Landau - ilon ja onnen refleksi?

Ehkä sinustakin on otettu vauvana valokuva, jossa keinut vatsallasi lattialla, kädet ja jalat ilmassa? Kuin laskuvarjohyppääjä.  Sulautit tuolloin refleksiä nimeltä Landau. 

Aktiiviseksi jäänyt Landau aiheuttaa ADHD-tyyppisiä oireita

Landau ei ole varsinaisesti primitiivirefleksi, joka on läsnä syntymässä, eikä posturaalirefleksi eli refleksi, joka aktivoituu syntymän jälkeen ja häviää ensimmäisen elinvuoden tai viimeistään kolmeen ikävuoteen mennessä. Landau aktivoituu vauvalla n. 3 kk iässä ja sen pitäisi poistua noin kahteen ikävuoteen mennessä.

Landau tekee saa vauvan ojentautumaan suoraksi, kädet rinta ja pää irtoavat lattiasta, samoin jalat nousevat ylös. Jos päätä painetaan alas, myös jalat pyrkivät taipumaan alas. Landaun tehtävä on mahdollistaa itsenäinen ryömiminen, konttaaminen ja lopulta istuminen. Videolla näkyy kuinka vauva pyrkii ojentamaan kehonsa ja kun päätä painetaan alas, jalat kääntyvät alas, hiukan kuin linkkuveitsi.

Video: Onlinemedicalvideo

Landauta sanotaan ilon ja onnen refleksiksi, iloa ja onnea se tuo ollessaan poissa

Landau on yhteydessä ADHD-tyyppisiin oireisiin, vaikeutten keskittymistä ja sillä väitetään olevan jopa yhteys kantajansa elämänasenteeseen, suhtautuuko uusiin ja haastaviin tilanteisiin positiivisesti vai negatiivisesti. 

Aktiivisella Landau-refleksillä on vaikutusta karkeamotoriikkaan

Aktiiviseksi jäänyt Landau vaikuttaa paljolti samoihin motoriikan haasteisiin kuin Spinal Galant ja TLR.

Sille tyypillistä on:

• Lihasten matala tonus
  
• Lantion alueen jäykkyys
• Huono ryhti
• Motoriikan haasteet
• Kapea työmuisti - vaikea säilyttää mielessä esim. numero- tai kirjainjonoja
• Jännitys jalkojen takaosassa, varvaskävely
• Stimulaation puute prefrontaalisella aivokuorella aiheuttaa huomio-, organisointi- ja keskittymisongelmia
• Heikko ylävartalo
• Rintauinnin liikkeet eivät onnistu
• Vaikeus oppia heittämään kuperkeikka koska rinnan painuessa leukaan polvet koukistuvat
• Ylä- ja alaraajat pyrkivät tekemään samaa, esim. tanssiessa tai voimistellessa
  
• Jos TLR on aktiivinen Landaun kanssa samanaikaisesti, se vaikuttaa olennaisesti tasapainoaistin kehittymiseen, silmän liikkeiden hallintaan ja visuaaliseen hahmottamiseen.
  
  

Testau Landau näin: Testattava on päinmakuulla, kädet ojennettuna suorina eteen ja nilkat taakse, jalat yhdessä. Pyydä testattavaa nostamaan pää ylös ja pitämän pää ylhäällä 5 sekunnin ajan. Palautus alas. Pyydä testattavaa seuraavaksi nostamaan pää ylös ja hieman irroittamaan käsiä lattiasta viiden sekunnin ajan. Palautus alas. Pyydä testattavaa nostamaan pää ja koko ylävartalo irti lattiasta ja pitämään asento viiden sekunnin ajan. Jos testattavan jalka tai jalat nousevat lattiasta, Landau on aktiivinen ja hoidettavissa. 

Harjoitteluohjeet Landaun hoitamiseksi saat sensomotoriselta valmentajalta. Klikkaa tästä laittaaksesi viestiä Aktivaattori valmennuksen FB-sivujen kautta.

Lähde: Blythe, P. 1995. Physiotherapy in Mental Health. A Practical Approach 1995, Pages 226-234

Sensomotoriikka näkyy koulussa arjen haasteina, joita et ehkä ole osannut ajatella sensomotoriikkana

 Kävin yhdessä luokassa havainnoimassa lasten koulupäivän sujumista. Odottelin ulkona liikuntatunnille pääsyä yhdessä lasten kanssa. "Moi Sanna muistaksää mut, mää kävin sun terapiassa!" "Muistanhan minä, tykkäsit joka kerta keilata." "Ooksääkin käynyt Sannalla?" ihmettelee siihen toinen pieni ihminen "Joo mää kanssa!" vastaa kolmas.

