Pelkohalvausrefleksi ja Moro - hermostomme vaaraskannerin väsymättömät apulaiset

 Pelkohalvausrefleksi ja Moro huolehtivat omana aikanaan sikiön ja vauvan selviytymisestä. Myöhemmin ne aiheuttavat turhaa stressiä hermostolle

Uuvuin töissä. Aika totaalisesti. Keskusteluavusta ei ole sanottavammin ole ollut pulaa mutta huomaan liikkuvani liki ennalta-arvaamattomasti yli- ja alivireyden väliä, sellaista sopivaa rauhallista, tarkkaavaista vapautunutta mielentilaa ei tunnu löytyvän. Huomaan puuhailevani jotain ja jos se tökkii, lamaannun täysin ja makoilen tai istuskelen pitkiä aikoja mielen harhaillessa menneessä ja tulevassa. Olen vähitellen oppinut tunnistamaan nämä hetket.

Olen yrittänyt tehdä asioita, joista saan mielihyvää. Yksi näistä on uuden oppiminen. Mutta sekin voi olla uupuneena aika uuvuttavaa. Lisäksi ymmärrän saavani oppimisesta aikamoiset dopamiinitällit ja niistä selviytyminen on melko työlästä, joten ajattelin etten opiskele ainakaan mitään mikä uuvuttaa ja skippasin vapaaehtoisesti erityispedagogiikan perusopintojen aloittamisen. 

Sen sijaan löysin onneksi Lauran rentoutusohjaajan koulutuksen! (Tämä ei ole maksettu mainos, huom.) Ymmärsin Laivanvarustajankadun yläkerroksen lattialla villapeitonpeiton alla lämpimässä maatessani kuinka koen maailman hyvin eri tavalla kuin vierustoverini. Tarkkailen huomaamattanikin rakennuksen ja lähiympäristön kaikkea äänimaailmaa, johon vierustoverini ei kiinnitä mitään huomiota. Tiesin kuinka moni ihminen oli tullut ja poistunut rakennuksesta rappukäytävän kautta rentoutushetken aikana. Vierustoverini ei ollut edes tietoinen että rapun äänet kuuluvat sisälle. Hän viettää ison osan aikaansa luonnossa eräoppaan ammatissa ja kertoi kokevansa sekä työssään, työympäristössään ja kotonaan turvan tunnetta. (Saatoin ehkä päättää, että jos joskus palaan aktiivisesti työelämään, haluan viettää joka päivä ulkona useamman tunnin (paitsi silloin kun hyttysiä, paarmoja, ampiaisia ja hirvikärpäsiä)). Vaaraskannerini on jatkuvasti aktiivisena (Arvatkaa sainko tämänkin tajuamisesta pikku dopamiinipaukun?). 

Kun 2020 alkuvuodesta aloitin sensomotorisen valmentajan koulutuksen, koronapandemia oli juuri alkamassa. Tein tuolloin vastaanottotyötä pääasiallisesti työhuoneessani ja mahdollisuudet asioiden tekemiseen olivat rajalliset, joten sensomotoriset harjoitteet painottuivat niiden asiakkaiden kanssa, keille se oli ajankohtaista. Puolen vuoden jälkeen kesällä 2020 useita kymmeniä kierroksia meritähtijumppaa kokeneempana, pärjäsin melko hyvin ampiaiskammoni kanssa, ja useamman kesän jälkeen. Viime kesä sen sijaan oli aivan kammottava kaikkien öttiäisten kanssa. Nyt tajuan, että sammuteltu Moroni ja pelkohalvausrefleksini jämät ovat jälleen uupumuksen myötä aktiivisia. Olen taas taistele-pakene-jähmety -tilassa hermostollisesti. Töissä kun ei aina ole oikein mahdollista asettua taistele-moodiin eikä pakoonkaan pääse, täällä periferiassa työpaikan vaihtaminen ei aina suju vallan sukkelaan. Vaihtoehto oli siis hillitä stressireaktiot sisäänpäin, jähmettyä ja uupua. 

