6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä

Mistä tietää että lapsella on primitiivirefleksejä aktiivisena?

Mikä on refleksi?

Refleksi on kehon automaattinen vastine tai reaktio aistitiedon mukana tulleeseen ärsykkeeseen. Refleksit ovat olennaisia hengissä ja turvassa säilymiselle. Esimerkiksi jos kosketamme kuumaa keittolevyä, yleensä vedämme käden pois jo ennen kuin tietoisesti tiedämme että käsi on vaarassa kärähtää. Vastaavia automaattisia refleksejä ovat mm. hengittäminen, verenpaineen vaihtelu ja sydämen lyönnit. 

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat automaattisia, kehityksellisiä liikkeitä, joilla on ihmisen kehityksessä oma aikansa ja paikkansa. Primitiivirefleksit motorisine liikkeineen huolehtivat että hermoverkkomme saavat riittävästi aistitietoa  - kuten tuoksu-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia - kehittyäkseen ja kypsyäkseen ja tämä kaikki toimii hermoverkkomme perustana. Jos hermoverkko ei kypsy riittävästi, lapselle tulee hankaluuksia säädellä, käsitellä ja tulkita tietoa yhdestä tai useammasta aistikanavasta. Osa primitiivireflekseistä toimii sikiön ja vauvan turvareflekseinä, kuten esim. Moro. 

Joidenkin primitiivirefleksien tarkoitus on auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan lävitse. Toiset refleksit taas ohjaavat vauvan motorista kehitystä mahdollistaen mm. vauvan oppimisen imemään, tarttumaan kiinni, ryömimään,  konttaamaan, istumaan, kurottamaan, nousemaan pystyyn,  ja lopulta kävelemään. Jos primitiivirefleksejä jää aktiiviseksi, tai ne eivät sulaudu eli integroidu tai häviä kokonaan, ne jäävät hidastamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin ne vaikuttavat lapsen kykyyn oppia vaikuttaen myös aivojen kehittymiseen. 

Jokaiselle refleksille on lapsen kehityksessä ja kasvussa oma aikansa ja paikkansa ja lapsen on niiden avulla mahdollista päästä kehityksessään eteenpäin. Samalla aivojen pitää kehittyäkseen pystyä käsittelemään primitiivirefleksin luoma "selkärangasta" tuleva toimintamalli ja korvata refleksi korkeammalla oppimisprosessilla, kuten hallitulla ja tietoisella motorisella liikkeellä, joka mahdollistaa taitavamman liikkumisen. 

Oppiminen ja tietoinen toimiminen tapahtuvat aivokuorella ("aivojen ylätie"). Koska aktiiviset primitiivirefleksit  hidastavat aivojen kypsymistä ja tietoista toimintaa, nämä lapset reagoivat asioihin amygdalan eli nisäkäs- ja matelijanaivojen alueella ("aivojen alatie") , joita ohjailevat tunnereaktioita ja henkiinjäämistä. Tällöin lapset ovat herkempiä raivokohtauksille "meltdown", ja kuormittumiselle eri aistikanavien kautta. Kun aivot työskentelevät enimmäkseen tunne- tai henkiinjäämisen moodissa "aivojen alatiellä", niiden on vaikea päästä takasin "aivojen ylätielle" takaisin tietoisten toimintojen pariin. 

Vanhempien tyypillisiä kuvauksia lapsista, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä:

"Lapseni saa raivokohtauksia aivan pienistäkin asioista, hän vihaa kovia ääniä, hän työntää housunvyötärön mahdollisimman alas ja vihaa vaatteita ja pukemista ylipäätään."

"Lapseni on usein ahdistunut kun mennään käymään kylässä. Hän ei pidä muista lapsista ja päiväkodista tulee aina ikävää palautetta huonosta käytöksestä. "

"Lapseni kastelee sänkynsä edelleen melkein joka yö. Hän liikkuu paljon varpaillaan vaikka kaatuu ja kompuroi helposti. "

"Opettajan mukaan lapseni röhnöttää ja makaa pulpettinsa päällä. Hän tykkää nyplätä tavaroita käsissään eikä vaikuta kuuntelevan. Välillä hän valuu koulussakin lattialle. Läksyt hän tekee maaten sängyllään."