Kun lapset kuoriutuivat ulkovaatteistaan ja tulivat liikuntasaliin, laskeskelin että luokan kahdeksastatoista lapsesta kymmenen on käynyt vastaanotollani ja kaikilla heillä on enemmän tai vähemmän haasteita sensomotoriikassa.
Liikuntatunnilla tehtiin paljon ihan perusliikkumista: viivoja pitkin kävelemistä, hyppimistä yhdellä ja kahdella jalalla, x-hyppyjä, laukkaa, takaperin kävelyä. Tiesin jo valmiiksi että tulen näkemään hyvin monenlaista vipellystä.
"Hyppää eteenpäin jalat yhdessä! Eikä kun jalat yhdessä!" "Kävele takaperin! Takaperin! Kävele selkä edellä, älä kurki mutkalla!" "Laukassa mennään toinen jalka edellä, kokeile että siirrät aina oikeeta jalkaa edellä. Tässä on sinun oikea jalka." "Pidä kantapäät lattiassa kun menet kyykkyyn, sää kaadut jos et laita kantapäitäkin lattiaan!" Opettaja ohjasi. Lapset yrittivät mutta kun hermosto ohjasi toisin. Äidinkielen tunnilla opetus jatkuu: "Istu suorassa tuolilla, sun on vaikea kirjoittaa kun nojaat noin siihen pulpetin päälle." "Pidä kynää tässä peukun, etusormen ja keskisormen välissä, sun ei tarvi käyttää nimetöntä. I, E ja N, piirrä ne ylhäältä alas, kokeilepa uudelleen. Tarvisitkohan jonkinlaisen kynävahvennoksen?" "Oho, mitenkäs sinä taas tipuit siitä tuolilta?" "Älä pieni ystäväni syö sinun uuden paidan hihoja täyteen reikiä!"     "Hei keskity nyt, tee nämä liikkeet laulun mukana! Laita nyt oikee etusormi yhteen vasemman peukalon kanssa, katso, tällä tavalla!

Myötätuntoni on sekä pinnistelevien pikkuoppilaiden että opettajan puolella. Lapset eivät itse voi sensomotoriikan vaikeuksilleen mitään ja opettaja näkee sensomotoriikan aiheuttamat haasteet ja yrittää parhaansa puuttua niihin mutta samalla oppilas ei kykene korjaamaan toimintaansa koska se lähtee kirjaimellisesti selkärangasta.

Jos mietit keinoja millä tukea lasta sensomotoriikan haasteissa, mene tästä linkistä Aktivaattorin verkkokurssialustan etusivulle ja tilaa Sensorinki-uutiskirje, saat kuukausittain 1-2 sähköpostia liittyen sensomotoriikkaan.

Aktivaattorin pienen Sensomotoriikan oppaan voit ladata täältä.

Kuinka tuen pienen vauvan sensomotorista kehitystä parhaiten?

Ensimmäinen "askel" ihmislapsen matkalla käveleväksi, itsenäisesti liikkuvaksi toimijaksi on voittaa painovoima. Ihmiselle tyypillisen kehityskaaren mukaisesti vauva alkaa lattialla vatsallaan maatessa ottaa hallintaansa pään ja niskan alueen hallittuja liikkeitä ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima-aisti) alkaa kehittyä. Vestibulaarinen järjelmä "huolehtii" tasapainon, tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan aistitiedon, suunnan ja tietoisuudesta oman sijainnin suhteesta ympäröivään ympäristöön.  Vestibulaarisen järjestelmän keskus sijaitsee välikorvassa. Kun vauvan niskalihakset ja asennonhallinta kehittyvät ja vauva alkaa kannatella itse päätään, paitsi vestibulaarisen tiedon käsittelyn, se mahdollistaa usean muun aistikanavan kehittymisen.

