Morot Morolle! - Moro-refleksi aiheuttaa stressiä

Se on moro!

Enkä nyt suinkaan kirjoita tamperelaisten morottelusta, vaikka Tampereella morottajiakin todennäköisesti elää useampia kappaleita. Kirjoitan suojaheijaste Morosta, siitä mitä vauvoilta testataan neuvolassa. Moron pitäisi häipyä pienen ihmisen normaalin kehityksen tieltä noin 4 kk ikäisenä. Vaan jos Moro ei häivy vaan jääkin piilottelemaan ja tuikahtaa esiin aina sille sopivissa tilanteissa?

Moro on ei-tahdonalainen reaktio siihen jos joku jekuttaa sinua niin lahjakkaasti että säikähdät - sitten sinun tekee mieli lyödä tai juosta karkuun. Aktiivinen Moro saa aikaan taistele-pakene -reaktion.

Säikähtäminen on sinällään normaali reaktio, jos sinulla ei ole aktiivista Moroa, palaudut säikähdyksen jälkeen toimintakykyiseksi melko nopsaan ja pystyt tekemään tietoisia ratkaisuja mahdollisesti uhkaavassa tilanteessa. Pystyt huoletta nauramaan jo lyhyen hetken kuluttua.

Jos sen sijaan Moro on aktiivinen, säikähdettyäsi sinussa tapahtuu seuraava reaktio: Kiihdyt välittömästi, hengität hyvin nopeasti sisään ja ulos. Verenpaineesi nousee. Puna lehahtaa kasvoillesi. Kätesi ja jalkasi pyrkivät ensin ojentumaan ja sitten palaamaan kehon lähelle, sinun voi olla hetkellisesti vaikea hallita liikkeitäsi. Samalla elimistösi alkaa tuottamaan adrenaliinia ja kortisolia, saaden aikaan taistele-pakene reaktion. Ja kun tämä toistuu jatkuvasti, se heikentää immuniteettiasi. 

Esimerkkinä: Isäni, joka on jekuttamisen mestari, kertoi joskus saunassa että jos saunassa kurkistaa saunatakin hihaan, voi nähdä kerralla kaikki taivaan tähdet saunan yläpuolella. Minä kurkistamaan saunatakin hihasta ja isä kaatoikin hihasta vettä kasvoilleni. 4-vuotiaan itkupotkuraivolla muistan ajatelleeni että nyt kuristan isän. En sitten kuitenkaan kuristanut mutta muistan lyöneeni isää vaikka pienenä olin isän tyttö. 

Morolla on mukanaan seuralaisia

• aistiherkkyyksiä: maailma on liian kirkas, liian kovaääninen, liian karhea, liian nopea
• isoja hätkähdyksiä: tuntuu että keho reagoi voimallisesti pieniinkin ärsykkeisiin
• pelokkuus: heikko pärjääminen sosiaalisissa tilanteissa
• pienet voimat: nopeaa fyysistä uupumista ja fatiikkioireita
• heikko immuniteetti: lapsena toistuvat korvatulehdukset, toistuvat flunssakierteet, astmataipumus, allergiat, atopia
• Ailahtelevuus: mielialojen nopea vaihtelevuus, jatkuva virittyminen taistele-pakene-tilaan ja palautuminen
• Tarve hallita tilanteita: manipulointi
• Vaikeus joustaa
• Vaikea sopeutuminen muutoksiin, muutosten vastustaminen (oli kyse vaatteiden pukemisesta tai lähtemisestä matkalle tai siirtyminen viereiseen huoneeseen tai kylpyveden laskeminen pois ammeesta)
• Ahdistuneisuus
• Vaikeus tehdä päätöksiä 
• Hyperventilointitaipumus
• Migreeni
• Pelot: pimeänpelko, ötökkäkammo, sosiaalisten tilanteiden pelko, torikammo...
• Herkkä reagointi pään asennon muutoksiin (vestibulaariaisti): matkapahoinvointi, huono tasapaino

Jos tunnistat näitä piirteitä itsestäsi, sinulle on huonoja ja hyviä uutisia. Huonot: Sinulla on todennäköisesti aktiivinen Moro. Hyvät: Moroa on mahdollista rauhoittaa, jopa päästä kokonaan eroon. 
Miten se tapahtuu?
1. Käy lataamassa tästä linkistä Aktivaattorin Moroarvio ja tee se!

2. Ilmoittaudu tästä Morot Morolle-haasteeseen, joka on kahdeksan viikon haaste hankkiutua Morosta eroon. 
3. Morosta ei ole liian myöhäistä hankkiutua eroon. Paras hetki oli kun olit 4 kk ikäinen. Seuraavaksi paras hetki on nyt! Ilmoittaudu haasteeseen tästä!

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja refleksiliikemallit

 

Refleksiliikemallit ovat yhteydessä aistiyliherkkyyksiin

Useimmat refleksiliikemallit voi helposti tunnistaa niille tyypillisistä liikekaavoista. Kun vastaanotolleni tulee lapsi, jolla on aistitiedon käsittelyn tai hahmottamisen pulmaa, voi vyyhteä alkaa selvitellä myös siitä suunnasta. Jollekin refleksiliikemalleille on tyypillistä että ne herkistävät tietyt aistit tai ohjaavat lapset tuottamaan tietynlaista aististimulaatiota tai selkeästi välttelemään tiettyjä asioita, kuten ääniä, kosketusta, nopeita ennakoimattomia liikkeitä, taaksepäin suuntautuvia liikkeitä, kirkkaita valoja, rappusten kiipeämistä, keinumista jne. Tässä lyhyt tiivistys refleksiliikemallien yhteydestä tiettyihin aisteihin. 

