Pelkohalvausrefleksi ja Moro - hermostomme vaaraskannerin väsymättömät apulaiset

 Pelkohalvausrefleksi ja Moro huolehtivat omana aikanaan sikiön ja vauvan selviytymisestä. Myöhemmin ne aiheuttavat turhaa stressiä hermostolle

Uuvuin töissä. Aika totaalisesti. Keskusteluavusta ei ole sanottavammin ole ollut pulaa mutta huomaan liikkuvani liki ennalta-arvaamattomasti yli- ja alivireyden väliä, sellaista sopivaa rauhallista, tarkkaavaista vapautunutta mielentilaa ei tunnu löytyvän. Huomaan puuhailevani jotain ja jos se tökkii, lamaannun täysin ja makoilen tai istuskelen pitkiä aikoja mielen harhaillessa menneessä ja tulevassa. Olen vähitellen oppinut tunnistamaan nämä hetket.

Olen yrittänyt tehdä asioita, joista saan mielihyvää. Yksi näistä on uuden oppiminen. Mutta sekin voi olla uupuneena aika uuvuttavaa. Lisäksi ymmärrän saavani oppimisesta aikamoiset dopamiinitällit ja niistä selviytyminen on melko työlästä, joten ajattelin etten opiskele ainakaan mitään mikä uuvuttaa ja skippasin vapaaehtoisesti erityispedagogiikan perusopintojen aloittamisen. 

Sen sijaan löysin onneksi Lauran rentoutusohjaajan koulutuksen! (Tämä ei ole maksettu mainos, huom.) Ymmärsin Laivanvarustajankadun yläkerroksen lattialla villapeitonpeiton alla lämpimässä maatessani kuinka koen maailman hyvin eri tavalla kuin vierustoverini. Tarkkailen huomaamattanikin rakennuksen ja lähiympäristön kaikkea äänimaailmaa, johon vierustoverini ei kiinnitä mitään huomiota. Tiesin kuinka moni ihminen oli tullut ja poistunut rakennuksesta rappukäytävän kautta rentoutushetken aikana. Vierustoverini ei ollut edes tietoinen että rapun äänet kuuluvat sisälle. Hän viettää ison osan aikaansa luonnossa eräoppaan ammatissa ja kertoi kokevansa sekä työssään, työympäristössään ja kotonaan turvan tunnetta. (Saatoin ehkä päättää, että jos joskus palaan aktiivisesti työelämään, haluan viettää joka päivä ulkona useamman tunnin (paitsi silloin kun hyttysiä, paarmoja, ampiaisia ja hirvikärpäsiä)). Vaaraskannerini on jatkuvasti aktiivisena (Arvatkaa sainko tämänkin tajuamisesta pikku dopamiinipaukun?). 

Kun 2020 alkuvuodesta aloitin sensomotorisen valmentajan koulutuksen, koronapandemia oli juuri alkamassa. Tein tuolloin vastaanottotyötä pääasiallisesti työhuoneessani ja mahdollisuudet asioiden tekemiseen olivat rajalliset, joten sensomotoriset harjoitteet painottuivat niiden asiakkaiden kanssa, keille se oli ajankohtaista. Puolen vuoden jälkeen kesällä 2020 useita kymmeniä kierroksia meritähtijumppaa kokeneempana, pärjäsin melko hyvin ampiaiskammoni kanssa, ja useamman kesän jälkeen. Viime kesä sen sijaan oli aivan kammottava kaikkien öttiäisten kanssa. Nyt tajuan, että sammuteltu Moroni ja pelkohalvausrefleksini jämät ovat jälleen uupumuksen myötä aktiivisia. Olen taas taistele-pakene-jähmety -tilassa hermostollisesti. Töissä kun ei aina ole oikein mahdollista asettua taistele-moodiin eikä pakoonkaan pääse, täällä periferiassa työpaikan vaihtaminen ei aina suju vallan sukkelaan. Vaihtoehto oli siis hillitä stressireaktiot sisäänpäin, jähmettyä ja uupua. 

Tiesitkö, että kaikki tunteet eivät läheskään synny ajatusten kautta? Ne syntyvät aistihavaintojen kautta kehossa. Kun amygdala - tuo aivojemme pieni uhkien vahtikoira ja väsymätön vaaraskanneri aktivoituu ja alkaa räksyttää mahdollisesti uhkaavien tuntemusten saapuessa - se hälyttää mukaansa väliaivot, nuo tunne-elämämme kursailemattomat tursot, jotka toimivat salamannopeasti yhdessä suunnitellessaan keinoja selviytyä ja jäädä henkiin. Stressaantuneen mieli toimii näppärimmin juuri näillä alemmilla aivotasoilla koska yhdistyminen ylemmälle aivotasolle on todella työlästä, tätä selvitymistaistelu-tunnevyhtiä on vaikea tietoisella tasolla - aivokuorella ajateltuna - hankala ellei mahdoton hallita. Ja siksi selvitymistilassa teemme helppoja päätöksiä, sellaisia joita olemme aina tehneet ja eivät muuta tilannettamme olennaisesti. (Tiesitkö muuten, että selviytymistilassa olevat aivot toimivat alfa-aalloilla, jotka kuluttavat energiaa huomattavia määriä yrittäessään hallinnoida kaikkea? Kun alfa-aallot hallitsevat aivoja, ne eivät jätä tilaa matalammillla taajuuksilla toimiville aivoaalloille, jotka taas aktivoituvat rentoutuessamme ja mahdollistavat luovaan flow-tilaan pääsemisen. Tämä kolahti Lauran rentoutusohjaajan koulutuksessa.)

Mutta mitä aivojen jatkuva siirtyminen hälytystilasta toiseen tekee hermostolle ja keholle? Vaaran laadusta riippuen varaudutaan pakenemaan, taistelemaan tai jähmettymään. Näin eläimet toimivat. Joko käydään puolustautumaan, pakenemaan ja viimeisenä vaihtoehtona jähmettymään. Vaarallisen tilanteen päätyttyä (tietysti jos ei tule syödyksi) eläimet vapisevat stressin hermostostaan ja lihaksistaan pois. Näin ne pystyvät jatkamaan rauhallisina elämäänsä seuraavaan vaaratilanteeseen asti. Jostain syystä, ainakin länsimaisessa kulttuurissa, vapiseminen stressitilanteen jälkeen on jotenkin sopimatonta ja sitä yritetään peitellä. Kukaan ei esimerkiksi kertonut minulle, että on aivan täysin normaalia vapista synnytyksen jälkeen. Koska meillä ei läheskään aina ole mahdollisuutta vapista stressitilanteita pois hermostosta ja kehosta, ne tallennetaan hermostoon ja faskiaan. Ihan kaikki. 

