotorinen valmennus vaikuttaa valmiuksien tasolla 

Kun törmäsin ilmoitukseen sensomotorisen valmentajan koulutuksesta, tajusin että nyt puhutaan niiden lasten haasteista, jotka palaavat minulle toistuvasti väliarvioihin toimintaterapiajaksoilta ja joiden vaikeudet jatkuvat pitkäkestoisesti kuntoutuksesta huolimatta. Koulutuksen käytyäni ja muutaman asiakkaan kanssa pidemmän jakson työskenneltyäni totesin että minulla on käytössäni huikea menetelmä, jonka avulla voi hoitaa sellaisia valmiustason haasteita, joita ei oikeastaan millään muulla menetelmällä pysty arvioimaan eikä hoitamaan niin lyhyessä ajassa ja kohtuullisilla käyntimäärillä kuin sensomotorisen valmennuksen keinoin voi!

Tätä osaamista haluan jakaa sinulle joka olet lapsen vanhempi tai toimit lasten kanssa työssäsi tai harrastuksessasi.

Liity tästä Sensorinkiin, saat Sensojoogakortit ja kuulet ensimmäisenä Aktivaattori valmennuspalvelun sensomotoriset kuulumiset!

Terveisin, sensomotorinen valmentajasi Sanna

Aistiherkkyydet ovat yhteydessä sensomotoriikkaan

Aistiherkkyydet ja sensomotoriikka kulkevat käsi kädessä lapsen kehityksessä

Näköaistin yliherkkyys, kuulo- ja tuntoyliherkkyydet ovat yleisimpiä aistitiedon käsittelyn haasteita, jotka tulevat esiin varsinkin lasten arjessa. Päiväkodit ja koulut ovat harvemmin suunniteltu siten, että rakennusten akustiikka, materiaalivalinnat ja eri toimintojen sijoittelu (kuten vaikka eteistilat joissa riisutaan ja puetaan ulkovaatteita) olisivat kovin aistiystävällisesti toteutettu. Tyypillistä on tilojen kaikuminen, isot lapsimäärät suhteessa tilaan, stimuloiva värien käyttö, sokkeloiset siirtymät esim. ruokailutiloihin, eteistiloissa säilytyskalusteet, vaatteiden ripustaminen ja tarvikkeet ovat sijoiteltu korkealle, ja usein ahtaasti, jolloin ne lapsen näkökulmasta näyttävät vyöryvän päälle. 

Miten aistiherkkyys ilmenee lapsella?

Aistitiedon käsittely itsessään on monimuotoinen prosessi. Hermosto ottaa vastaan eri aistien tuomaa tietoa ja reagoi siihen, usein huomaamattamme. Pystymme toimimaan ja mukauttamaan toimintaamme suhteessa aistien tuottamiin viesteihin. Itsessään aistitiedon prosessointi on näkymätöntä mutta käyttäytymisemme eri tilanteissa tuo aistitiedon käsittelyä, tai sen vaikeuksia näkyväksi. Yleisimmin aistiyliherkkyydet tulevat kokemukseni mukaan näkyviin siirtymissä, kun vaihdetaan toiminnasta toiseen tai fyysisesti siirrytään tilasta toiseen. Siirtymiin liittyy lähes aina muutos myös aistiympäristössä.

Mieti vaikka talviaikaan ulos lähtemistä,  eteistilan ahtauttaa ja hälinää, asioita ja esineitä jotka eteistiloissa ovat lapsen yläpuolella, kiristäviä, kiertäviä saumoja ja resoreita, sisä- ja ulkovaatteiden eri materiaaleja, monia sukkia talvikengissä ja lopulta hikoilun ja hikeentymisen kautta siirrytään lämpötilasta toiseen. 

Aistitiedon käsittely voi olla aliherkkää...

Jos lapsi kolhii itseään toistuvasti eikä juuri ilmaise kipua kolhuja saadessaan, ei reagoi kun häntä koskettaa jalkapohjiin, laittaa suuhunsa vielä viisivuotiaanakin toistuvasti asioita ja esineitä, jotka eivät suuhun kuulu ja nauttii erityisesti rouskuvista syötävistä eikä reagoi jääneeseen porkkanaraasteeseen kasvoillaan, voi päätellä että tuntoaisti saattaa olla aliherkkä. 

Aistiedon käsittely voi olla yliherkkää...

Joku toinen lapsi reagoi voimakkaasti hiharesoreihin, rukkasen varsiin, sukkiin, sukan saumoihin, vaatteiden tuotelappuihin. Ruokavalio saattaa koostua banaanijogurtista, lauantaimakkarasta ja perunamuusista koska niissä "ei ole kökköjä". Lisäksi päänahka saattaa olla niin herkkä, ettei hiuksia saa pestyä tai harjattua ilman raivoisaa sotaa. Kädet eivät saa sotkeentua ja sormivärit ja ovat kauhistus!
Tällöin voi päätellä että tuntoaisti on yliherkkä. 

