Aikuiset ja aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit

 Aikuisten aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit?

Jopa 80 prosentilla lapsista on yksi tai useampi aktiiviseksi jääneyt primitiivirefleksi. Eivätkä ne "katoa" mihinkään matkalla aikuisuuteen ellei niitä kuntouteta. Aikuiset oppivat kompensoimaan primitiivirefleksien aiheuttamia hankaluuksia - kuka enemmän tai vähemmän toimivin keinoin. 

Eli kyllä, myös aikuisilla voi olla aktiivisia primitiivirefleksejä. Itse asiassa aika monella on. Itsellänikin on. Aikuisilla kehon asennon hallintaan vaikuttavat primitiivirefleksit jäävät piiloon liikkeen ja lihasten hallinnan alle. Lasten primitiivirefleksejä on huomattavasti helpompi tunnistaa vain havainnoimalla motoriikkaa. Aikuisten primitiivirefleksien kartoittaminen onkin sitten hetkittäin vähän salapoliisin työtä mutta iso osa on houkuteltavissa esiin refleksiä aktivoivilla liikkeillä. 

Kannattaako aikuisilta kuntouttaa primitiivirefleksejä?

Hermosto ja etuotsalohko kypsyvät nykyisen tietämyksen mukaan noin 25-vuotiaaksi, jolloin neuroverkko on vielä melko joustava, jolloin myös sensomotorisella valmennuksella saadaan aikaiseksi hyviä tuloksia. 40 ikävuoden jälkeen hermosto on muuttunut melko stabiiliksi ja uusien hermoyhteyksien luominen on hitaampaa mutta edelleen mahdollista. Eli primitiivirefleksejä on mahdollista kuntouttaa aikuiseltakin. Huomaan kyllä eron omassa (jo stabiloituneessa) hermoverkossa varsinkin jos teen Moron ja pelkohalvausrefleksin harjoitteita säännöllisesti. 

Aikuisilla, joilla on aktiivisia primitiivirefleksejä, on kokemukseni mukaan tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotka laskevat elämän iloa ja laatua. 

Ahdistuneisuus, vaihtelevat mielialat ja pelot

Jos aikuinen kärsii toistuvasti suurista ahdistuneisuuden tunteista, tai mielentilat vaihtelevat nopeasti esim. liikkuessa paikasta toiseen tai sinulla on toistuvia pelkoja, esim. pimeän pelko, avoimen tilan pelko jne., Moro-refleksi voi aiheuttaa jatkuvaa virittymistä taistele-pakene-jäädy-tilaan ja nostaa stressihormonit toistuvasti päivän aikana korkeuksiin. 

Herkkyys liikkeen aiheuttamaan pahoivointiin

Matkapahoinvoinnista ja erilaiset (pään) asennonvaihdokset kuten keinuminen keinussa tai keinutuolissa aiheuttaa huonoa oloa. Tämä viittaa useaankin aktiiviseksi jääneeseen primitiivirefleksiin, jotka vaikuttavat vestibulaarisen eli tasapainoaistin tuottaman aistitiedon käsittelyyn. 

Vaikeus istua paikallaan

Jatkuva tarve liikkua istuessa, istuskelu toisen tai molempien jalkojen päällä, nojailu kyynärpäillä pöytään ja leuan tukeminen käsiin, istuminen välillä tuolin etureunalla ja välillä perällä. Muisto siitä, että lapsena oli kiva liukua tuolista pöydän alle. Nämä voivat olla merkkejä aktiiviseksi jääneistä primitiivireflekseistä Spinal Galant, STNR ja ATNR. 

Kirjoitan usein lapsista ja sensomotorisesta valmennuksesta heidän kanssaan, lapsilla kun aktiiviseksi jääneet liikemallit ja niiden vaikutukset näkyvät selvästi. Osa aikuisen sensomotorisesta alkuarvioista liittyykin haastattelun muodossa siihen, näkyikö tietyn tyyppisiä haasteita jo lapsuudessa. Valtaosaa kuntoutuksessa käytetyistä menetelmistä voi käyttää myös aikuisten kanssa. Jos siis työskentelet aikuisasiakkaiden kanssa ja mietit onko osa hänen hankaluuksiensa vyyhdestä aktiiviseksi jääneiden primitiivirefleksien aiheuttamaa, ja hyötyisikö aikuinen sensomotorisesta valmennuksesta, niin esimerkiksi Aktivaattorin Sensomotorisen valmennuksen perusteet -koulutuksessa käytävät arviointi- ja kuntoutusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi aikuisten kanssa paremmin kuin hyvin. 


Tekstin lähteenä käytetty teosta Goddard Blythe, S. 2014. Neuromotor Immaturity in Children and Adults. 

Miksi sensomotorisia valmiuksia pitäisi kuntouttaa?