Vauvan tärkein tehtävä matkalla käveleväksi ihmiseksi on voittaa painovoima kannattelemalla omaa päätään

Nykyään osa vauvoista, ennen kuin oikeasti oppivat istumaan, viettää ison osan aikaansa erilaisissa puoli-istuvissa asennoissa babysittereissä, turvakaukaloissa ja bumboissa. Tällöin pään kannattelu ei pääse kehittymään normaalisti ja aistitiedon käsittely useammallakin aistikanavalla vaikeutuu. Asetupa itse istuma-asentoon, jossa istut häntäluusi päällä ja leukasi nojaa rintaasi koska pääsi painaa nyt ihan hurjan paljon. Tarkkaile mitä hengityksellesi tapahtuu. Onko se pinnallista vai syvää? Kokeile katsoa ympärillesi, näetkö omat jalkasi vai ikkunasta avautuvan näkymän? Kokeile istua samassa asennossa vaikka puoli tuntia, tunnustele onko asentosi edelleen mukava vai epämiellyttävä? 

Anna vauvan viettää aikaa lattialla vatsallaan tai selällään

Tarjoa jo pienelle vauvalle päivittäin aikaa olla selällään ja vatsallaan lattialla. Pienen vauvan ei tarvitse olla lattialla kuin pieniä aikoja kerrallaan ja kun hän kasvaa, hetket pitenevät. Vauvan päänhallinnan -ja monen muunkin liikkumisen ja aistitiedon käsittelyn kehittymisen kannalta lattia-aika on olennainen asia!
Laskeudu myös itse vauvan seuraksi, matkikaa yhdessä toistenne liikkeitä ja ilmeitä, kosketelkaa toistenne kasvoja ja matki vauvan pitämiä ääniä. 

Lattialla oleminen antaa vauvalle mahdollisuuden kehityksen mukaisiin liikkeisiin, liikesarjojen löytämiseen ja toistamiseen, lihastonuksen lisäämiseen ja lopulta motorisen hallinnan kehittymiseen. Ja toisaalta yhtä olennaista on pitää häntä sylissä, halailla, hyssytelllä ja hytkytellä käsivarsilla, tarjota hänelle mahdollisuus läheisyyteen, seurusteluun ja huomatuksi tulemiseen. Myös kantoliinassa kantaminen tuottaa vauvalle monenlaista aististimulaatiota.

Vauva alkaa kääntyä n. 4 kk iässä vatsalta selälleen ja hieman myöhemmin myös toisin päin. Samalla vauva alkaa valmistautua ryömimiseen. Vauva myös harjoittelee nousemaan käsiensä varaan ja keinumaan lattialla pelkän vatsansa varassa. Vauva alkaa yhä enemmän kiinnostua ympäristöstään. Ryömiessään vauva "kuluttaa" pois mm. kämmenten ja jalan alueen refleksejä pois, samoin selän alueen refleksejä. 
Kämmenen alueen refleksit vaikuttavat myös suun alueen reflekseihin, esim. Rooting-refleksi alkaa integroitua tässä vaiheessa.

Vauvan vieroittaminen tutista tapahtuu kehityksellisestä näkökulmasta tarkasteltuna 4-5 kuukauden iässä

Jos olet miettinyt milloin vauva on hyvä vieroittaa tutista, kehityksellisesti oikea ajankohta on 4-5 kuukauden iässä kun suun alueen refleksit ovat alkaneet integroitua. Tällöin vauvan ei enää tarvitse imeä rintaa tuttipulloa tai tuttia turvatun kehityksen näkökulmasta. Kuuden kuukauden ikäiselle tutin imeminen on jo enemmänkin mukavaa huvia ja vauvan voi vieroittaa tutin imemisestä. 

Kun vauva alkaa harjoitella konttausasentoon nousemista kuuden kuukauden iässä, kehityksessä tapahtuu samalla hurja määrä asioita. Vauva oppii kohdistamaan entistä tarkemmin katseensa, hallitsemaan pään asennon tarkemmin, käsivarsien ja hartioiden lihakset alkavat voimistua. 

Vauvan hermoston kehitys on varsin keskeneräinen ensimmäiset kolme kuukautta ja jotkut vauvat ovat tämän aikaa varsin itkuisia, varsinkin iltaisin ilman että heillä on esim. koliikki-oireita. Jos vauva itkee jatkuvasti ja olet uupunut tai epäilet ettei vauvallasi ole kaikki kunnossa, ole yhteydessä neuvolaan tai kuntasi varhaiseen perhetyöhön, älä jää yksin!