Mitenkä primitiivirefleksit Moro ja pelkohalvausrefleksi oikeastaan tähän liittyvät?

Kun aktiivisen Moro-refleksin taistele- reaktio käynnistyy, kehon takalinja faskioineen aktivoituu. Ryhti nousee sotilaalliseksi ja käsivarret nousevat koholle.  Tämän saa aikaan Foot Tendon -refleksi. Kovin aktiivinen Moro laittaa Tendonin töihin aina vähän turhan helposti, takalinja kiristyy toistuvasti ja alkaa jopa vaikuttamaan lihaksistoon. Jos satut tuntemaan jonkun äkkipikkaisen, aggressiivisen, taistele-tilaan herkästi aktivoituvan persoonan, tsekkaa seuraavan kerran hänen pohkeensa. Ne ovat usein hyvin lihaksikkaat ja kivikovat. Baarien sulkemisen jälkeen nakkikojulla usein väkivaltaan taipuvaiset ihmiset asettuvat jo lähtökohtaisesti tähän valmiusasentoon. Kun sen oppii näkemään, sitä on vaikea olla tunnistamatta. Pakene-reaktiossa taas kiristyy vastaavasti etulinja (kuten pikajuoksijoilla) kun hermosto ja valmistuu nopeaan paikalta poistumiseen. Aktiivinen pelkohalvausrefleksi aktivoi myös kehon etulinjaa mutta ennen kaikkea sivuja, koska se ohjaa meitä sikiöasentoon ja liikkumattomiksi.

Edellisen valossa sain taas dopamiiniryöpyt kun törmäsin Johanna Remes-Koposen Kehotietoisuusohjaajan ilmaiseen valmennukseen (tämäkään ei ole maksettu mainos mutta jos ostat linkin kautta Johannan maksullisen valmennuksen, saan ostostasi pienen komission). Johanna on kymmenien vuosien aikana ohjannut ehkä tuhansia ihmisiä joogatunneillaan ja -kursseillaan ja tunnistaa asiakkaissaan mitä tämä-taistele-pakene-jähmety-virittyminen tekee heidän kehonsa asennolle. Miten lihakset, faskia ja hermosto "käyttäytyvät" jatkuvan stressin alaisena ja ohjaavat kehoa tiettyihin asentoihin. Ja kuinka keho synnyttää meissä tunteita! Jos esimerkiksi ranteen, käsivarsien alueen faskiat ovat kireät - kireät faskiat aiheuttavat meissä ahdistuksen tunnetta, ihan tutkitusti - se saattaa johtaa käsivarsien viiltelyyn koska tulee tarve helpottaa kireyden tunnetta. Mitkäs primitiivirefleksit aiheuttavatkaan ahdistuneisuutta? Moro ja Pelkohalvausrefleksi! 

Tämä taitaa olla seuraava kaninkolo johon pudota...

Jos haluat virittäytyä teemaan, lataa tästä Aktivaattorin Sensojooga-kortit! Liityt samalla Aktivaattorin Sensorinki-uutiskirjeen lukijaksi!

T.  SensoSanna

Lähteet:

Sainio T. & Sajaniemi. N. Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot. ps-kustannus 2023. (Selittää riittävän hyvin aikuisellekin aivojen toimintaa ;D . Suosittelen lämpimästi, tämäkään ei ole maksettu mainos.)

Story S. Brain and Sensory Foundations (second level). Neurodevelopmental Movements for physical, emotional, social and learning skills. 2021. Oppimateriaali. 

Tozzi P. Does fascia hold memories. Journal of Bodywork and movement therapies. 2014

Aikuiset ja aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit

 Aikuisten aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit?

Jopa 80 prosentilla lapsista on yksi tai useampi aktiiviseksi jääneyt primitiivirefleksi. Eivätkä ne "katoa" mihinkään matkalla aikuisuuteen ellei niitä kuntouteta. Aikuiset oppivat kompensoimaan primitiivirefleksien aiheuttamia hankaluuksia - kuka enemmän tai vähemmän toimivin keinoin. 

Eli kyllä, myös aikuisilla voi olla aktiivisia primitiivirefleksejä. Itse asiassa aika monella on. Itsellänikin on. Aikuisilla kehon asennon hallintaan vaikuttavat primitiivirefleksit jäävät piiloon liikkeen ja lihasten hallinnan alle. Lasten primitiivirefleksejä on huomattavasti helpompi tunnistaa vain havainnoimalla motoriikkaa. Aikuisten primitiivirefleksien kartoittaminen onkin sitten hetkittäin vähän salapoliisin työtä mutta iso osa on houkuteltavissa esiin refleksiä aktivoivilla liikkeillä. 

Kannattaako aikuisilta kuntouttaa primitiivirefleksejä?

Hermosto ja etuotsalohko kypsyvät nykyisen tietämyksen mukaan noin 25-vuotiaaksi, jolloin neuroverkko on vielä melko joustava, jolloin myös sensomotorisella valmennuksella saadaan aikaiseksi hyviä tuloksia. 40 ikävuoden jälkeen hermosto on muuttunut melko stabiiliksi ja uusien hermoyhteyksien luominen on hitaampaa mutta edelleen mahdollista. Eli primitiivirefleksejä on mahdollista kuntouttaa aikuiseltakin. Huomaan kyllä eron omassa (jo stabiloituneessa) hermoverkossa varsinkin jos teen Moron ja pelkohalvausrefleksin harjoitteita säännöllisesti. 

Aikuisilla, joilla on aktiivisia primitiivirefleksejä, on kokemukseni mukaan tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotka laskevat elämän iloa ja laatua. 