"Liikunta on lapseni inhoama aine koulussa. Hänen on tosi vaikea saada palloa kiinni ja hän väittää pelkäävänsä kohti tulevia palloja. "

"Lapseni vihaa kirjoittamista. Hänen kirjaimensa ja numeronsa ovat aika harakanvarpaita. Hän on kyllä kekseliäs tarinankertoja mutta en käsitä miksi hän ei halua kirjoittaa niitä."

"Lapseni nakertelee vaatteidensa kaulukset ja hihat, kynät, liidut, kumit. Hän kokee voimakasta eroahdistusta, ei malttaisi erota äidistä kouluun lähtiessä eikä halua edes nukkua yksin vaikka on jo yläkouluikäinen."

 "Lapseni säikähti hämärään talliin saapastellutta Hessu-kukkoamme niin että löi päänsä ovenkarmiin. Hän pelkää monia asioita. Kuten pimeää, hiiriä, koppakuoriasia, ampiaisia, perhosia ja "eläimiä, jotka liikkuvat liian nopeasti." 

Kutsun aktiiviseksi jääneitä primitiivirefleksejä refleksiliikemalleiksi koska lapsen kasvettua ne eivät enää palvele samaa asiaa kuin oikeaan aikaan ilmaantuessaan, vaikuttaessan ja hävitessään. 

Alla olevasta taulukosta löydät ylimmäisinä 6 yleisintä oppimisen esteenä olevaa refleksiliikemallia sekä kaksi käden ja suun alueen refleksiä, jotka vaikuttavat lapsen hienomotoriikkaan, suun alueen motoriikkaan että kielelliseen kehitykseen. Klikkaamalla refleksiliikemallin nimeä pääset lukemaan kyseisestä refleksiliikemallista lisää:

Primitiivirefleksien kehityksellisiä ajankohtia

Refleksin nimi	Refleksin ilmestymisikä	Refleksin integroitumisikä
Moro	9 viikolla kohdussa	2-4 kuukauden iässä
PHR pelkohalvausrefleksi	4 viikolla kohdussa	ennen syntymää
TLR	Synnytyksessä	2 kuukautta - 3 vuotta
ATNR	3 kuukauden iässä kohdussa	3-9 kuukauden iässä
Spinal Galant	20 viikolla kohdussa	3-9 kuukauden iässä
STNR	6-9 kuukauden iässä	9-11 kuukauden iässä
Rooting	synnytyksessä	4 kuukauden iässä
Palmar Grasp	11 viikon iässä kohdussa	integroituu 2-4 kk iässä

Tai lataa tästä klikkaamalla ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas

Milloin on paras hetki alkaa kuntouttamaan refleksiliikemalleja?

Ennen 25 ikävuotta hermoverkkomme on hyvin plastinen ja refleksikuntoutuksella pystytään vaikuttamaan hermostoon vielä tehokkaasti. 40 ikävuoden jälkeen hermoverkko alkaa olla melko pysyvä ja tulosten saavuttamisessa kestää huomattavasti enemmän aikaa. Paras hetki refleksiharjoitteiden aloittamiseen on kuitenkin nyt! Refleksiliikemalleja osaa kuntouttaa sensomotorinen valmentaja. 

Käy tutustumassa Aktivaattori valmennuspalveluiden FB-sivustoon tästä!

Lue lisää primitiivirefllekseistä ilmaisesta Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta, lataa se tästä. Klik!

Miksi sensomotorisia valmiuksia pitäisi kuntouttaa?

 Oppiminen vaatii paljon eri taitoja. Pitää osata kiinnittää huomio oikeisiin ja olennaisiin asioihin, ymmärtää, käsitellä ja jalostaa havaintomotoriikan keräämää tietoa; keskittyä kuulemansa ja toimia sen mukaisesti. Ymmärtää näkemänsä. Nähtyjä ja kuultuja asioita pitää muistaa, tallettaa muistiin ja taas palauttaa mieleen, soveltaa uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Hahmottaa kehon tuntemuksia ja ympäröiviä muotoja ja sopeuttaa omaa toimintaansa suhteessa ympäristöön. Reagoida asianmukaisesti sosiaalisesta ympäristöstä tuleviin vihjeisiin.

