Pelkohalvausrefleksi ja Moro - hermostomme vaaraskannerin väsymättömät apulaiset

 Pelkohalvausrefleksi ja Moro huolehtivat omana aikanaan sikiön ja vauvan selviytymisestä. Myöhemmin ne aiheuttavat turhaa stressiä hermostolle

Uuvuin töissä. Aika totaalisesti. Keskusteluavusta ei ole sanottavammin ole ollut pulaa mutta huomaan liikkuvani liki ennalta-arvaamattomasti yli- ja alivireyden väliä, sellaista sopivaa rauhallista, tarkkaavaista vapautunutta mielentilaa ei tunnu löytyvän. Huomaan puuhailevani jotain ja jos se tökkii, lamaannun täysin ja makoilen tai istuskelen pitkiä aikoja mielen harhaillessa menneessä ja tulevassa. Olen vähitellen oppinut tunnistamaan nämä hetket.

Olen yrittänyt tehdä asioita, joista saan mielihyvää. Yksi näistä on uuden oppiminen. Mutta sekin voi olla uupuneena aika uuvuttavaa. Lisäksi ymmärrän saavani oppimisesta aikamoiset dopamiinitällit ja niistä selviytyminen on melko työlästä, joten ajattelin etten opiskele ainakaan mitään mikä uuvuttaa ja skippasin vapaaehtoisesti erityispedagogiikan perusopintojen aloittamisen. 

Sen sijaan löysin onneksi Lauran rentoutusohjaajan koulutuksen! (Tämä ei ole maksettu mainos, huom.) Ymmärsin Laivanvarustajankadun yläkerroksen lattialla villapeitonpeiton alla lämpimässä maatessani kuinka koen maailman hyvin eri tavalla kuin vierustoverini. Tarkkailen huomaamattanikin rakennuksen ja lähiympäristön kaikkea äänimaailmaa, johon vierustoverini ei kiinnitä mitään huomiota. Tiesin kuinka moni ihminen oli tullut ja poistunut rakennuksesta rappukäytävän kautta rentoutushetken aikana. Vierustoverini ei ollut edes tietoinen että rapun äänet kuuluvat sisälle. Hän viettää ison osan aikaansa luonnossa eräoppaan ammatissa ja kertoi kokevansa sekä työssään, työympäristössään ja kotonaan turvan tunnetta. (Saatoin ehkä päättää, että jos joskus palaan aktiivisesti työelämään, haluan viettää joka päivä ulkona useamman tunnin (paitsi silloin kun hyttysiä, paarmoja, ampiaisia ja hirvikärpäsiä)). Vaaraskannerini on jatkuvasti aktiivisena (Arvatkaa sainko tämänkin tajuamisesta pikku dopamiinipaukun?). 

Kun 2020 alkuvuodesta aloitin sensomotorisen valmentajan koulutuksen, koronapandemia oli juuri alkamassa. Tein tuolloin vastaanottotyötä pääasiallisesti työhuoneessani ja mahdollisuudet asioiden tekemiseen olivat rajalliset, joten sensomotoriset harjoitteet painottuivat niiden asiakkaiden kanssa, keille se oli ajankohtaista. Puolen vuoden jälkeen kesällä 2020 useita kymmeniä kierroksia meritähtijumppaa kokeneempana, pärjäsin melko hyvin ampiaiskammoni kanssa, ja useamman kesän jälkeen. Viime kesä sen sijaan oli aivan kammottava kaikkien öttiäisten kanssa. Nyt tajuan, että sammuteltu Moroni ja pelkohalvausrefleksini jämät ovat jälleen uupumuksen myötä aktiivisia. Olen taas taistele-pakene-jähmety -tilassa hermostollisesti. Töissä kun ei aina ole oikein mahdollista asettua taistele-moodiin eikä pakoonkaan pääse, täällä periferiassa työpaikan vaihtaminen ei aina suju vallan sukkelaan. Vaihtoehto oli siis hillitä stressireaktiot sisäänpäin, jähmettyä ja uupua. 

Tiesitkö, että kaikki tunteet eivät läheskään synny ajatusten kautta? Ne syntyvät aistihavaintojen kautta kehossa. Kun amygdala - tuo aivojemme pieni uhkien vahtikoira ja väsymätön vaaraskanneri aktivoituu ja alkaa räksyttää mahdollisesti uhkaavien tuntemusten saapuessa - se hälyttää mukaansa väliaivot, nuo tunne-elämämme kursailemattomat tursot, jotka toimivat salamannopeasti yhdessä suunnitellessaan keinoja selviytyä ja jäädä henkiin. Stressaantuneen mieli toimii näppärimmin juuri näillä alemmilla aivotasoilla koska yhdistyminen ylemmälle aivotasolle on todella työlästä, tätä selvitymistaistelu-tunnevyhtiä on vaikea tietoisella tasolla - aivokuorella ajateltuna - hankala ellei mahdoton hallita. Ja siksi selvitymistilassa teemme helppoja päätöksiä, sellaisia joita olemme aina tehneet ja eivät muuta tilannettamme olennaisesti. (Tiesitkö muuten, että selviytymistilassa olevat aivot toimivat alfa-aalloilla, jotka kuluttavat energiaa huomattavia määriä yrittäessään hallinnoida kaikkea? Kun alfa-aallot hallitsevat aivoja, ne eivät jätä tilaa matalammillla taajuuksilla toimiville aivoaalloille, jotka taas aktivoituvat rentoutuessamme ja mahdollistavat luovaan flow-tilaan pääsemisen. Tämä kolahti Lauran rentoutusohjaajan koulutuksessa.)