Ahdistuneisuus, vaihtelevat mielialat ja pelot

Jos aikuinen kärsii toistuvasti suurista ahdistuneisuuden tunteista, tai mielentilat vaihtelevat nopeasti esim. liikkuessa paikasta toiseen tai sinulla on toistuvia pelkoja, esim. pimeän pelko, avoimen tilan pelko jne., Moro-refleksi voi aiheuttaa jatkuvaa virittymistä taistele-pakene-jäädy-tilaan ja nostaa stressihormonit toistuvasti päivän aikana korkeuksiin. 

Herkkyys liikkeen aiheuttamaan pahoivointiin

Matkapahoinvoinnista ja erilaiset (pään) asennonvaihdokset kuten keinuminen keinussa tai keinutuolissa aiheuttaa huonoa oloa. Tämä viittaa useaankin aktiiviseksi jääneeseen primitiivirefleksiin, jotka vaikuttavat vestibulaarisen eli tasapainoaistin tuottaman aistitiedon käsittelyyn. 

Vaikeus istua paikallaan

Jatkuva tarve liikkua istuessa, istuskelu toisen tai molempien jalkojen päällä, nojailu kyynärpäillä pöytään ja leuan tukeminen käsiin, istuminen välillä tuolin etureunalla ja välillä perällä. Muisto siitä, että lapsena oli kiva liukua tuolista pöydän alle. Nämä voivat olla merkkejä aktiiviseksi jääneistä primitiivireflekseistä Spinal Galant, STNR ja ATNR. 

Kirjoitan usein lapsista ja sensomotorisesta valmennuksesta heidän kanssaan, lapsilla kun aktiiviseksi jääneet liikemallit ja niiden vaikutukset näkyvät selvästi. Osa aikuisen sensomotorisesta alkuarvioista liittyykin haastattelun muodossa siihen, näkyikö tietyn tyyppisiä haasteita jo lapsuudessa. Valtaosaa kuntoutuksessa käytetyistä menetelmistä voi käyttää myös aikuisten kanssa. Jos siis työskentelet aikuisasiakkaiden kanssa ja mietit onko osa hänen hankaluuksiensa vyyhdestä aktiiviseksi jääneiden primitiivirefleksien aiheuttamaa, ja hyötyisikö aikuinen sensomotorisesta valmennuksesta, niin esimerkiksi Aktivaattorin Sensomotorisen valmennuksen perusteet -koulutuksessa käytävät arviointi- ja kuntoutusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi aikuisten kanssa paremmin kuin hyvin. 


Tekstin lähteenä käytetty teosta Goddard Blythe, S. 2014. Neuromotor Immaturity in Children and Adults. 

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä

Mistä tietää että lapsella on primitiivirefleksejä aktiivisena?

Mikä on refleksi?

Refleksi on kehon automaattinen vastine tai reaktio aistitiedon mukana tulleeseen ärsykkeeseen. Refleksit ovat olennaisia hengissä ja turvassa säilymiselle. Esimerkiksi jos kosketamme kuumaa keittolevyä, yleensä vedämme käden pois jo ennen kuin tietoisesti tiedämme että käsi on vaarassa kärähtää. Vastaavia automaattisia refleksejä ovat mm. hengittäminen, verenpaineen vaihtelu ja sydämen lyönnit. 

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat automaattisia, kehityksellisiä liikkeitä, joilla on ihmisen kehityksessä oma aikansa ja paikkansa. Primitiivirefleksit motorisine liikkeineen huolehtivat että hermoverkkomme saavat riittävästi aistitietoa  - kuten tuoksu-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia - kehittyäkseen ja kypsyäkseen ja tämä kaikki toimii hermoverkkomme perustana. Jos hermoverkko ei kypsy riittävästi, lapselle tulee hankaluuksia säädellä, käsitellä ja tulkita tietoa yhdestä tai useammasta aistikanavasta. Osa primitiivireflekseistä toimii sikiön ja vauvan turvareflekseinä, kuten esim. Moro. 

Joidenkin primitiivirefleksien tarkoitus on auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan lävitse. Toiset refleksit taas ohjaavat vauvan motorista kehitystä mahdollistaen mm. vauvan oppimisen imemään, tarttumaan kiinni, ryömimään,  konttaamaan, istumaan, kurottamaan, nousemaan pystyyn,  ja lopulta kävelemään. Jos primitiivirefleksejä jää aktiiviseksi, tai ne eivät sulaudu eli integroidu tai häviä kokonaan, ne jäävät hidastamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin ne vaikuttavat lapsen kykyyn oppia vaikuttaen myös aivojen kehittymiseen. 

Jokaiselle refleksille on lapsen kehityksessä ja kasvussa oma aikansa ja paikkansa ja lapsen on niiden avulla mahdollista päästä kehityksessään eteenpäin. Samalla aivojen pitää kehittyäkseen pystyä käsittelemään primitiivirefleksin luoma "selkärangasta" tuleva toimintamalli ja korvata refleksi korkeammalla oppimisprosessilla, kuten hallitulla ja tietoisella motorisella liikkeellä, joka mahdollistaa taitavamman liikkumisen. 

Oppiminen ja tietoinen toimiminen tapahtuvat aivokuorella ("aivojen ylätie"). Koska aktiiviset primitiivirefleksit  hidastavat aivojen kypsymistä ja tietoista toimintaa, nämä lapset reagoivat asioihin amygdalan eli nisäkäs- ja matelijanaivojen alueella ("aivojen alatie") , joita ohjailevat tunnereaktioita ja henkiinjäämistä. Tällöin lapset ovat herkempiä raivokohtauksille "meltdown", ja kuormittumiselle eri aistikanavien kautta. Kun aivot työskentelevät enimmäkseen tunne- tai henkiinjäämisen moodissa "aivojen alatiellä", niiden on vaikea päästä takasin "aivojen ylätielle" takaisin tietoisten toimintojen pariin. 

Vanhempien tyypillisiä kuvauksia lapsista, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä:

"Lapseni saa raivokohtauksia aivan pienistäkin asioista, hän vihaa kovia ääniä, hän työntää housunvyötärön mahdollisimman alas ja vihaa vaatteita ja pukemista ylipäätään."

