Hihojen imeskely ja pureskelu, paha tapa vai sittenkin jotain muuta?

 - "Eikä, siinä meni taas kallis ulkotakki!" 
- "Nyt sun lempipaita on hajalla! Miksi sä pureskelet nää hihat aina?"

... eivätkä listalla ole vain vaatteet vaan myös kynnet, sormet, kynät ja lelut, joskus varpaatkin. Pureskelu ja imeminen ovat läheisessä suhteessa turvallisuuden tunteeseen. Ja tämä turvallisuuden tunne juontaa vauva-aikaan. Pieni vauva saa tyydytettyä kolme perustarvettaan imiessään rintaa; läheisyyttä, ravintoa ja imemisen tarvetta. Rinnan hamuaminen ja imeminen suulla ovat kehityksellisiä refleksiliikemalleja, joiden tarkoitus on turvata vauvan ravinnon saanti. Kun kosketat pienen vauvan suupieltä kevyesti sormella, suupieli värähtää kosketuksen suuntaan. Tästä voit päätellä onko vauva mahdollisesti nälkäinen vai onko hänellä jokin muu hätä jos hän on itkuinen. 

Miksi lapsi imeskelee ja pureskelee vaatteiden kaulukset ja hihat?

Imemisrefleksi integroituu eli sulautuu pois normaalisti kuuden kuukauden ikäisenä. Tässä vaiheessa vauvan voi vieroittaa tutista suht sujuvasti. Puolen vuoden iän jälkeen tutin imeminen on ennemminkin tapa kuin perustarve. Joskus syystä tai toisesta liikemalli jää aktiiviseksi, jolloin imemisen aistimuksen tarve on suuri, ja siihen käy mukavasti kohteeksi paidanhiha tai kaulus. Imeminen ja pureskelu alkaa usein tilanteissa joissa lapsi tuntee stressiä, psyykkistä tai fyysistä turvattomuutta. 

Usein näillä lapsilla on käden hienomotoriikassa hankaluutta. Saksien ja muiden työvälineiden käsittely voi olla kömpelöä, lisäksi usein suu myötää käden liikkeitä saksia aukaistessa ja sulkiessa. Tarkassa työskentelyssä kieli saattaa tulla osin suusta ulos. Suun ja käsien alueen refleksit ovatkin yhteydessä toisiinsa. Suun alueen refleksit vaikuttavat lisäksi niin puheen kuin pureskelun ja nielemisen motoriikkaan ja niskalihakset voivat olla hyvin kireät. 

Testataanpa: Istu tuolilla. Anna käsien levätä sylissäsi ja laita silmät kiinni. Paina kieli kiinni etuhampaiden taakse. Liikuta kieltäsi kohti kitalakea. Työnnä kielellä kitalkea ja liikuta kieli takaisin etuhmpaiden taakse. Voit toistaa liikkeen muutamaan kertaan. Mitä tunnet käsissäsi? Tai vastaavasti, purista käsiäsi rytmikkäästi nyrkkiin, tunnetko jotain suun alueella?
Suu ja kädet ovat hermostollisesti yhteydessä toisiinsa, joten saatoit hyvinkin tuntea jotain.  Aikuisilla aktiiviset suun alueen refleksit ovat kuitenkin melko harvinaisia, lapsilla ne ovat yleisempiä.

Jos mietit onko lapsellasi suun alueen aktiivisia refleksejä, testaa näin: Lapsi on makuulla selällään. Sivele pikkusormella kevyesti nenän alapuolella olevaa harjannetta pitkin kohti huulta. Tee samoin sieraimen kohdalta ja sieraimen ulkonurkasta kohti suupieltä. Kokeile samoin myös suun toinen puoli; harjanne, sieraimen alta ja sieraimen ulkonurkasta kohti huulia. Piirrä alahuulen ja leuan kärjen väliin vaakasuuntainen viiva. Jos lapsen huulet värähtelevät, suupieli nykii, lapselle tulee tarve niellä, tarve nauraa tai hän alkaa puhua, se voi olla merkki aktiivisesta suun alueen refleksistä. 

Käden alueen refleksit, jotka näkyvät suun alueella voit testata näin: lapsi on selinmakuulla, olkavarret lattialla, käsivarsi suoraan ylös, ranne taivutettuna niin että kämmen on kohti kattoa. Sivele peukalollasi lapsen kämmentä muutaman kerran kevyesti, sitten kolme kertaa lujasti painaen. Jos lapsen suu aukeaa, lapsi nieleskelee (seuraa siis samalla kaulaa!), haukottelee tai alkaa jutella ja nauraa, kämmenen alueella on todennäköisesti on aktiivisena tarttumisrefleksi. 

Kämmen ja suun alueen refleksiliikemalleja pystyt helpottamaan itsekin, pääset lataamaan maksuttoman ohjeen klikkaamalla tästä.

Lisää sensomotoriikasta voit lukea Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta.  Pääset lataamaan oppaan maksutta klikkaamalla tästä.

Kuinka tuen pienen vauvan sensomotorista kehitystä parhaiten?