Tiesitkö, että kaikki tunteet eivät läheskään synny ajatusten kautta? Ne syntyvät aistihavaintojen kautta kehossa. Kun amygdala - tuo aivojemme pieni uhkien vahtikoira ja väsymätön vaaraskanneri aktivoituu ja alkaa räksyttää mahdollisesti uhkaavien tuntemusten saapuessa - se hälyttää mukaansa väliaivot, nuo tunne-elämämme kursailemattomat tursot, jotka toimivat salamannopeasti yhdessä suunnitellessaan keinoja selviytyä ja jäädä henkiin. Stressaantuneen mieli toimii näppärimmin juuri näillä alemmilla aivotasoilla koska yhdistyminen ylemmälle aivotasolle on todella työlästä, tätä selvitymistaistelu-tunnevyhtiä on vaikea tietoisella tasolla - aivokuorella ajateltuna - hankala ellei mahdoton hallita. Ja siksi selvitymistilassa teemme helppoja päätöksiä, sellaisia joita olemme aina tehneet ja eivät muuta tilannettamme olennaisesti. (Tiesitkö muuten, että selviytymistilassa olevat aivot toimivat alfa-aalloilla, jotka kuluttavat energiaa huomattavia määriä yrittäessään hallinnoida kaikkea? Kun alfa-aallot hallitsevat aivoja, ne eivät jätä tilaa matalammillla taajuuksilla toimiville aivoaalloille, jotka taas aktivoituvat rentoutuessamme ja mahdollistavat luovaan flow-tilaan pääsemisen. Tämä kolahti Lauran rentoutusohjaajan koulutuksessa.)

Mutta mitä aivojen jatkuva siirtyminen hälytystilasta toiseen tekee hermostolle ja keholle? Vaaran laadusta riippuen varaudutaan pakenemaan, taistelemaan tai jähmettymään. Näin eläimet toimivat. Joko käydään puolustautumaan, pakenemaan ja viimeisenä vaihtoehtona jähmettymään. Vaarallisen tilanteen päätyttyä (tietysti jos ei tule syödyksi) eläimet vapisevat stressin hermostostaan ja lihaksistaan pois. Näin ne pystyvät jatkamaan rauhallisina elämäänsä seuraavaan vaaratilanteeseen asti. Jostain syystä, ainakin länsimaisessa kulttuurissa, vapiseminen stressitilanteen jälkeen on jotenkin sopimatonta ja sitä yritetään peitellä. Kukaan ei esimerkiksi kertonut minulle, että on aivan täysin normaalia vapista synnytyksen jälkeen. Koska meillä ei läheskään aina ole mahdollisuutta vapista stressitilanteita pois hermostosta ja kehosta, ne tallennetaan hermostoon ja faskiaan. Ihan kaikki. 

Mitenkä primitiivirefleksit Moro ja pelkohalvausrefleksi oikeastaan tähän liittyvät?

Kun aktiivisen Moro-refleksin taistele- reaktio käynnistyy, kehon takalinja faskioineen aktivoituu. Ryhti nousee sotilaalliseksi ja käsivarret nousevat koholle.  Tämän saa aikaan Foot Tendon -refleksi. Kovin aktiivinen Moro laittaa Tendonin töihin aina vähän turhan helposti, takalinja kiristyy toistuvasti ja alkaa jopa vaikuttamaan lihaksistoon. Jos satut tuntemaan jonkun äkkipikkaisen, aggressiivisen, taistele-tilaan herkästi aktivoituvan persoonan, tsekkaa seuraavan kerran hänen pohkeensa. Ne ovat usein hyvin lihaksikkaat ja kivikovat. Baarien sulkemisen jälkeen nakkikojulla usein väkivaltaan taipuvaiset ihmiset asettuvat jo lähtökohtaisesti tähän valmiusasentoon. Kun sen oppii näkemään, sitä on vaikea olla tunnistamatta. Pakene-reaktiossa taas kiristyy vastaavasti etulinja (kuten pikajuoksijoilla) kun hermosto ja valmistuu nopeaan paikalta poistumiseen. Aktiivinen pelkohalvausrefleksi aktivoi myös kehon etulinjaa mutta ennen kaikkea sivuja, koska se ohjaa meitä sikiöasentoon ja liikkumattomiksi.

Edellisen valossa sain taas dopamiiniryöpyt kun törmäsin Johanna Remes-Koposen Kehotietoisuusohjaajan ilmaiseen valmennukseen (tämäkään ei ole maksettu mainos mutta jos ostat linkin kautta Johannan maksullisen valmennuksen, saan ostostasi pienen komission). Johanna on kymmenien vuosien aikana ohjannut ehkä tuhansia ihmisiä joogatunneillaan ja -kursseillaan ja tunnistaa asiakkaissaan mitä tämä-taistele-pakene-jähmety-virittyminen tekee heidän kehonsa asennolle. Miten lihakset, faskia ja hermosto "käyttäytyvät" jatkuvan stressin alaisena ja ohjaavat kehoa tiettyihin asentoihin. Ja kuinka keho synnyttää meissä tunteita! Jos esimerkiksi ranteen, käsivarsien alueen faskiat ovat kireät - kireät faskiat aiheuttavat meissä ahdistuksen tunnetta, ihan tutkitusti - se saattaa johtaa käsivarsien viiltelyyn koska tulee tarve helpottaa kireyden tunnetta. Mitkäs primitiivirefleksit aiheuttavatkaan ahdistuneisuutta? Moro ja Pelkohalvausrefleksi! 