"Lapseni on usein ahdistunut kun mennään käymään kylässä. Hän ei pidä muista lapsista ja päiväkodista tulee aina ikävää palautetta huonosta käytöksestä. "

"Lapseni kastelee sänkynsä edelleen melkein joka yö. Hän liikkuu paljon varpaillaan vaikka kaatuu ja kompuroi helposti. "

"Opettajan mukaan lapseni röhnöttää ja makaa pulpettinsa päällä. Hän tykkää nyplätä tavaroita käsissään eikä vaikuta kuuntelevan. Välillä hän valuu koulussakin lattialle. Läksyt hän tekee maaten sängyllään."

"Liikunta on lapseni inhoama aine koulussa. Hänen on tosi vaikea saada palloa kiinni ja hän väittää pelkäävänsä kohti tulevia palloja. "

"Lapseni vihaa kirjoittamista. Hänen kirjaimensa ja numeronsa ovat aika harakanvarpaita. Hän on kyllä kekseliäs tarinankertoja mutta en käsitä miksi hän ei halua kirjoittaa niitä."

"Lapseni nakertelee vaatteidensa kaulukset ja hihat, kynät, liidut, kumit. Hän kokee voimakasta eroahdistusta, ei malttaisi erota äidistä kouluun lähtiessä eikä halua edes nukkua yksin vaikka on jo yläkouluikäinen."

 "Lapseni säikähti hämärään talliin saapastellutta Hessu-kukkoamme niin että löi päänsä ovenkarmiin. Hän pelkää monia asioita. Kuten pimeää, hiiriä, koppakuoriasia, ampiaisia, perhosia ja "eläimiä, jotka liikkuvat liian nopeasti." 

Kutsun aktiiviseksi jääneitä primitiivirefleksejä refleksiliikemalleiksi koska lapsen kasvettua ne eivät enää palvele samaa asiaa kuin oikeaan aikaan ilmaantuessaan, vaikuttaessan ja hävitessään. 

Alla olevasta taulukosta löydät ylimmäisinä 6 yleisintä oppimisen esteenä olevaa refleksiliikemallia sekä kaksi käden ja suun alueen refleksiä, jotka vaikuttavat lapsen hienomotoriikkaan, suun alueen motoriikkaan että kielelliseen kehitykseen. Klikkaamalla refleksiliikemallin nimeä pääset lukemaan kyseisestä refleksiliikemallista lisää:

Primitiivirefleksien kehityksellisiä ajankohtia

Refleksin nimi	Refleksin ilmestymisikä	Refleksin integroitumisikä
Moro	9 viikolla kohdussa	2-4 kuukauden iässä
PHR pelkohalvausrefleksi	4 viikolla kohdussa	ennen syntymää
TLR	Synnytyksessä	2 kuukautta - 3 vuotta
ATNR	3 kuukauden iässä kohdussa	3-9 kuukauden iässä
Spinal Galant	20 viikolla kohdussa	3-9 kuukauden iässä
STNR	6-9 kuukauden iässä	9-11 kuukauden iässä
Rooting	synnytyksessä	4 kuukauden iässä
Palmar Grasp	11 viikon iässä kohdussa	integroituu 2-4 kk iässä

Tai lataa tästä klikkaamalla ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas

Milloin on paras hetki alkaa kuntouttamaan refleksiliikemalleja?

Ennen 25 ikävuotta hermoverkkomme on hyvin plastinen ja refleksikuntoutuksella pystytään vaikuttamaan hermostoon vielä tehokkaasti. 40 ikävuoden jälkeen hermoverkko alkaa olla melko pysyvä ja tulosten saavuttamisessa kestää huomattavasti enemmän aikaa. Paras hetki refleksiharjoitteiden aloittamiseen on kuitenkin nyt! Refleksiliikemalleja osaa kuntouttaa sensomotorinen valmentaja. 

Käy tutustumassa Aktivaattori valmennuspalveluiden FB-sivustoon tästä!

Lue lisää primitiivirefllekseistä ilmaisesta Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta, lataa se tästä. Klik!

Aistiherkkyydet ovat yhteydessä sensomotoriikkaan

Aistiherkkyydet ja sensomotoriikka kulkevat käsi kädessä lapsen kehityksessä

Näköaistin yliherkkyys, kuulo- ja tuntoyliherkkyydet ovat yleisimpiä aistitiedon käsittelyn haasteita, jotka tulevat esiin varsinkin lasten arjessa. Päiväkodit ja koulut ovat harvemmin suunniteltu siten, että rakennusten akustiikka, materiaalivalinnat ja eri toimintojen sijoittelu (kuten vaikka eteistilat joissa riisutaan ja puetaan ulkovaatteita) olisivat kovin aistiystävällisesti toteutettu. Tyypillistä on tilojen kaikuminen, isot lapsimäärät suhteessa tilaan, stimuloiva värien käyttö, sokkeloiset siirtymät esim. ruokailutiloihin, eteistiloissa säilytyskalusteet, vaatteiden ripustaminen ja tarvikkeet ovat sijoiteltu korkealle, ja usein ahtaasti, jolloin ne lapsen näkökulmasta näyttävät vyöryvän päälle. 

Miten aistiherkkyys ilmenee lapsella?

Aistitiedon käsittely itsessään on monimuotoinen prosessi. Hermosto ottaa vastaan eri aistien tuomaa tietoa ja reagoi siihen, usein huomaamattamme. Pystymme toimimaan ja mukauttamaan toimintaamme suhteessa aistien tuottamiin viesteihin. Itsessään aistitiedon prosessointi on näkymätöntä mutta käyttäytymisemme eri tilanteissa tuo aistitiedon käsittelyä, tai sen vaikeuksia näkyväksi. Yleisimmin aistiyliherkkyydet tulevat kokemukseni mukaan näkyviin siirtymissä, kun vaihdetaan toiminnasta toiseen tai fyysisesti siirrytään tilasta toiseen. Siirtymiin liittyy lähes aina muutos myös aistiympäristössä.

Mieti vaikka talviaikaan ulos lähtemistä,  eteistilan ahtauttaa ja hälinää, asioita ja esineitä jotka eteistiloissa ovat lapsen yläpuolella, kiristäviä, kiertäviä saumoja ja resoreita, sisä- ja ulkovaatteiden eri materiaaleja, monia sukkia talvikengissä ja lopulta hikoilun ja hikeentymisen kautta siirrytään lämpötilasta toiseen. 