Mutta mitä aivojen jatkuva siirtyminen hälytystilasta toiseen tekee hermostolle ja keholle? Vaaran laadusta riippuen varaudutaan pakenemaan, taistelemaan tai jähmettymään. Näin eläimet toimivat. Joko käydään puolustautumaan, pakenemaan ja viimeisenä vaihtoehtona jähmettymään. Vaarallisen tilanteen päätyttyä (tietysti jos ei tule syödyksi) eläimet vapisevat stressin hermostostaan ja lihaksistaan pois. Näin ne pystyvät jatkamaan rauhallisina elämäänsä seuraavaan vaaratilanteeseen asti. Jostain syystä, ainakin länsimaisessa kulttuurissa, vapiseminen stressitilanteen jälkeen on jotenkin sopimatonta ja sitä yritetään peitellä. Kukaan ei esimerkiksi kertonut minulle, että on aivan täysin normaalia vapista synnytyksen jälkeen. Koska meillä ei läheskään aina ole mahdollisuutta vapista stressitilanteita pois hermostosta ja kehosta, ne tallennetaan hermostoon ja faskiaan. Ihan kaikki. 

Mitenkä primitiivirefleksit Moro ja pelkohalvausrefleksi oikeastaan tähän liittyvät?

Kun aktiivisen Moro-refleksin taistele- reaktio käynnistyy, kehon takalinja faskioineen aktivoituu. Ryhti nousee sotilaalliseksi ja käsivarret nousevat koholle.  Tämän saa aikaan Foot Tendon -refleksi. Kovin aktiivinen Moro laittaa Tendonin töihin aina vähän turhan helposti, takalinja kiristyy toistuvasti ja alkaa jopa vaikuttamaan lihaksistoon. Jos satut tuntemaan jonkun äkkipikkaisen, aggressiivisen, taistele-tilaan herkästi aktivoituvan persoonan, tsekkaa seuraavan kerran hänen pohkeensa. Ne ovat usein hyvin lihaksikkaat ja kivikovat. Baarien sulkemisen jälkeen nakkikojulla usein väkivaltaan taipuvaiset ihmiset asettuvat jo lähtökohtaisesti tähän valmiusasentoon. Kun sen oppii näkemään, sitä on vaikea olla tunnistamatta. Pakene-reaktiossa taas kiristyy vastaavasti etulinja (kuten pikajuoksijoilla) kun hermosto ja valmistuu nopeaan paikalta poistumiseen. Aktiivinen pelkohalvausrefleksi aktivoi myös kehon etulinjaa mutta ennen kaikkea sivuja, koska se ohjaa meitä sikiöasentoon ja liikkumattomiksi.

Edellisen valossa sain taas dopamiiniryöpyt kun törmäsin Johanna Remes-Koposen Kehotietoisuusohjaajan ilmaiseen valmennukseen (tämäkään ei ole maksettu mainos mutta jos ostat linkin kautta Johannan maksullisen valmennuksen, saan ostostasi pienen komission). Johanna on kymmenien vuosien aikana ohjannut ehkä tuhansia ihmisiä joogatunneillaan ja -kursseillaan ja tunnistaa asiakkaissaan mitä tämä-taistele-pakene-jähmety-virittyminen tekee heidän kehonsa asennolle. Miten lihakset, faskia ja hermosto "käyttäytyvät" jatkuvan stressin alaisena ja ohjaavat kehoa tiettyihin asentoihin. Ja kuinka keho synnyttää meissä tunteita! Jos esimerkiksi ranteen, käsivarsien alueen faskiat ovat kireät - kireät faskiat aiheuttavat meissä ahdistuksen tunnetta, ihan tutkitusti - se saattaa johtaa käsivarsien viiltelyyn koska tulee tarve helpottaa kireyden tunnetta. Mitkäs primitiivirefleksit aiheuttavatkaan ahdistuneisuutta? Moro ja Pelkohalvausrefleksi! 

Tämä taitaa olla seuraava kaninkolo johon pudota...

Jos haluat virittäytyä teemaan, lataa tästä Aktivaattorin Sensojooga-kortit! Liityt samalla Aktivaattorin Sensorinki-uutiskirjeen lukijaksi!

T.  SensoSanna

Lähteet:

Sainio T. & Sajaniemi. N. Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot. ps-kustannus 2023. (Selittää riittävän hyvin aikuisellekin aivojen toimintaa ;D . Suosittelen lämpimästi, tämäkään ei ole maksettu mainos.)

Story S. Brain and Sensory Foundations (second level). Neurodevelopmental Movements for physical, emotional, social and learning skills. 2021. Oppimateriaali. 

Tozzi P. Does fascia hold memories. Journal of Bodywork and movement therapies. 2014