...ja aistihakuista

jolloin lapsi hakee aistikokemuksia kaiken aikaa. Juoksee, törmää, pyörii, hyppää, roikkuu pää alaspäin eikä ikinä tunnus saavan mistään tarpeekseen. 

Lisäksi nämä kaikki voivat olla läsnä lapsen aistitiedon käsittelyssä läsnä saman aikaisesti!

Sensomotoriikka vaikuttaa aistitiedon käsittelyyn

Aktiiviset refleksiliikemallit vaikuttavat lapsen sensomotoriikkaan ja aiheuttavat poikkeavaa aistitiedon käsittelyä. 

Moro on automaattinen reaktio äkilliseen aistimuksiin

Mikä tahansa - kuten kirkas valo, muutos pään asennossa, lämpötilan muutos, kovat äänet, voimakas tuoksu tai kosketus - voivat aktivoida Moron. Useimmilta aistiyliherkiltä lapsilta ja aikuisilta löytyy aktiivinen Moro-refleksin liikemalli. Maailma voi tuntua jättimäiseltä hiekkapaperiarkilta, joka hankaa liikaa joka suunnasta - liian äänekäs, liian kirkas, liian karhea ja kivulias. Ylimääräisiä aistimuksia voi olla vaikea suodattaa pois ja hermosto ylikuormittuu helposti. Tyypillisiä Moron aiheuttamia aistiyliherkkyyksiä ovat pään alueen, käsien ja jalkojen alueen tuntoyliherkkyys, ääniyliherkkyys ja näköaistin yliherkkyys, esim. kirkkaat valot ja loisteputket tuntuvat epämiellyttäviltä. (Goddart Blythe, S.  2005) 

Spinal Galant on yhteydessä hyperaktiivisuuteen ja hypersensitiivisyyteen

Vyötärön ja lantion alueen vaatteet ja tuolin selkänojaan nojaaminen saattavat laukaista Spinal Galantin refleksiliikemallin. Olet ehkä pukenut vaippaa vauvalle, joka kiemurtelee vaippaa vaihtaessa niin että teillä molemmilla on hiki? Myöhemmin hänelle on ollut vaikea löytää housuja, jotka olisivat tuntuneet jalassa mukavilta. Pesulaput hankaavat ja saumat tuntuvat itkettävän ikäviltä? Vaatteista on aina pitänyt leikata laput irti? Selkänojallisessa tuolissa istuminen on levotonta, aina kun lapsen alaselkä osuu tuoliin, hän korjaa asentoaan joko siirtymällä istumaan tuolin etuosaan tai nojaa vain yläselällä selkänojaan. Ja vaihtamalla asentoa hetken kuluttua taas uudelleen. Jatkuvan asennon vaihtamisen vuoksi hänen on vaikea paitsi pysyä paikallaan mutta myös keskittyä. On mahdollista että lapsi yökastelee vielä yli 5-vuotiaana.

Useilla ADHD-oirehtivilla lapsilla on aktiivinen Moron ja Spinal Galantin liikemalli ja aistiyliherkkyydet ovat tyypillisiä hyperaktiivisilla ja reaktioherkillä lapsilla. 

Pääset tästä linkistä lataamaan Aktivaattori valmennuspalvelun arvio-ohjeen, jonka avulla voit testata ovatko Spinal Galant tai Moro-refleksit aktiiviset. 

Miten tukea aistiyliherkkää lasta?

Sensomotorinen valmennus on yksi vaihtoehto auttaa lasta jolla on aistiyliherkkyyksiä. Jos latasit arvio-ohjeen ja teit arvion lapsen kanssa ja lapsella oli aktiivisena jompi kumpi tai molemmat liikemallit, lapsesi hyötyy sensomotorisesta valmennuksesta. 

Helpoin reitti sensomotoriseen valmennukseen kulkee tästä, Aktivaattorin sensomotorinen minivalmennus tapahtuu mukavasti kotonasi, juuri silloin kun se sopii sinulle ja lapsellesi. 

Kiitos kun luit tämän tekstin!

Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Lähde: Goddart Blythe, S. 2005. Well balanced child: Movement and early learning

Oppimisen vaikeus eli dysleksia - voiko aktiivinen ATNR olla osa oppisen vaikeuden vyyhtiä?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä - ATNR

Kun lapsesi kasvaa vauvasta taaperoikään, hän saavuttaa hyvin nopeassa tahdissa eri kehitysvaiheita. Jossain vaiheessa huomaat, että hän käyttää mieluusti jompaa kumpaa kättä enenevästi asioiden tekemiseen, kuten vaikkapa piirtelyyn tai kattilan soittamiseen lusikalla. Samoin hän alkaa käyttämään jompaa kumpaa jalkaa ponnistamiseen vaikkapa loikatessa. Toinen silmä valikoituu tähtäyssilmäksi ja myös kuulossa tapahtuu samainen kehitys. Tätä kehitystapahtumaa kutsutaan bilateraalisuudeksi eli hallitsevuuden muodostumiseksi. Lapsesi alkaa suosia jomman kumman puolen jalkaa, kättä tai silmää, ja tämä luo pohjataidot esimerkiksi kirjoittamisen oppimiselle ja taidokkaille, urheilussa tarvittaville liikkumisen taidoille. Hienommin tätä voisi sanoa lateraaliseksi dominanssiksi, tuttavallisemmin kätisyydeksi, vaikka se koskettaa useaa asiaa kehossa.

Kun lapsen kätisyys alkaa olla vakiintunut, se luo edelleen pohjaa monille kehitysvaiheille, jotka valmistelevat lapsen oppimaan kirjoittamisessa vaadittavat taidot sekä lukemisen, ongelmanratkaisun, kriittisen ajattelun ja päättelyn taidot. Bilateraalinen integraatio on yksi tärkeä virstanpylväs oppimistaitojen saavuttamisessa, se tarkoittaa kätisyyden vakiintumista ja aivojen ja sitä kautta kehonpuoliskojen toimimista saumattomasti yhteen.
Bilateraalisen integraation merkkejä ovat mm:

• sujuva hyppely hyppynarulla, X-hypyt (kehonpuoliskojen samanaikainen käyttäminen)
• esineen poimiminen maasta oikealla kädellä vasemman jalan toiselta puolelta, käsien ristiminen olkapäille kehon editse, hampaiden peseminen hallitsevaa kättä käyttäen (kehon keskilinjan ylitykset)
• kaarien ja kulmien sujuva leikkaaminen saksilla (kehonpuoliskojen eriaikainen käyttäminen)
• polkupyörällä ajaminen, hiihtohypyt (kehon vastakkaisten puolien käyttäminen)Sekä lateraalisuuden että hallitsevuuden tukeminen on tärkeätä koska se ehkäisee hankaluuksia oppimisessa kun lapsesta kasvaa isompi. Puutteellisuudet oppimisen taidoissa voivat johtua heikosta bilateraalisesta koordinaatiosta ja sekavasta dominanssista, joka joka tavalla sekoittaa ja vaikeuttaa lapsesi taitoja seurata, lukea, kuunnella opetusta, vastaanottaa ja ymmärtää sekä ilmaista itseään.

Lateraalisuuden ja käden hallitsevuuden kehittymistä voidaan tukea arjessa näillä keinoilla:

• Kottikärrykävely, konttaaminen ja käsillä roikkuminen esimerkiksi renkailla, puolapuilla ja tangolla.
• Kädenvääntö ja köydenveto maaten, istuen, polviasennossa tai seisten. Köyteen voidaan sitoa solmuja, jotta siitä on helpompi pitää kiinni.
• Käsien pesu, kuivaaminen ja silittely erilaisilla välineillä: käytetään esimerkiksi harjaa, nystyräpalloa, maalitelaa tai käsivoidetta.
• Vispiläleikit: Vatkataan ja sekoitetaan vispilällä esimerkiksi saippuavaahtoa, siemeniä, herneitä tai riisiä.
• Heittoleikit: Pallon heittäminen, kiinni ottaminen, kopittelu ja lyöminen. Pallon sijasta voidaan käyttää myös tikkoja, hernepusseja, keiloja jne.
• Ilmapallon pallottelu sulkapallomailalla.
• Höyhenten liikuttelu pitkin lattiaa pillillä puhaltamalla perässä kontaten
• Paperityöskentely, joka voi sisältää esimerkiksi kuvioiden ääriviivojen rei’ittämistä ja painamista paperiin/ kartongiin sekä erilaisten paperien, repimistä ja rutistelemista kämmenen sisällä.
  
• Avaa & sulje -leikit esimerkiksi nepparien, painonappien, nappien ja vetoketjun kanssa.
• Kierrä auki & kiinni -leikit, joissa voi käyttää erilaisia kannellisia purkkeja, pulloja ja niiden korkkeja tai muttereita ja pultteja.
• Rakenteluleikit rakennussarjoilla ja –palikoilla, koottavien lelujen rakentaminen mallista tai ilman mallia. LEGOT!
• Leipominen savella, muovailuvahalla, taikinoilla tai hiekalla.
• Tähystysleikki, muodostetaan käsistä kaukoputki, viedään se silmälle ja etsitään kaukoputkella tiettyä asiaa, kuten ovenkahvaa, punaista palloa jne.
• Lumella puiden runkoihin maalaaminen.
• Rappusten ja seinien "maalaaminen" vedellä isolla siveltimellä
• Taputteluleikit, kuten Pää, olkapäät, peppu, polvet varpaat... jolloin olkapäitä ja polvia kosketetaan ristikkäisillä käsillä

Mikä sitten estää normaalia lateraalisuuden kehittymistä?