Tämä taitaa olla seuraava kaninkolo johon pudota...

Jos haluat virittäytyä teemaan, lataa tästä Aktivaattorin Sensojooga-kortit! Liityt samalla Aktivaattorin Sensorinki-uutiskirjeen lukijaksi!

T.  SensoSanna

Lähteet:

Sainio T. & Sajaniemi. N. Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot. ps-kustannus 2023. (Selittää riittävän hyvin aikuisellekin aivojen toimintaa ;D . Suosittelen lämpimästi, tämäkään ei ole maksettu mainos.)

Story S. Brain and Sensory Foundations (second level). Neurodevelopmental Movements for physical, emotional, social and learning skills. 2021. Oppimateriaali. 

Tozzi P. Does fascia hold memories. Journal of Bodywork and movement therapies. 2014

Visuaalinen hahmottaminen ja primitiivirefleksit

 Visuaalisen hahmottamisen kehittymisen osalta lapsen ensimmäinen ikävuosi on ratkaiseva

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu kehityksellisesti ihan huikea määrä asioita! Pieni avuton vauva muuttuu aktiiviseksi, itse liikkuvaksi toimijaksi. Koska pienen lapsen toiminta on vielä melko jäsentymätöntä eikä hän vielä puhu, voi aikuisen olla melko mahdotonta päästä tarkasti selville miten lapsi näönvaraisesti hahmottaa maailman ympärillään. Jos visuaalisessa hahmottamisessa on haasteita, ensimmäiset selkeät merkit ovat nähtävissä 4-5 vuoden iässä, jolloin visuaalisen hahmottamisen herkkyyskausi on mennyt jo usea vuosi sitten. Ounou!

Visuaalisen hahmottamisen kulmakivet

Mutta palataanpa siihen ensimmäiseen vuoteen. Mitkä ovat niitä visuaalisen hahmottamisen kehittymisen kulmakiviä? Ensimmäisen vuoden aikana kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit ohjaavat lapsen motorista kehitystä. Primitiivirefleksit ja posturaalirefleksit ohjaavat vauvaa nostamaan pään irti alustasta, tarttumaan, ojentamaan ja koukistamaan raajat, siirtämän katseen, kannattelemaan ylävartalon käsien varassa, kierähtämään, ryömimään, konttaamaan, nousevan istumaan ja lopulta seisomaan ja kävelemään. Vauvan mahdollisuudet liikkua ja harjoitella motorisia ja sosiaalisia taitoja tänä aikana toimivat hahmottamisen kulmakivinä. Mitä enemmän vauva viettää aikaa erilaisissa "säilytysvälineissä", kuten sittereissä, turvakaukaloissa, hyppykiikuissa ja kävelytuoleissa lukien pois kantoliinaan, sitä vähemmän hänellä on mahdollisuuksia harjoitella kehityskautensa mukaista liikkumista. Vatsallaan lattialla vietetty aika on hyvin tärkeätä kehityksen kannalta!

Tyypillisimmät primitiivirefleksiliikemallit jotka vaikuttavat vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen

Moro on pienen vauvan suojarefleksi. Se aktivoituu nopeasta ja ennakoimattomasta aistiärsykkeestä, mikä voi olla esim. nopea vaihdos valaistuksessa. Kirjallisuuden mukaan Moron aktiivinen jäänne voi aiheuttaa haasteita esim. kontrastien havaitsemisessa ja lukiessa rivien seuraamisessa. Se voi vaikuttaa silmien valoherkkyyteen. Suoraan kohti tulevia liikkeitä on vaikea hahmottaa, joten esim. pallopelit tuntuvat vaikeilta ja pelottavilta. Usein migreeni ja Moro kulkevat rinnakkain vaikkei siitä ole olemassa tieteellistä näyttöä. Moron pitäisi integroitua 5 ikäkuukauteen mennessä.