Aistitiedon käsittely voi olla aliherkkää...

Jos lapsi kolhii itseään toistuvasti eikä juuri ilmaise kipua kolhuja saadessaan, ei reagoi kun häntä koskettaa jalkapohjiin, laittaa suuhunsa vielä viisivuotiaanakin toistuvasti asioita ja esineitä, jotka eivät suuhun kuulu ja nauttii erityisesti rouskuvista syötävistä eikä reagoi jääneeseen porkkanaraasteeseen kasvoillaan, voi päätellä että tuntoaisti saattaa olla aliherkkä. 

Aistiedon käsittely voi olla yliherkkää...

Joku toinen lapsi reagoi voimakkaasti hiharesoreihin, rukkasen varsiin, sukkiin, sukan saumoihin, vaatteiden tuotelappuihin. Ruokavalio saattaa koostua banaanijogurtista, lauantaimakkarasta ja perunamuusista koska niissä "ei ole kökköjä". Lisäksi päänahka saattaa olla niin herkkä, ettei hiuksia saa pestyä tai harjattua ilman raivoisaa sotaa. Kädet eivät saa sotkeentua ja sormivärit ja ovat kauhistus!
Tällöin voi päätellä että tuntoaisti on yliherkkä. 

...ja aistihakuista

jolloin lapsi hakee aistikokemuksia kaiken aikaa. Juoksee, törmää, pyörii, hyppää, roikkuu pää alaspäin eikä ikinä tunnus saavan mistään tarpeekseen. 

Lisäksi nämä kaikki voivat olla läsnä lapsen aistitiedon käsittelyssä läsnä saman aikaisesti!

Sensomotoriikka vaikuttaa aistitiedon käsittelyyn

Aktiiviset refleksiliikemallit vaikuttavat lapsen sensomotoriikkaan ja aiheuttavat poikkeavaa aistitiedon käsittelyä. 

Moro on automaattinen reaktio äkilliseen aistimuksiin

Mikä tahansa - kuten kirkas valo, muutos pään asennossa, lämpötilan muutos, kovat äänet, voimakas tuoksu tai kosketus - voivat aktivoida Moron. Useimmilta aistiyliherkiltä lapsilta ja aikuisilta löytyy aktiivinen Moro-refleksin liikemalli. Maailma voi tuntua jättimäiseltä hiekkapaperiarkilta, joka hankaa liikaa joka suunnasta - liian äänekäs, liian kirkas, liian karhea ja kivulias. Ylimääräisiä aistimuksia voi olla vaikea suodattaa pois ja hermosto ylikuormittuu helposti. Tyypillisiä Moron aiheuttamia aistiyliherkkyyksiä ovat pään alueen, käsien ja jalkojen alueen tuntoyliherkkyys, ääniyliherkkyys ja näköaistin yliherkkyys, esim. kirkkaat valot ja loisteputket tuntuvat epämiellyttäviltä. (Goddart Blythe, S.  2005) 

Spinal Galant on yhteydessä hyperaktiivisuuteen ja hypersensitiivisyyteen

Vyötärön ja lantion alueen vaatteet ja tuolin selkänojaan nojaaminen saattavat laukaista Spinal Galantin refleksiliikemallin. Olet ehkä pukenut vaippaa vauvalle, joka kiemurtelee vaippaa vaihtaessa niin että teillä molemmilla on hiki? Myöhemmin hänelle on ollut vaikea löytää housuja, jotka olisivat tuntuneet jalassa mukavilta. Pesulaput hankaavat ja saumat tuntuvat itkettävän ikäviltä? Vaatteista on aina pitänyt leikata laput irti? Selkänojallisessa tuolissa istuminen on levotonta, aina kun lapsen alaselkä osuu tuoliin, hän korjaa asentoaan joko siirtymällä istumaan tuolin etuosaan tai nojaa vain yläselällä selkänojaan. Ja vaihtamalla asentoa hetken kuluttua taas uudelleen. Jatkuvan asennon vaihtamisen vuoksi hänen on vaikea paitsi pysyä paikallaan mutta myös keskittyä. On mahdollista että lapsi yökastelee vielä yli 5-vuotiaana.

Useilla ADHD-oirehtivilla lapsilla on aktiivinen Moron ja Spinal Galantin liikemalli ja aistiyliherkkyydet ovat tyypillisiä hyperaktiivisilla ja reaktioherkillä lapsilla. 

Pääset tästä linkistä lataamaan Aktivaattori valmennuspalvelun arvio-ohjeen, jonka avulla voit testata ovatko Spinal Galant tai Moro-refleksit aktiiviset. 

Miten tukea aistiyliherkkää lasta?

Sensomotorinen valmennus on yksi vaihtoehto auttaa lasta jolla on aistiyliherkkyyksiä. Jos latasit arvio-ohjeen ja teit arvion lapsen kanssa ja lapsella oli aktiivisena jompi kumpi tai molemmat liikemallit, lapsesi hyötyy sensomotorisesta valmennuksesta. 

Helpoin reitti sensomotoriseen valmennukseen kulkee tästä, Aktivaattorin sensomotorinen minivalmennus tapahtuu mukavasti kotonasi, juuri silloin kun se sopii sinulle ja lapsellesi. 

Kiitos kun luit tämän tekstin!

Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Lähde: Goddart Blythe, S. 2005. Well balanced child: Movement and early learning

Voiko trauma laukaista primitiivirefleksin uudelleen?

Tiettävästi jotkut primitiivirefleksit voivat aktivoitua uudelleen trauman tai onnettomuuden yhteydessä. Vaikutukset voivat olla huomattavat niin henkiseen kuin fyysiseen toimintakykyyn. Jos kärsit trauman tai onnettomuuden jälkeen pitkittyneistä kivuista ja oireista, joille ei tunnu löytyvän mitään selitystä, refleksikartoituksesta voi olla sinulle hyötyä. 

Kolme yleisintä refleksiliikemallia

Pelkohalvausrefleksi aktivoituu usein henkisen tai fyysisen trauman yhteydessä

Kinesiologi Moira Dempseyn sekä toimintaterapeutti Sonia Storyn mukaan Pelkohalvausrefleksi saattaa aktivoitua henkisesti rankassa traumatilanteessa, kuten pahoinpitelyn yhteydessä tai tilanteessa, jossa ihminen tuntee jääneensä kertakaikkisen yksin selviytymään ylivoimaisesta tapahtumasta. Vaikka ihminen saisi trauman jälkeen henkistä apua, myös keho voi tarvita apua selviytyäkseen tilanteesta eteenpäin. 