 Oppiminen vaatii paljon eri taitoja. Pitää osata kiinnittää huomio oikeisiin ja olennaisiin asioihin, ymmärtää, käsitellä ja jalostaa havaintomotoriikan keräämää tietoa; keskittyä kuulemansa ja toimia sen mukaisesti. Ymmärtää näkemänsä. Nähtyjä ja kuultuja asioita pitää muistaa, tallettaa muistiin ja taas palauttaa mieleen, soveltaa uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Hahmottaa kehon tuntemuksia ja ympäröiviä muotoja ja sopeuttaa omaa toimintaansa suhteessa ympäristöön. Reagoida asianmukaisesti sosiaalisesta ympäristöstä tuleviin vihjeisiin.

Huh mikä urakka!

Keskushermosto ohjaa oppimista

Oppimista voikin ajatella pyramidina, jonka perustana ja kivijalkana toimii keskushermosto. Keskushermosto ottaa vastaan kaikki miljoonat aistihavaintomme ja aivot käsittelevät kaiken tuon tiedon päättäen mikä on olennaista ja mikä ei, mihin ei ole ja mihin on tarve reagoida ja millä tavoin. 

Aivot tarvitsevat aististimulaatiota kehittyäkseen ja primitiivirefleksit huolehtivat tarvittavan aististimulaation saamisesta

Aistitieto jäsentyy pikkuaivojen alueella ("liskon aivot"), josta tieto ohjautuu limbiseen järjestelmään, joka huolehtii tunne-elämästä (nisäkkään aivot") ja aivokuorelle ("ihmisen aivot"), missä tehdään tietoiset päätökset ja valinnat sekä oppiminen tapahtuu. Pikkuaivojen ja Limbisten aivojen alueella syntyy jo sikiöaikana uskomaton määrä hermoyhteyksiä. Vauvan syntyessä synnytyskanavan läpi vauvan aistit käyvät monella tapaa uskomattoman aistimyllerryksen kohdun pimeästä pehmeydestä ja lämmöstä kovaan kylmään ja valoisaan maailmaan. Vauvan ensimmäisinä elinviikkoina vauvan liikkeet ovat melko hallitsemattomia vauvan totutellessa painovoimaan. Vauvan liikkumista ohjaavat osaltaan kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit, jotka huolehtivat että vauva saa tarpeeksi aististimulaatiota eri aistikanavien kautta jotta hänen aivonsa kehittyisivät. Kehitykselliset liikemallit huolehtivat osaltaan että matelijan-, nisäkkään ja ihmisen aivot integroituvat yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Aivokuorella - missä tietoiset päätökset tehdään - on luontaisesti vähemmän hermoyhteyksiä kuin pikkuaivojen ja limbisellä alueella (=amygdala). Aivojen kypsyessä yhteyksiä aivokuorelle ja aivokuorella syntyy enemmän ja ihminen oppii paremmin säätelemään tunnereaktioitaan koska yhteydet aivokuorelta alempiin kerroksiin lisääntyvät. Aikuisen voisi ajatella näin pystyvän tekemään paremmin päätöksiä mahdollisista tunnekuohuista huolimatta. Lapsella taas tunnekuohun aikana limbinen järjestelmä ottaa helpommin vallan ja lapsen on vaikeampi palata takaisin aivokuorella tapahtuvaan järkeilyyn ja säätelyyn. Jos lapselle jää jostain syystä primitiivirefleksiliikemalleja aktiiviseksi, se vähentää myös hermoyhteyksien määrää aivokuorella mutta myös väliaivojen ja aivokuoren välillä. Tämän vuoksi lapset, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä, on useammin isompia vaikeuksia tunnesäätelynsä kanssa. Eivätkä vaikeudet jää vain lapsuuteen, ne seuraavat meitä koko elämän; aikuisena pystymme ottamaan käyttöön erilaisia kompensaatiokeinoja, joista jotkut ovat toimivampia ja toiset vähemmän. 

Primitiivirefleksien integroituminen on samalla limbisen järjestelmän ja aivokuoren toimintojen muuttumista saumattomaksi yhteistyöksi

Refleksiliikemallit ovat ihmisen oppimispyramidin peruskiviä. Jos peruskiviä puuttuu tai ne ovat vinksallaan, vaikuttaa se olennaisesti oppimiskykyymme, jos peruskiviä puuttuu, koko rakennelma on epävakaa. Tämän vuoksi sensomotoriset vaikeudet on hyvä kuntouttaa. 

Esimerkiksi visuaalisen hahmottamisen haasteet voivat vaikuttaa olennaisesti kykyymme selviytyä arjessa. Useat primitiivirefleksit vaikuttavat silmänliikkeiden hallintaan, jolla on välitön vaikutus oppimisen. Käy lukemassa lisää tästä postauksesta, jossa tehdään syvempi katsaus visuaaliseen hahmottamiseen.