Huh mikä urakka!

Keskushermosto ohjaa oppimista

Oppimista voikin ajatella pyramidina, jonka perustana ja kivijalkana toimii keskushermosto. Keskushermosto ottaa vastaan kaikki miljoonat aistihavaintomme ja aivot käsittelevät kaiken tuon tiedon päättäen mikä on olennaista ja mikä ei, mihin ei ole ja mihin on tarve reagoida ja millä tavoin. 

Aivot tarvitsevat aististimulaatiota kehittyäkseen ja primitiivirefleksit huolehtivat tarvittavan aististimulaation saamisesta

Aistitieto jäsentyy pikkuaivojen alueella ("liskon aivot"), josta tieto ohjautuu limbiseen järjestelmään, joka huolehtii tunne-elämästä (nisäkkään aivot") ja aivokuorelle ("ihmisen aivot"), missä tehdään tietoiset päätökset ja valinnat sekä oppiminen tapahtuu. Pikkuaivojen ja Limbisten aivojen alueella syntyy jo sikiöaikana uskomaton määrä hermoyhteyksiä. Vauvan syntyessä synnytyskanavan läpi vauvan aistit käyvät monella tapaa uskomattoman aistimyllerryksen kohdun pimeästä pehmeydestä ja lämmöstä kovaan kylmään ja valoisaan maailmaan. Vauvan ensimmäisinä elinviikkoina vauvan liikkeet ovat melko hallitsemattomia vauvan totutellessa painovoimaan. Vauvan liikkumista ohjaavat osaltaan kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit, jotka huolehtivat että vauva saa tarpeeksi aististimulaatiota eri aistikanavien kautta jotta hänen aivonsa kehittyisivät. Kehitykselliset liikemallit huolehtivat osaltaan että matelijan-, nisäkkään ja ihmisen aivot integroituvat yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Aivokuorella - missä tietoiset päätökset tehdään - on luontaisesti vähemmän hermoyhteyksiä kuin pikkuaivojen ja limbisellä alueella (=amygdala). Aivojen kypsyessä yhteyksiä aivokuorelle ja aivokuorella syntyy enemmän ja ihminen oppii paremmin säätelemään tunnereaktioitaan koska yhteydet aivokuorelta alempiin kerroksiin lisääntyvät. Aikuisen voisi ajatella näin pystyvän tekemään paremmin päätöksiä mahdollisista tunnekuohuista huolimatta. Lapsella taas tunnekuohun aikana limbinen järjestelmä ottaa helpommin vallan ja lapsen on vaikeampi palata takaisin aivokuorella tapahtuvaan järkeilyyn ja säätelyyn. Jos lapselle jää jostain syystä primitiivirefleksiliikemalleja aktiiviseksi, se vähentää myös hermoyhteyksien määrää aivokuorella mutta myös väliaivojen ja aivokuoren välillä. Tämän vuoksi lapset, joilla on jäänteitä primitiivireflekseistä, on useammin isompia vaikeuksia tunnesäätelynsä kanssa. Eivätkä vaikeudet jää vain lapsuuteen, ne seuraavat meitä koko elämän; aikuisena pystymme ottamaan käyttöön erilaisia kompensaatiokeinoja, joista jotkut ovat toimivampia ja toiset vähemmän. 

Primitiivirefleksien integroituminen on samalla limbisen järjestelmän ja aivokuoren toimintojen muuttumista saumattomaksi yhteistyöksi

Refleksiliikemallit ovat ihmisen oppimispyramidin peruskiviä. Jos peruskiviä puuttuu tai ne ovat vinksallaan, vaikuttaa se olennaisesti oppimiskykyymme, jos peruskiviä puuttuu, koko rakennelma on epävakaa. Tämän vuoksi sensomotoriset vaikeudet on hyvä kuntouttaa. 

Esimerkiksi visuaalisen hahmottamisen haasteet voivat vaikuttaa olennaisesti kykyymme selviytyä arjessa. Useat primitiivirefleksit vaikuttavat silmänliikkeiden hallintaan, jolla on välitön vaikutus oppimisen. Käy lukemassa lisää tästä postauksesta, jossa tehdään syvempi katsaus visuaaliseen hahmottamiseen.