Lisää refleksiliikemallien vaikutuksista tiivistetyssä muodossa pääset lukemaan Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta. Pääset lataamaan ja lukemaan sen tästä. 

Kiitos kun luit tämän tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle hyötyä!
Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Kuinka tuen pienen vauvan sensomotorista kehitystä parhaiten?

Ensimmäinen "askel" ihmislapsen matkalla käveleväksi, itsenäisesti liikkuvaksi toimijaksi on voittaa painovoima. Ihmiselle tyypillisen kehityskaaren mukaisesti vauva alkaa lattialla vatsallaan maatessa ottaa hallintaansa pään ja niskan alueen hallittuja liikkeitä ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima-aisti) alkaa kehittyä. Vestibulaarinen järjelmä "huolehtii" tasapainon, tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan aistitiedon, suunnan ja tietoisuudesta oman sijainnin suhteesta ympäröivään ympäristöön.  Vestibulaarisen järjestelmän keskus sijaitsee välikorvassa. Kun vauvan niskalihakset ja asennonhallinta kehittyvät ja vauva alkaa kannatella itse päätään, paitsi vestibulaarisen tiedon käsittelyn, se mahdollistaa usean muun aistikanavan kehittymisen.

Vauvan tärkein tehtävä matkalla käveleväksi ihmiseksi on voittaa painovoima kannattelemalla omaa päätään

Nykyään osa vauvoista, ennen kuin oikeasti oppivat istumaan, viettää ison osan aikaansa erilaisissa puoli-istuvissa asennoissa babysittereissä, turvakaukaloissa ja bumboissa. Tällöin pään kannattelu ei pääse kehittymään normaalisti ja aistitiedon käsittely useammallakin aistikanavalla vaikeutuu. Asetupa itse istuma-asentoon, jossa istut häntäluusi päällä ja leukasi nojaa rintaasi koska pääsi painaa nyt ihan hurjan paljon. Tarkkaile mitä hengityksellesi tapahtuu. Onko se pinnallista vai syvää? Kokeile katsoa ympärillesi, näetkö omat jalkasi vai ikkunasta avautuvan näkymän? Kokeile istua samassa asennossa vaikka puoli tuntia, tunnustele onko asentosi edelleen mukava vai epämiellyttävä? 

Anna vauvan viettää aikaa lattialla vatsallaan tai selällään

Tarjoa jo pienelle vauvalle päivittäin aikaa olla selällään ja vatsallaan lattialla. Pienen vauvan ei tarvitse olla lattialla kuin pieniä aikoja kerrallaan ja kun hän kasvaa, hetket pitenevät. Vauvan päänhallinnan -ja monen muunkin liikkumisen ja aistitiedon käsittelyn kehittymisen kannalta lattia-aika on olennainen asia!
Laskeudu myös itse vauvan seuraksi, matkikaa yhdessä toistenne liikkeitä ja ilmeitä, kosketelkaa toistenne kasvoja ja matki vauvan pitämiä ääniä. 

Lattialla oleminen antaa vauvalle mahdollisuuden kehityksen mukaisiin liikkeisiin, liikesarjojen löytämiseen ja toistamiseen, lihastonuksen lisäämiseen ja lopulta motorisen hallinnan kehittymiseen. Ja toisaalta yhtä olennaista on pitää häntä sylissä, halailla, hyssytelllä ja hytkytellä käsivarsilla, tarjota hänelle mahdollisuus läheisyyteen, seurusteluun ja huomatuksi tulemiseen. Myös kantoliinassa kantaminen tuottaa vauvalle monenlaista aististimulaatiota.

Vauva alkaa kääntyä n. 4 kk iässä vatsalta selälleen ja hieman myöhemmin myös toisin päin. Samalla vauva alkaa valmistautua ryömimiseen. Vauva myös harjoittelee nousemaan käsiensä varaan ja keinumaan lattialla pelkän vatsansa varassa. Vauva alkaa yhä enemmän kiinnostua ympäristöstään. Ryömiessään vauva "kuluttaa" pois mm. kämmenten ja jalan alueen refleksejä pois, samoin selän alueen refleksejä. 
Kämmenen alueen refleksit vaikuttavat myös suun alueen reflekseihin, esim. Rooting-refleksi alkaa integroitua tässä vaiheessa.

Vauvan vieroittaminen tutista tapahtuu kehityksellisestä näkökulmasta tarkasteltuna 4-5 kuukauden iässä

Jos olet miettinyt milloin vauva on hyvä vieroittaa tutista, kehityksellisesti oikea ajankohta on 4-5 kuukauden iässä kun suun alueen refleksit ovat alkaneet integroitua. Tällöin vauvan ei enää tarvitse imeä rintaa tuttipulloa tai tuttia turvatun kehityksen näkökulmasta. Kuuden kuukauden ikäiselle tutin imeminen on jo enemmänkin mukavaa huvia ja vauvan voi vieroittaa tutin imemisestä. 

Kun vauva alkaa harjoitella konttausasentoon nousemista kuuden kuukauden iässä, kehityksessä tapahtuu samalla hurja määrä asioita. Vauva oppii kohdistamaan entistä tarkemmin katseensa, hallitsemaan pään asennon tarkemmin, käsivarsien ja hartioiden lihakset alkavat voimistua. 

Vauvan hermoston kehitys on varsin keskeneräinen ensimmäiset kolme kuukautta ja jotkut vauvat ovat tämän aikaa varsin itkuisia, varsinkin iltaisin ilman että heillä on esim. koliikki-oireita. Jos vauva itkee jatkuvasti ja olet uupunut tai epäilet ettei vauvallasi ole kaikki kunnossa, ole yhteydessä neuvolaan tai kuntasi varhaiseen perhetyöhön, älä jää yksin!