Ensimmäinen "askel" ihmislapsen matkalla käveleväksi, itsenäisesti liikkuvaksi toimijaksi on voittaa painovoima. Ihmiselle tyypillisen kehityskaaren mukaisesti vauva alkaa lattialla vatsallaan maatessa ottaa hallintaansa pään ja niskan alueen hallittuja liikkeitä ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima-aisti) alkaa kehittyä. Vestibulaarinen järjelmä "huolehtii" tasapainon, tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan aistitiedon, suunnan ja tietoisuudesta oman sijainnin suhteesta ympäröivään ympäristöön.  Vestibulaarisen järjestelmän keskus sijaitsee välikorvassa. Kun vauvan niskalihakset ja asennonhallinta kehittyvät ja vauva alkaa kannatella itse päätään, paitsi vestibulaarisen tiedon käsittelyn, se mahdollistaa usean muun aistikanavan kehittymisen.

Vauvan tärkein tehtävä matkalla käveleväksi ihmiseksi on voittaa painovoima kannattelemalla omaa päätään

Nykyään osa vauvoista, ennen kuin oikeasti oppivat istumaan, viettää ison osan aikaansa erilaisissa puoli-istuvissa asennoissa babysittereissä, turvakaukaloissa ja bumboissa. Tällöin pään kannattelu ei pääse kehittymään normaalisti ja aistitiedon käsittely useammallakin aistikanavalla vaikeutuu. Asetupa itse istuma-asentoon, jossa istut häntäluusi päällä ja leukasi nojaa rintaasi koska pääsi painaa nyt ihan hurjan paljon. Tarkkaile mitä hengityksellesi tapahtuu. Onko se pinnallista vai syvää? Kokeile katsoa ympärillesi, näetkö omat jalkasi vai ikkunasta avautuvan näkymän? Kokeile istua samassa asennossa vaikka puoli tuntia, tunnustele onko asentosi edelleen mukava vai epämiellyttävä? 

Anna vauvan viettää aikaa lattialla vatsallaan tai selällään

Tarjoa jo pienelle vauvalle päivittäin aikaa olla selällään ja vatsallaan lattialla. Pienen vauvan ei tarvitse olla lattialla kuin pieniä aikoja kerrallaan ja kun hän kasvaa, hetket pitenevät. Vauvan päänhallinnan -ja monen muunkin liikkumisen ja aistitiedon käsittelyn kehittymisen kannalta lattia-aika on olennainen asia!
Laskeudu myös itse vauvan seuraksi, matkikaa yhdessä toistenne liikkeitä ja ilmeitä, kosketelkaa toistenne kasvoja ja matki vauvan pitämiä ääniä. 

Lattialla oleminen antaa vauvalle mahdollisuuden kehityksen mukaisiin liikkeisiin, liikesarjojen löytämiseen ja toistamiseen, lihastonuksen lisäämiseen ja lopulta motorisen hallinnan kehittymiseen. Ja toisaalta yhtä olennaista on pitää häntä sylissä, halailla, hyssytelllä ja hytkytellä käsivarsilla, tarjota hänelle mahdollisuus läheisyyteen, seurusteluun ja huomatuksi tulemiseen. Myös kantoliinassa kantaminen tuottaa vauvalle monenlaista aististimulaatiota.

Vauva alkaa kääntyä n. 4 kk iässä vatsalta selälleen ja hieman myöhemmin myös toisin päin. Samalla vauva alkaa valmistautua ryömimiseen. Vauva myös harjoittelee nousemaan käsiensä varaan ja keinumaan lattialla pelkän vatsansa varassa. Vauva alkaa yhä enemmän kiinnostua ympäristöstään. Ryömiessään vauva "kuluttaa" pois mm. kämmenten ja jalan alueen refleksejä pois, samoin selän alueen refleksejä. 
Kämmenen alueen refleksit vaikuttavat myös suun alueen reflekseihin, esim. Rooting-refleksi alkaa integroitua tässä vaiheessa.

Vauvan vieroittaminen tutista tapahtuu kehityksellisestä näkökulmasta tarkasteltuna 4-5 kuukauden iässä

Jos olet miettinyt milloin vauva on hyvä vieroittaa tutista, kehityksellisesti oikea ajankohta on 4-5 kuukauden iässä kun suun alueen refleksit ovat alkaneet integroitua. Tällöin vauvan ei enää tarvitse imeä rintaa tuttipulloa tai tuttia turvatun kehityksen näkökulmasta. Kuuden kuukauden ikäiselle tutin imeminen on jo enemmänkin mukavaa huvia ja vauvan voi vieroittaa tutin imemisestä. 

Kun vauva alkaa harjoitella konttausasentoon nousemista kuuden kuukauden iässä, kehityksessä tapahtuu samalla hurja määrä asioita. Vauva oppii kohdistamaan entistä tarkemmin katseensa, hallitsemaan pään asennon tarkemmin, käsivarsien ja hartioiden lihakset alkavat voimistua. 

Vauvan hermoston kehitys on varsin keskeneräinen ensimmäiset kolme kuukautta ja jotkut vauvat ovat tämän aikaa varsin itkuisia, varsinkin iltaisin ilman että heillä on esim. koliikki-oireita. Jos vauva itkee jatkuvasti ja olet uupunut tai epäilet ettei vauvallasi ole kaikki kunnossa, ole yhteydessä neuvolaan tai kuntasi varhaiseen perhetyöhön, älä jää yksin!