Aktiivinen pelkohalvausrefleksi aiheuttaa mm:

• Pinnallista hengitystä, hengitysvaikeuksia
• Ahdistuneisuutta
• Epävarmuutta, heikkoa itsetuntoa
• Masentuneisuutta, eristäytymistä, vetäytymistä
• Jatkuvaa kuormittuneisuuden tunnetta
• Haasteita siirtymissä ja muutoksissa
• Äärimmäistä ujoutta ja ryhmätilanteiden pelkoa
• Liiallista hämmentymisen pelkoa, ja ylikorostunutta itsetarkkailua
• Vetäytymistä koskettaessa
• Valikoivaa puhumattomuutta
• Unihäiriöitä
• Syömishäiriöitä
• Eroahdistusta tärkeistä ja rakkaista ihmisistä
• Aggressiivista tai kontrolloivaa käyttäytymistä, huomion vaatimista
• Äärimmäistä epäonnistumisen pelkoa tai turhautumista
• Pelkotiloja, fobioita (pimeän pelko, ötökkäkammo jne...)
• Pakko-oireisia häiriöitä

Moro-refleksi aktivoituu usein päävamman yhteydessä

Moro-refleksi on toinen trauman yhteydessä aktivoituva refleksi. Laukaisijana toimii useimmiten kaatuminen tai muu onnettomuus, jonka yhteydessä syntyy pienempi tai suurempi aivovamma. Moro-refleksin pitkäaikaisia vaikutuksia ovat muun muassa:

• Nukahtamisvaikeudet, univaikeudet
• Ärsyyntymiskynnys madaltuu, reagointi vihalla tai voimakkaalla tunnereaktiolla
• Ujous, arkuus
• Heikko tasapaino ja koordinaatio
• Heikot voimat
• Liike- ja matkapahoinvointi
• Ruoansulatuksen vaikeudet, herkkyys verensokerin vaihteluille
• Heikko immuunipuolustus, astma, allergiat ja infektioherkkyys (kehon kortisolitaso on taistele-pakene-tilan vuoksi jatkuvasti koholla)
• Liiallinen herkkyys valolle, äänille, tuntoaistimuksille ja hajuille
• Vaikeus sopeutua muutoksiin
• Yliaktiivisuuden ja voimakkaan väsymyksen vuorottelu
• Häiriöherkkyys, vaikeudet suodattaa ylimääräiset aistiärsykkeet pois
• Hankaluudet saada pallo kiinni
• Vaikeudet visuaalisessa hahmottamisessa
• Heikko keskivartalon voima

TLR voi olla kutsumaton vieras peräänajo-onnettomuuden jälkeen

TLR (Tooninen labyrinttirefleksi) voi aktivoitua autokolarissa, missä pää pääsee nytkähtämään hallitsemattomasti esim. peräänajon aiheuttaman äkkipysähdyksen seurauksena. Näitä vammoja kutsutaan ns. piiskaniskuvammoiksi. TLR:lla on seuraavanlaisia vaikutuksia: 

• Tasapainon ja kordinaation ongelmat (esim. rappusten kiipeäminen tai laskeutuminen voi olla vaikeata, jolloin ihminen kiipeää ja laskeutuu rappunen kerrallaan ja aloittaa laskeutumisen aina samalla jalalla)
• Kumara pystyasento
• Uupuminen
• Lihastonuksen epätasapaino
• Välimatkojen, syvyyden tilan ja vauhdin arvioimisen vaikeudet
• Korkean paikan kammo
• Matka- tai liikepahoinvointi
• Näköaistin, puheen ja kuulemisen vaikeudet
• Taipumus karsastukseen
• Jäykät, nykivät liikkeet
• Vaikeus seurata suunta- tai liikkumisohjeita
• Heikko keskivartalon voima

Jos mietit voiko sinulla on sensomotoriikan haasteita, käy tekemässä Aktivaattorin ilmainen sensomotoriikan alkukartoitus täältä. Se vaatii sinulta vain kirjautumisen ja kahdeksan liikkeen tekemisen vaivan. 

Rytmiset liikkeet auttavat sulauttamaan refleksiliikemalleja

 Rytmiset liikkeet ovat olennainen osa sensomotorista valmennusta. Lisäksi ne ovat yksinkertaisia ja helppoja tehdä ja niillä joidenkin lasten kohdalla on ihan uskomaton vaikutus! Rytmiset liikkeet vaikuttavat erityisesti aivojen limbisen alueen kypsymiseen, samaan alueeseen jossa aktivoituvat mm. tunteet ja ennen kaikkea taistele-pakene-jäädy -reaktiot. 

Rytmiset liikkeet auttavat aivoja, kehoa ja aistijärjestelmää kypsymään jolloin hermoverkon ja kehon on helpompi vastustaa refleksiliikemallien aiheuttamia ylimääräisiä ärsykkeitä. Rytmiset liikkeet  rauhoittavat, usein lapset nauttivat niistä koska ne tuovat hoivaamisen ja yhteenkuulumisen tunteita. Ne rauhoittavat parasympaattista hermostoa koska niiden avulla Moro- ja pelkohalvausrefleksi alkavat integroitua. 

Rytmiset liikkeet valmistelevat lapsen - ja aikuisen - hermoverkon varsinaiseen refleksiliikemallien sulauttamiseen. Rytmisten liikkeiden vaikutukset tulevat näkyviin muutamien viikkojen aikana liikkeiden tekemisen aloituksesta. 

Jos lapsellasi on yliherkyyttä äänille, valoille, hajuille, mauille ja vaatteiden pukeminen hiha- ja lahjelukkoineen sekä tuntoaistimuksineen tuottaa haasteita, paljon vaikeuksia kaverisuhteissa, ahdistuneisuutta, vihaisuutta, aggressiivista käyttäytymistä tai suuri tarve kontrolloida kaikkea ilman syytä, hän erittäin todennäköisesti hyötyy rytmisistä liikkeistä. 