Konicarovan ja Bobin (2013) tutkimuksessa lateraalisuuden ongelmiin ja oppimisvaikeuksiin yhdistetään ATNR-refleksiliikemalli. Kun vauva kääntää pään oikealle, oikean puolen raajat ojentuvat ja vastaavasti vasemman puolen raajat koukistuvat. Liikemalli tarjoaa vauvalle mahdollisuuden ojentaa kätensä kohti näkemäänsä ja tarttua siihen.

Jos liikemalli jää aikanaan sulautumatta pois, se aiheuttaa vaikeuden kehon keskilinjan ylittämisessä. Vaikeus voi näkyä esineiden siirtämisenä kädestä toiseen kehon keskilinjan kohdalla; pöydän ääressä istuva oikeakätinen ottaa vasemmalla puolellaan olevan kynän vasempaan käteen ja siirtää sen keskellä edessään oikeaan käteen sen sijaan että poimisi kynän suoraan oikeaan käteensä. Sama ilmiö tapahtuu lukiessa siten, että kun lukija aloittaa lukemisen rivin alusta vasemmalta, silmien tullessa kehon keskilinjaan, tapahtuu lukemisessa pieni pysähdys silmien pysähtyessä kehon keskilinjaan. Sitten lukeminen jatkuu rivin loppuun. Kun katse siirtyy seuraavan rivin alkuun, katsetta siirtäessä tapahtuu taas kehon keskilinjan kohdalla pysähdys. Nämä pysähdykset vaikuttavat paitsi lukunopeuteen, lukemisen sujuvuuteen myös luetun mieleenpainamiseen ja sitä kautta ymmärtämiseen ja luetusta saadun tiedon käsittelyyn.

 

Vihjeitä aktiivisen ATNR:n olemassaolosta antavat seuraavat asiat:

• Kehon keskiviivan ylittämisen vaikeudet eli käsi tai jalka on hankala viedä kehon keskilinjan yli vastakkaiselle puolelle (esim. vaikea saada palloa kiinni jalalla tai potkaista palloa ristikkäiselle puolelle)
• Johtava käsi, jalka, silmä tai korva ei ole vielä vakiintunut tai ne ovat eri puolilla
• Vaikeudet ottaa kiinni ja heittää palloa
• Kehon tasapainopiste muuttuu sen mukaan mille puolelle pää kääntyy (Hevosen ohjaaminen katseen suuntaan ei ole tällöin itsestään selvyys, eikä polkupyörällä (tai autolla!) tiellä pysyminen!)
• Lapsi on kömpelö ja haluton liikkumaan ja sitä kautta parantamaan liikkumisen taitojaan. Lapsi saattaa hakeutua usein esim. maalivahdin rooliin tai jättäytyä kokonaan liikunnasta pois
• Lapsen on vaikea seurata lukemaansa riviä
• Lapsi pitää kirjan tai vihkon tai piirustuksen pulpetin oikeassa tai vasemmassa reunassa ja vinossa kirjoittaessaan, jolloin kehon keskilinjaa ei tarvitse ylittää
• Lapsen on vaikea kirjoittaa ja miettiä samaan aikaan
• Oppimisen vaikeudet perusasioissa, kuten tavaamisessa, lukemisessa ja matematiikassa
• Kirjainten ja numeroiden kääntyminen

Tässä linkki ilmaiseen valmennukseen "Sensomotoriikan kahdeksan punaista lippua". Liikkeet ovat samoja, joita yleisesti käytetään sensomotorisessa alkukartoituksessa arvioitaessa sensomotorisen valmennuksen tarvetta. Yksi arviointiliikkeistä on ristinostoaskel ja se antaa vinkkiä siitä, onko ATNR aktiivinen. 

Lähteet: 

Sally Gottard: Reflexes, learning, and behavior

Jane Ayres: Aistimusten aallokossa

lateraalisuutta tukevat vinkit Liina Kahelinin ja Anita Mäntyahon opinnäytetyöstä Näppärät Niksit - Keinoja kynätyöskentelyn hienomotoristen valmiuksien ja taitojen tukemiseksi.

Konicarova, J; Bob, P. —Asymmetric tonic neck reflex and symptoms of attention deficit and hyperactivity disorder in children. International Journal of Neuroscience, Nov. 123(11) 2013.