TLR (Tonic Labyrinthe Reflex) vaikuttaa niskan alueen liikkeiden hallintaan ja se aiheuttaa polvien tahattoman koukistumisen. Jos TLR on jäänyt aktiiviseksi, se vaikeuttaa silmien kohdistamista tiettyyn pisteeseen liikkumisen aikana. Näkökenttää on vaikea vakauttaa, hieman kuin olisi laivalla merellä myrskyssä ja horisontti olisi jatkuvassa liikkeessä. TLR:n pitäisi integroitua ensimmäisen ikävuoden aikana, joskus se voi olla aktiivinen kolmeen ikävuoteen asti, mutta hävitä viimeistään neljännen vuoden aikana. TLR vaikeuttaa esim. liikkumista rappusissa, jolloin lapsen on vaikea hahmottaa portaita. Usein lapset, jotka vielä nelivuotiaina liikkuvat rappusissa astuen molemmin jaloin askelma kerrallaan ylös tai alas, kantavat mukanaan aktiivista TLR:aa. 

ATNR (Asymmetrical Tonic Neck Reflex) ohjaa katseen puoleisia raajoja ojentumaan ja toisen puolen raajoja koukistumaan. Se ikään kuin jakaa ihmisen kahteen puolikkaaseen. Liikemalli hankaloittaa katseen siirtämistä kehon keskilinjan ylitse vaikeuttaen esimerkiksi silmien liikuttamista sujuvasti lukiessa. Se vaikeuttaa myös tilan hahmottamista ja silmä-käsi yhteistyötä vaikuttaen motoriseen ohjailuun. Tämän vuoksi tarkkuutta vaativat tehtävät, vaikkapa kengän nauhojen sitominen ja sujuva kirjoittaminen tuntuvat vaikeilta. Karsastaminen liittyy toisinaan aktiiviseen ATNR-liikemalliin koska silmien lihakset pyrkivät ohjautumaan pois kehon keskilinjasta. Joskus näkee että lapsi kallistaa päätään hahmottaakseen piirroksen tai kirjoituksen tarkasti. ATNR:n luonnollinen häviäminen tapahtuu neljän-viiden kuukauden iässä. ATNR voi aiheuttaa valon arkuutta silmissä, usein sen huomaa kun lapsi kertoo valojen häikäisevän tai pyytää sammuttamaan valot ollessan selinmakuulla.

STNR (Systemic Tonic Neck Reflex) vaikeuttaa katseen siirtämistä läheltä kauas ja takaisin. Kun kouluikäinen siirtää katseen pulpetilla olevasta vihkosta taululle, hakee sieltä vihkoon kirjoitettavan tiedon ja siirtää katseen takaisin vihkoon, juuri haettu tieto voi hävitä tällä välillä muistista osin tai kokonaan. Sen vuoksi tiedon kopiointi taululta voi kestää huomattavan paljon. STNR ohjaa käsivarren asentoa suhteessa niskan asentoon vaikuttaen silmä-käsi yhteistyöhön ja motoriseen ohjailuun. STNR:n aktiivinen kausi sijoittuu 6-9 ikäkuukauden välille - se ohjaa ensin lapsen konttaamaan, sitten istumaan ja lopulta nousemaan seisomaan - ja sen pitäisi olla sulautunut pois silloin kun lapsi lähtee kävelemään. Myös aktiivinen STNR voi aiheuttaa silmien arkuutta valolle.

Kirjallisuuden mukaan ATNR ja STNR vaikuttavat silmän muotoon, rakenteeseen ja toimintaan. Kun refleksiliikemalleja kuntoutetaan, se voi vaikuttaa näköön huomattavasti ja jotkut lapset ovat päässeet eroon silmälaseista. 

Aktiivinen ATNR voi vaikuttaa myös dominoivan silmän vakiintumiseen. 

Varsinaisten primitiivirefleksien lisäksi on muutamia silmien alueen refleksejä, jotka vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen
Ns. laiskan silmän ongelma kertoo näkökeskuksen epätasapainosta

Occular-refleksit vaikuttavat vaikuttavat toiminnalliseen näönkäyttöön ilmeten sekä visuaalisen hahmottamisen mutta myös kuulonvaraiseen hahmottamisen ja keskittymisen haasteina. Nämä refleksit liittyvät ns. laiskan silmän ongelmaan ja kertoo näkökeskuksen epätasapainosta. 

Saccade-refleksit aiheuttaa vaikeuden seurata ja lukita katse  sivusuunnassa liikkuvaan kohteeseen

Occular Auditory aiheuttaa vaikeutta hahmottaa mistä suunnasta ääni tulee silloin kun silmät ovat kiinni. Näkökeskus on "kaapannut" tällöin osan kuuloaistille tarkoitetusta kanavasta. 