Sinun ja lapsesi kehityksen tueksi löydät täältä Aktivaattorin sensomotorisen minivalmennuksen. Minivalmennuksessa opit tekemään lapsesi kanssa seitsemän rytmisen liikkeen sensomotorista kehitystä tukevan "hytkyttelyjumpan", mikä auttaa teitä elämään tasapainoisempaa elämää. Koska kaikilla lapsilla aivojen ja hermoston kehitys on kesken, voit tehdä liikkeitä kaikkien lastesi kanssa, vaikka selkeitä merkkejä refleksiliikemalleista ei olisikaan. 

Pääset ostamaan valmennuksen Aktivaattorin verkkokurssikaupasta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Pelkohalvausrefleksi - 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä

Miksi jotkut lapset "jäätyvät" jännittävissä tilanteissa?

Tiesitkö että kuudesta lapsesta yhdellä on aistitiedon käsittelyssä vaikeuksia? Näin todetaan SPD:n 2009 julkaisemassa tutkimuksessa. Lapsesi luokalla, tai jos olet opettaja, luokallasi, on siis ainakin kolme lasta, jotka kuormittuvat joka päivä yhden tai usemman aistikananavan tuottaessa liian paljon - tai joskus liian vähän - tietoa. Monet näistä lapsista ovat heitä, kenellä on itsesäätelyn kanssa ongelmia, ADHD-diagnoosi, jatkuvaa yli- tai alivirettä. Aistiyliherkkyydet voivat ilmetä yliherkkyytenä äänille, kosketukselle, lämpötilalle ja sen vaihteluille, mauille, tuoksuille ja näkyä tasapainon, kehonhallinnan, motorisen suunnittelun ja oman toiminnan ohjauksen vaikeuksina.

Aistimukset kuormittavat epäkypsää tai herkistynyttä hermostoa

Hermoston kysymättömyyteen ja herkkyyteen vaikuttavat sensomotoriikan näkökulmasta aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit. Herkät aistit vaikuttavat keskittymiseen koska aistimusten määrää on tällöin vaikea säädellä eli sulkea tilanteen kannalta epäolennaiset aistimuksen taustalle. Primitiivireflekseistä erityisesti pelkohalvausrefleksi ja Moro vaikuttavat aistitiedon käsittelyyn. 

Moro refleksiliikemallin kanssa käsi kädessä kulkee Pelkohalvausrefleksi, josta tässä käytän lyhennettä PHR. PHR edeltää Moroa sikiön kehityksessä, se on aktiivinen sikiöaikana ja sen pitäisi sulautua pois ennen synnytystä. PHR on yhteydessä äidin stressitasoon raskauden aikana, stressaantuneen äidin hormonit siirtyvät sikiön verenkiertoon istukan kautta aiheuttaen stressiä myös sikiölle. Stressi hidastaa sikiön aivojen ja hermoverkon kypsymistä, jolloin PHR saattaa jäädä aktiiviseksi jääden Moro-refleksin alle, voimistaen sen vaikutusta. Varsinkin äidin raskausaikana kokeman jatkuvan stressin ja pelon vaikutukset sikiöön PHR:n jatkuvan aktivoitumisen kautta voivat muodostua ylisukupolvisiksi. Toisin sanoen stressaantuneen tai traumatisoituneen äidin lapsilla pelkohalvausrefleksi voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, koska äidin omat, voimakkaat pelkoreaktiot aktivoivat sikiön pelkohalvausrefleksiä toistuvasti. 

PHR:lla on vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Kun PHR ei sulaudu ajallaan pois, lapsi on  hälytystilassa ja elämä on ikään kuin kauhun värittämää.  Se voi aiheuttaa erilaisia kammoja (fobiat), vakavaa ahdistusta, kyvyttömyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen,  epäluottamusta ja vaikeutta luottaa ja sitoutua (bounding) toisiin ihmisiin, valikoivaa mutismia, tunne-elämän vaikeuksia, ja edelleen aikuisena johtaa paniikkihäiriöön. Myös nukkuessa PHR saattaa aiheuttaa yöllisiä kauhukohtauksia. Stressi ei päästä irti unessakaan.

Sinällään pelkohalvausrefleksi ei ole paha asia, se on yksi ihmisen suojareflekseistä. Alkujaan sen tarkoituksena on suojata äitiä ja syntymätöntä lasta miltä tahansa uhalta. Kun äiti tuntee itsensä uhatuksi, sikiö jäykistyy kohdussa liikkumattomaksi antaen äidille paremmat mahdollisuudet reagoida uhkaavassa tilanteessa. Pelkohalvausrefleksin aktivoituessa sikiössä tapahtuu hyvin nopeasti seuraavia reaktioita: 

• sikiön välitön motorinen halvaantuminen, sikiö ei liiku
• rajoittaa sikiön ääreisverenkiertoa
• alentaa sikiön sydämen sykettä
• ...mitkä kaikki suojaavat sikiötä vähentämällä altistusta adrenaliinille ja vähentää stressihormoni kortisolin imeytymistä napanuoran kautta sikiön verenkiertoon

Miten pelkohalvausrefleksi näkyy lapsen toiminnassa?

Aktiivinen pelkohalvausrefleksi näkyy kaikkineen lapsen vetäytymisenä eri tilanteista. Vetäytyminen ei aina suinkaan ole hiljaista sivummalle siirtymistä vaan lapsi useimmin huutaa kaiken uuden ja oletettavasti epämiellyttävän edessä. Pelkohalvausrefleksin ollessa aktiivinen usein lapsella

• on huono stressinsietokyky
• hän ahdistuu helposti
• poikkeavat haju- ja makuaistimukset    
• lapsi "jäätyy" paikalleen uhkaavissa tilanteissa sen sijaan että taistelisi tai pakenisi
• yliherkkyys valoille ja äänille (myös Moro!)
• muutoksiin sopeutuminen on vaikeata
• takertuminen
• äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
• selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, kyvyttömyys puhua tilanteissa, jossa sitä odotetaan, vaikka puhuminen on jo vakiintunut taito esim. kotiympäristössä)
• hengityksen pidättäminen suuttuessa, järkyttyessä ja säikähtäessä
• uhmaava tai hallitseva käyttäytyminen ilman järkeen käypää syytä

Luokkatilanteissa lapset ja työelämässä aikuiset, joilla pelkohalvausrefleksi ohjailee toimintaa, reagoivat usein jäätymällä sen sijaan, että osoittaisivat pelkoa tai suhtautuisivat asiaan "ihan sama"-asenteella. He antavat usein helposti periksi ja vetäytyvät henkisesti, mikä tekee asioiden oppimisesta erittäin vaikeaa. Mieli ja keho, jotka elävät jatkuvassa pelossa ja stressissä, voivat tehdä kaiken ympärillä olevan ylivoimaisen tuntuiseksi. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus korostuvat koulussa ja myöhemmin työympäristössä. 