Näköaisti on tiiviissä yhteydessä vestibulaariseen eli tasapainoaistiin. Vaikeudet ylläpitää tasapaino voi olla ensimmäinen viite siitä, että lapsella on haasteita visuaalisen tiedon käsittelyssä

Kehityksellisiä liikemalleja voi jäädä aktiiviseksi esimerkiksi siksi että lapsi jostain syystä on siirtynyt nopeasti kehitysvaiheesta toiseen, vaikkapa noussut suoraan ryömimisvaiheesta seisomaan ja konttaaminen on jäänyt liki kokonaan väliin. Tämä voi vaikuttaa paitsi motoriikkaan, myös hahmottamiseen. Sensomotorisen valmennuksen keinoin voidaan ikään kuin palata kehityksen portailla takaperin edellisiin kehitysvaiheisiin ja kuntouttaa visuaalisen hahmottamisen ongelmia siltä osin kuin ne liittyvät primitiivireflekseihin. 

Löydät tästä KLIK> linkistä <KLIK> videosarjan leikkisiä harjoitteita, joiden avulla voi helpottaa artikkelin alussa mainittuja primitiivirefleksejä. Liikkeet ovat turvallisia tehdä vaikkei primitiivirefleksejä tiettävästi olisikaan aktiivisina. Videot ovat katsottavissa ilmaiseksi, saat niiden katsomiseen linkin sähköpostiisi. 


Toivottavasti tästä artikkelista oli sinulle hyötyä!

Terveisin Aktivaattorin Sanna

T-Rex-kädet ja ADHD

 Hirmulisko T-Rex ja ADHD vs. Moro ja sensomotoriikka

Olen useita kertoja ollut seuraamassa pienten lasten jumppatuokioita päiväkodeissa ja vähän isompien lasten vastaavaa puuhastelua koulussa toimintaterapeutin roolissa. Mutta aika ajoin sensomotorisen salapoliisin silmäprillit eksyvät väkisinkin päähän. Aika-ajoin porukasta bongaantuu lapsia, jotka juoksevat käsivarret taivutettuina ja kädet nousevat rinnan korkeudelle. Mistä oikein on kysymys?

Katsoessani facebookia törmäsin videoon (ja sen jälkeen useaan muuhunkin samasta aiheesta) joka kertoo asiasta nimeltä T-Rex Arms. Nyt minulla on viimeinkin nimi tälle ilmiölle! T-Rex-lapset! Ja T-Rex-aikuiset! Tällä videolla ilmiö yhdistetään neuroverkon epätyypilliseen kehittymiseen ja hermoston kuormittuneisuuteen. Ja tällä toisella videolla eräs leidi on kuvannut T-Rex käsiensä asentoja, hän taas yhdistää ne ADHD-oireistoonsa (hänellä näyttää olevan myös aktiivinen STNR). 

Tokikaan kaikki neuronkirjon kaarella olevat eivät kulje T-rexeinä ja taas toisaalta kaikki T-Rexeinä kuljeskelevat eivät ole selkeästi kirjolla.

Mutta.

Sensomotoriikan näkökulmasta T-Rexejä yhdistää yksi asia: Jos käsivarret ovat symmetrisesti koukussa ja kantajansa pitää ne mielellään lähellä kehoaan, kertoo se aktiivisena säilyneen Moro-refleksin läsnäolosta. Moro on usein se refleksi, joka aiheuttaa kuormittumista herkän näkö-, kuulo- ja tuntoaistin kautta (Goddard Blythe 2005). Moro kuuluu "refleksiliikemallinelikköön", jotka yleisesti esiintyy henkilöillä, jotka oirehtivat ADHD-tyyppisesti (Taylor, Houghton ja Chapman, 2004). 

Jos mietit omia T-Rex-käpäliäsi ja voisiko sinulla olla aktiivinen Moro, käy liittymässä tähän ilmaiseen valmennukseen "Opi tunnistamaan sensomotoriikan 8 punaista lippua". Kun teet viimeistä arvioliikettä, ota se videolle. Valmennuksen arviolomakkeelta löydät mitä asioita arvioliikkeessä pitää seurata. Vink-vink, yllättäen se liittyy... T-Rex-käsiin. 

Goddart Blythe, S. 2005. Well balanced child: Movement and early learning

Taylor M.,  Houghton S. ja Chapman E.  2004. Primitive reflexes and attention-deficit/hyperactivity disorder: developmental origins of classroom dysfunction

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä

Mistä tietää että lapsella on primitiivirefleksejä aktiivisena?

Mikä on refleksi?

Refleksi on kehon automaattinen vastine tai reaktio aistitiedon mukana tulleeseen ärsykkeeseen. Refleksit ovat olennaisia hengissä ja turvassa säilymiselle. Esimerkiksi jos kosketamme kuumaa keittolevyä, yleensä vedämme käden pois jo ennen kuin tietoisesti tiedämme että käsi on vaarassa kärähtää. Vastaavia automaattisia refleksejä ovat mm. hengittäminen, verenpaineen vaihtelu ja sydämen lyönnit. 

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat automaattisia, kehityksellisiä liikkeitä, joilla on ihmisen kehityksessä oma aikansa ja paikkansa. Primitiivirefleksit motorisine liikkeineen huolehtivat että hermoverkkomme saavat riittävästi aistitietoa  - kuten tuoksu-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia - kehittyäkseen ja kypsyäkseen ja tämä kaikki toimii hermoverkkomme perustana. Jos hermoverkko ei kypsy riittävästi, lapselle tulee hankaluuksia säädellä, käsitellä ja tulkita tietoa yhdestä tai useammasta aistikanavasta. Osa primitiivireflekseistä toimii sikiön ja vauvan turvareflekseinä, kuten esim. Moro. 

Joidenkin primitiivirefleksien tarkoitus on auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan lävitse. Toiset refleksit taas ohjaavat vauvan motorista kehitystä mahdollistaen mm. vauvan oppimisen imemään, tarttumaan kiinni, ryömimään,  konttaamaan, istumaan, kurottamaan, nousemaan pystyyn,  ja lopulta kävelemään. Jos primitiivirefleksejä jää aktiiviseksi, tai ne eivät sulaudu eli integroidu tai häviä kokonaan, ne jäävät hidastamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin ne vaikuttavat lapsen kykyyn oppia vaikuttaen myös aivojen kehittymiseen. 

Jokaiselle refleksille on lapsen kehityksessä ja kasvussa oma aikansa ja paikkansa ja lapsen on niiden avulla mahdollista päästä kehityksessään eteenpäin. Samalla aivojen pitää kehittyäkseen pystyä käsittelemään primitiivirefleksin luoma "selkärangasta" tuleva toimintamalli ja korvata refleksi korkeammalla oppimisprosessilla, kuten hallitulla ja tietoisella motorisella liikkeellä, joka mahdollistaa taitavamman liikkumisen. 

Oppiminen ja tietoinen toimiminen tapahtuvat aivokuorella ("aivojen ylätie"). Koska aktiiviset primitiivirefleksit  hidastavat aivojen kypsymistä ja tietoista toimintaa, nämä lapset reagoivat asioihin amygdalan eli nisäkäs- ja matelijanaivojen alueella ("aivojen alatie") , joita ohjailevat tunnereaktioita ja henkiinjäämistä. Tällöin lapset ovat herkempiä raivokohtauksille "meltdown", ja kuormittumiselle eri aistikanavien kautta. Kun aivot työskentelevät enimmäkseen tunne- tai henkiinjäämisen moodissa "aivojen alatiellä", niiden on vaikea päästä takasin "aivojen ylätielle" takaisin tietoisten toimintojen pariin. 

Vanhempien tyypillisiä kuvauksia lapsista, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä:

"Lapseni saa raivokohtauksia aivan pienistäkin asioista, hän vihaa kovia ääniä, hän työntää housunvyötärön mahdollisimman alas ja vihaa vaatteita ja pukemista ylipäätään."

"Lapseni on usein ahdistunut kun mennään käymään kylässä. Hän ei pidä muista lapsista ja päiväkodista tulee aina ikävää palautetta huonosta käytöksestä. "

"Lapseni kastelee sänkynsä edelleen melkein joka yö. Hän liikkuu paljon varpaillaan vaikka kaatuu ja kompuroi helposti. "

"Opettajan mukaan lapseni röhnöttää ja makaa pulpettinsa päällä. Hän tykkää nyplätä tavaroita käsissään eikä vaikuta kuuntelevan. Välillä hän valuu koulussakin lattialle. Läksyt hän tekee maaten sängyllään."

"Liikunta on lapseni inhoama aine koulussa. Hänen on tosi vaikea saada palloa kiinni ja hän väittää pelkäävänsä kohti tulevia palloja. "

"Lapseni vihaa kirjoittamista. Hänen kirjaimensa ja numeronsa ovat aika harakanvarpaita. Hän on kyllä kekseliäs tarinankertoja mutta en käsitä miksi hän ei halua kirjoittaa niitä."

"Lapseni nakertelee vaatteidensa kaulukset ja hihat, kynät, liidut, kumit. Hän kokee voimakasta eroahdistusta, ei malttaisi erota äidistä kouluun lähtiessä eikä halua edes nukkua yksin vaikka on jo yläkouluikäinen."