Mikä voi aiheuttaa pelkohalvausrefleksin säilymisen aktiivisena?

Brandesin (2016) mukaan syyt pelkohalvausrefleksin aktiiviseksi jäämiselle liittyvät aivojen ja hermoston kypsymättömyyteen liittyviin tekijöihin. Jos PHR ei sulaudu luonnollisesti ennen Moro-refleksin ilmaantumista, myös se jää muiden primitiivirefleksien tapaaan hidastamaan ja haittaamaan lapsen siirtymistä kehityksessä eteenpäin. PHR:n aktiiviseksi jäämiseen vaikuttavat seuraavat asiat:

• kemialliset ja muut raskauden aikana käytetyt haitalliset aineet (tupakointi, alkoholinkäyttö, haitalliset lääkkeet, huumeriippuvuus)
• trauma tai vamma raskauden aikana
• äitiä fyysisesti tai psyykkisesti kuormittava raskaus 
• ennenaikainen syntymä
• lapsen syntyminen sektiolla
• imukuppisynnytys
• tunne-elämän vaikeudet ja häiriöt vanhemmilla
  
  

Voiko pelkohalvausrefleksin tunnistaa kehon liikkeistä?

Pelkohalvausrefleksi on hieman hankalampi tunnistaa kuin kuin muut refleksiliikemallit, useimmiten sen tunnistaa aiemmin mainitusta käyttäytymisestä. Morolla sen sijaan on liikekaava, jonka voi tunnistaa.

Vihje: kokeile Viisari-leikkiä, jossa seisot kahden muun ihmisen välissä. Toinen henkilö on pienen matkan päässä etupuolellasi ja toinen vastaavasti takapuolellasi. Pidä jalat yhdessä ja käsivarret kiinni kehossa. Lähde nojaamaan eteenpäin, edessä oleva ihminen ottaa sinut vastaan ja työntää sinut takaisin pystyyn, minkä jälkeen lähdet nojaamaan taaksepäin ja takanasi oleva henkilö ottaa sinut vastaan. Jos pysyt pitämään asennon ilman korjaavia liikkeitä eikä liike aiheuta sinulle tunnereaktioita, sinulla ei todennäköisesti ole "jämiä" Morosta. 

Käy lataamassa pelkohalvausrefleksin ja Moron tunnistamis- ja arviointiohje tästä.

Aktiivinen Moro-refleksi kulkee usein aktiivisen Pelkohalvausrefleksin rinnalla

Moro aiheuttaa liki kaikkien aistiryhmien herkistymistä. Se on vauvan suojarefleksi, jonka laukaisee äkillinen muutos aistimuksissa, kuten kova ääni, äkillinen valon määrän muuttuminen, muutos asennossa. Säikähdyksen jälkeen vauvan raajat ensin ojentuvat (startle) sitten koukistuvat ja tulevat kehon keskilinjaan ja vauva alkaa itkeä.  Usein aktiiviseksi jäänyt Moro tekeekin ympäristöstä kantajalleen liian äänekkään, kovan, kuuman, kylmän, kirkkaan, pimeän... aiheuttaen vaikeuksia vaatteiden pukemisen, siirtyminen ja kaikkien muutoksien kanssa. Koska aistit ovat jatkuvasti ylivirittyneet, eri aistiärsykkeet myös keskeyttävät herkästi keskittymisen ja aiheuttavat hermoston, kehon ja tunteiden nopean siirtymisen taistele-pakene tilaan. Moro on tyypillisin aktiivinen primitiivirefleksi joka liittyy ADHD:een. 

Kun sekä PHR ja Moro ovat aktiivisina saman aikaisesti, ne aiheuttavat yhdessä huomattavia vaikeuksia paitsi aistitiedon säätelyssä, myös sosiaalisessa kanssakäymisessä koska käyttäyminen ja tunnereaktiot stressaavissa tilanteissa voivat lapselle tai aikuiselle itselleenkin olla ennalta-arvaamattomia ja pelottavia. 

Voiko Moroon ja pelkohalvausrefleksiin vaikuttaa? 

Kyllä, pelkohalvausrefleksi että Moro on mahdollista integroida "sulattaa" pois aivan kuten muutkin primitiivirefleksit sensomotorisen valmennuksen keinoin.

 

Kiitos kun luit postauksen, kommentoi alle oliko siitä sinulle hyötyä!
- Sanna, sensomotorinen valmentajasi

PS.

Aktivaattori Sensorinki-uutiskirje ilmestyy 6-10 kertaa vuodessa. Tilaa Sensorinki tästä, saat liittymislahjaksi Aktivaattorin Sensojooga-kortit. Sensojooga-korttien jooga-asennot ovat yleisesti käytettyjä ja tunnettuja jooga-asentoja, mutta jotkut asennoista ovat samanlaisia, joita käytetään sensomotorisessa valmennuksessa integroimaan refleksiliikemalleja. Tämän vuoksi joogaharrastuksella onkin usein mieltä selkeyttävä ja rauhoittava vaikutus!

Lähteet:

Ben-Sasson A.  & A. S. Carter & Briggs-Gowan M. J. : Sensory Over-Responsivity in Elementary School: Prevalence and Social-Emotional Correlates, verkkojulkaisu, 2009

  

Brandes, Bonnie M.Ed.: The Symphony of Reflexes: Interventions for Human Development, Autism, ADHD, CP, and Other Neurological Disorders, 2016

Konicarova, J & 

Bob P.: 

Retained Primitive Reflexes and ADHD in Children. Volume 54, pages 135–138, Activita Nervosas superior, 2012