 "Lapseni säikähti hämärään talliin saapastellutta Hessu-kukkoamme niin että löi päänsä ovenkarmiin. Hän pelkää monia asioita. Kuten pimeää, hiiriä, koppakuoriasia, ampiaisia, perhosia ja "eläimiä, jotka liikkuvat liian nopeasti." 

Kutsun aktiiviseksi jääneitä primitiivirefleksejä refleksiliikemalleiksi koska lapsen kasvettua ne eivät enää palvele samaa asiaa kuin oikeaan aikaan ilmaantuessaan, vaikuttaessan ja hävitessään. 

Alla olevasta taulukosta löydät ylimmäisinä 6 yleisintä oppimisen esteenä olevaa refleksiliikemallia sekä kaksi käden ja suun alueen refleksiä, jotka vaikuttavat lapsen hienomotoriikkaan, suun alueen motoriikkaan että kielelliseen kehitykseen. Klikkaamalla refleksiliikemallin nimeä pääset lukemaan kyseisestä refleksiliikemallista lisää:

Primitiivirefleksien kehityksellisiä ajankohtia

Refleksin nimi	Refleksin ilmestymisikä	Refleksin integroitumisikä
Moro	9 viikolla kohdussa	2-4 kuukauden iässä
PHR pelkohalvausrefleksi	4 viikolla kohdussa	ennen syntymää
TLR	Synnytyksessä	2 kuukautta - 3 vuotta
ATNR	3 kuukauden iässä kohdussa	3-9 kuukauden iässä
Spinal Galant	20 viikolla kohdussa	3-9 kuukauden iässä
STNR	6-9 kuukauden iässä	9-11 kuukauden iässä
Rooting	synnytyksessä	4 kuukauden iässä
Palmar Grasp	11 viikon iässä kohdussa	integroituu 2-4 kk iässä

Tai lataa tästä klikkaamalla ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas

Milloin on paras hetki alkaa kuntouttamaan refleksiliikemalleja?

Ennen 25 ikävuotta hermoverkkomme on hyvin plastinen ja refleksikuntoutuksella pystytään vaikuttamaan hermostoon vielä tehokkaasti. 40 ikävuoden jälkeen hermoverkko alkaa olla melko pysyvä ja tulosten saavuttamisessa kestää huomattavasti enemmän aikaa. Paras hetki refleksiharjoitteiden aloittamiseen on kuitenkin nyt! Refleksiliikemalleja osaa kuntouttaa sensomotorinen valmentaja. 

Käy tutustumassa Aktivaattori valmennuspalveluiden FB-sivustoon tästä!

Lue lisää primitiivirefllekseistä ilmaisesta Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta, lataa se tästä. Klik!

Mikä on Moro refleksi ja miten sen voi tunnistaa?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä - MORO

Moro refleksi on vauva-ajan primitiivirefleksi, jonka on vauvan keino suojautua mahdollisilta uhkilta. Refleksi aktivoituu kun vauvan ympäristössä tapahtuu aistein havaittava nopea muutos. Tällaisia tapahtumia voivat olla vaikkapa kovan äänen kuuluminen, nopea asennon muutos, pelottava visuaalinen muutos ympäristössä, jonka vauva näkee, tai kun vauva kokee painovoiman arvaamattomana. Moro näkyy siten, että vauva säikähtäessään hätkähtää, ojentaa käsivartensa, kämmenet aukeavat hetkeksi, sitten vauva tuo kätensä ja jalkansa suppuun lähelle kehoa ja alkaa useimmiten itkeä. Moron pitäisi hävitä 2-4 kk iässä. 

Kun primitiivirefleksi alkaa heiketä, lapsessa alkaa vahvistua normaali hätkähdysvaste säikähtämiselle, sille samalle joka meissä on aikuisenakin. Jos keittiön pöydältä tippuu räsähtäen kukkamaljakko lattialle, todennäköisesti hätkähdät hieman ja kiiruhdat katsomaan mistä ääni kuului ja miten kävi. Sinulta ei katoa liikekontrolli säikähdyksen aikana, toisin kuin häneltä, jolla Moro on aktiivinen. 

Entäpä jos Moro ei normaalisti sammukaan pois? Jos Moro on aktiivinen kuuden kuukauden jälkeen, siitä voi tulla hallitsematon ylireaktio, joka ohittaa lapsen (ja aikuisenkin!) tietoiset päätöksenteon taidot. Usein reaktiot liittyvät valoon ja ääniin sekä tuntoaistiin. Herkistynyt hermoverkko ei pysty jättämään huomioitta tavallisesti merkityksettömiä asioita huomaamatta, kuten loistevalon surina, kellon tikitys yöllä, käytävällä avautuvien ja sulkeutuvien ovien äänet, liian kirkas television ruutu, sukan saumat, karhea kangas... Ne voivat jatkuvasti häiritä lastasi hänen lisääntyneen herkkyytensä myötä. Moro ikään kuin tuo kaikki aistit yhteen. Useilla sensorisen integraation vaikeuksista kärsivillä lapsilla on juuri Moro aktiivisena, se on yhteydessä aisteihin ja lisää hermoverkon herkkyyttä. 

Koska Moro on puolustautumiskeino, siihen liittyy myös isoja tunnereaktioita. Moron ollessa aktiivinen lapsesi voi kokea tunteet suurina, hän on tunneherkkä, saattaa ahdistua helposti, vetäytyy helposti seurasta, ymmärtää asioita helposti väärin, hän on jatkuvassa taistele-pakene-tilassa ja suuttuu pienistäkin asioista ja hän vastustaa kaikkia muutoksia.

Voit päätellä näistä merkeistä voiko lapsellasi olla Moro-refleksin jäänne aktiivisena:

Näköaisti

• Valoherkkyys
• Vaikeus poimia oikeat asiat näkemästään, herkkä visuaalisille virikkeille
• Loisteputkien valo kuormittaa

Kuuloaisti

• Herkkyys äänille, peittää helposti korvat käsillä
• Vaikeus sulkea pois taustaäänet esim. lukiessa
• Kiinnittää huomion ääniin, joihin suurin osa ihmisistä ei reagoi

Kosketus

• Vaatteiden tuotelaput ovat inhottavia, saumat hankaavat
• Herkkyys kankaiden tekstuurille
• Hiusten pesemisen ja kampaamisen ongelmat

Tasapaino ja kehotietoisuus

• Huono koordinaatio ja tasapaino
• Heikko fyysinen kestävyys
• Matkapahoinvointi
• Korkea lihastonus 
  
• Säikähdyksen yhteydessä liioiteltu lihasnytkähdys (startle) näkyen motorisen hallinnan menetyksenä (= moro)
• Liikkuessa henkilö pitää mielellään raajat lähellä kehoa, esim. käsien nostaminen ja ojentaminen ylös voi näyttää veltolta ja voimattomalta

Muita merkkejä aktiivisesta Morosta

• Muutosvastaisuus
• Herkkyys ruoan tekstuurille ja mauille, valikoivaa syömistä
• Erilaiset pelot
• Allergiat
• Makean himo

Aktiivinen Moro pitää ihmisen jatkuvassa taistele-pakene-tilassa koska valoihin joska valaistukseen ja vastaan otettavien äänien määrään arjen ympäristöissä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Aivojen mantelitumakkeen l. amylgadan kautta aivoihin kulkee valtaosa aistitiedosta. Mantelitumake on myös aivojemme tunnekeskus. Kun hermosto kuormittuu liiallisista näkö- ja ääniaistimuksista, mantelitumake ottaa johdon aivokuorelta - jossa tapahtuu tietoinen ja looginen ajattelu - se johtaa usein vähemmän toivottuihin tunnereaktioihin tai toimintatapoihin, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, aistitiedon käsittelyn "kupin" täyttyessä ja mennessä nurin. Moron aktiivisuus vaikuttaa osaltaan lapsen temperamenttiin.

Voiko Moro refleksin aktiivisuutta testata jotenkin?

Aika paljon pystyt päättelemään jo yllä mainituista tunnusmerkeistä. Moron arviointiin on olemassa useampikin tapa ja tämä linkki toimii polkunasi Moron arviointiin.

Voiko aktiiviselle Moro refleksille tehdä jotain?

Kyllä voi! Moro on mahdollista kesyttää. Moron, kuten kaikkien muidenkin refleksiliikemallien, sammuttamiseen käytetään liikeharjoituksia, jotka ovat käytännössä karkeamotorisia liikkeitä, jotka jäljittelevät niitä kehityksellisiä liikkeitä, joita lapsi tekee pienenä kun Moron on aika integroitua. Aktivaattorin 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä verkkovalmennuksessa opit kuinka Moro saadaan hoidettua. 

Moron kanssa kulkee usein käsi kädessä Pelkohalvausrefleksi, joka on Moroa edeltävä ja sen kanssa hyvin samantapainen refleksiliikemalli, josta lisää seuraavassa julkaisussa. 

Lähde: Goddard-Blythe, Sally. Well balanced Child.