Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja refleksiliikemallit

 

Refleksiliikemallit ovat yhteydessä aistiyliherkkyyksiin

Useimmat refleksiliikemallit voi helposti tunnistaa niille tyypillisistä liikekaavoista. Kun vastaanotolleni tulee lapsi, jolla on aistitiedon käsittelyn tai hahmottamisen pulmaa, voi vyyhteä alkaa selvitellä myös siitä suunnasta. Jollekin refleksiliikemalleille on tyypillistä että ne herkistävät tietyt aistit tai ohjaavat lapset tuottamaan tietynlaista aististimulaatiota tai selkeästi välttelemään tiettyjä asioita, kuten ääniä, kosketusta, nopeita ennakoimattomia liikkeitä, taaksepäin suuntautuvia liikkeitä, kirkkaita valoja, rappusten kiipeämistä, keinumista jne. Tässä lyhyt tiivistys refleksiliikemallien yhteydestä tiettyihin aisteihin. 

Lisää refleksiliikemallien vaikutuksista tiivistetyssä muodossa pääset lukemaan Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta. Pääset lataamaan ja lukemaan sen tästä. 

Kiitos kun luit tämän tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle hyötyä!
Terveisin sensomotorinen valmentajasi Sanna

Kuinka tuen pienen vauvan sensomotorista kehitystä parhaiten?

Ensimmäinen "askel" ihmislapsen matkalla käveleväksi, itsenäisesti liikkuvaksi toimijaksi on voittaa painovoima. Ihmiselle tyypillisen kehityskaaren mukaisesti vauva alkaa lattialla vatsallaan maatessa ottaa hallintaansa pään ja niskan alueen hallittuja liikkeitä ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima-aisti) alkaa kehittyä. Vestibulaarinen järjelmä "huolehtii" tasapainon, tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan aistitiedon, suunnan ja tietoisuudesta oman sijainnin suhteesta ympäröivään ympäristöön.  Vestibulaarisen järjestelmän keskus sijaitsee välikorvassa. Kun vauvan niskalihakset ja asennonhallinta kehittyvät ja vauva alkaa kannatella itse päätään, paitsi vestibulaarisen tiedon käsittelyn, se mahdollistaa usean muun aistikanavan kehittymisen.

Vauvan tärkein tehtävä matkalla käveleväksi ihmiseksi on voittaa painovoima kannattelemalla omaa päätään

Nykyään osa vauvoista, ennen kuin oikeasti oppivat istumaan, viettää ison osan aikaansa erilaisissa puoli-istuvissa asennoissa babysittereissä, turvakaukaloissa ja bumboissa. Tällöin pään kannattelu ei pääse kehittymään normaalisti ja aistitiedon käsittely useammallakin aistikanavalla vaikeutuu. Asetupa itse istuma-asentoon, jossa istut häntäluusi päällä ja leukasi nojaa rintaasi koska pääsi painaa nyt ihan hurjan paljon. Tarkkaile mitä hengityksellesi tapahtuu. Onko se pinnallista vai syvää? Kokeile katsoa ympärillesi, näetkö omat jalkasi vai ikkunasta avautuvan näkymän? Kokeile istua samassa asennossa vaikka puoli tuntia, tunnustele onko asentosi edelleen mukava vai epämiellyttävä? 

Anna vauvan viettää aikaa lattialla vatsallaan tai selällään

Tarjoa jo pienelle vauvalle päivittäin aikaa olla selällään ja vatsallaan lattialla. Pienen vauvan ei tarvitse olla lattialla kuin pieniä aikoja kerrallaan ja kun hän kasvaa, hetket pitenevät. Vauvan päänhallinnan -ja monen muunkin liikkumisen ja aistitiedon käsittelyn kehittymisen kannalta lattia-aika on olennainen asia!
Laskeudu myös itse vauvan seuraksi, matkikaa yhdessä toistenne liikkeitä ja ilmeitä, kosketelkaa toistenne kasvoja ja matki vauvan pitämiä ääniä. 

Lattialla oleminen antaa vauvalle mahdollisuuden kehityksen mukaisiin liikkeisiin, liikesarjojen löytämiseen ja toistamiseen, lihastonuksen lisäämiseen ja lopulta motorisen hallinnan kehittymiseen. Ja toisaalta yhtä olennaista on pitää häntä sylissä, halailla, hyssytelllä ja hytkytellä käsivarsilla, tarjota hänelle mahdollisuus läheisyyteen, seurusteluun ja huomatuksi tulemiseen. Myös kantoliinassa kantaminen tuottaa vauvalle monenlaista aististimulaatiota.

Vauva alkaa kääntyä n. 4 kk iässä vatsalta selälleen ja hieman myöhemmin myös toisin päin. Samalla vauva alkaa valmistautua ryömimiseen. Vauva myös harjoittelee nousemaan käsiensä varaan ja keinumaan lattialla pelkän vatsansa varassa. Vauva alkaa yhä enemmän kiinnostua ympäristöstään. Ryömiessään vauva "kuluttaa" pois mm. kämmenten ja jalan alueen refleksejä pois, samoin selän alueen refleksejä. 
Kämmenen alueen refleksit vaikuttavat myös suun alueen reflekseihin, esim. Rooting-refleksi alkaa integroitua tässä vaiheessa.

Vauvan vieroittaminen tutista tapahtuu kehityksellisestä näkökulmasta tarkasteltuna 4-5 kuukauden iässä

Jos olet miettinyt milloin vauva on hyvä vieroittaa tutista, kehityksellisesti oikea ajankohta on 4-5 kuukauden iässä kun suun alueen refleksit ovat alkaneet integroitua. Tällöin vauvan ei enää tarvitse imeä rintaa tuttipulloa tai tuttia turvatun kehityksen näkökulmasta. Kuuden kuukauden ikäiselle tutin imeminen on jo enemmänkin mukavaa huvia ja vauvan voi vieroittaa tutin imemisestä. 

Kun vauva alkaa harjoitella konttausasentoon nousemista kuuden kuukauden iässä, kehityksessä tapahtuu samalla hurja määrä asioita. Vauva oppii kohdistamaan entistä tarkemmin katseensa, hallitsemaan pään asennon tarkemmin, käsivarsien ja hartioiden lihakset alkavat voimistua. 

Vauvan hermoston kehitys on varsin keskeneräinen ensimmäiset kolme kuukautta ja jotkut vauvat ovat tämän aikaa varsin itkuisia, varsinkin iltaisin ilman että heillä on esim. koliikki-oireita. Jos vauva itkee jatkuvasti ja olet uupunut tai epäilet ettei vauvallasi ole kaikki kunnossa, ole yhteydessä neuvolaan tai kuntasi varhaiseen perhetyöhön, älä jää yksin!

Pelkohalvausrefleksi - 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä

Miksi jotkut lapset "jäätyvät" jännittävissä tilanteissa?

Tiesitkö että kuudesta lapsesta yhdellä on aistitiedon käsittelyssä vaikeuksia? Näin todetaan SPD:n 2009 julkaisemassa tutkimuksessa. Lapsesi luokalla, tai jos olet opettaja, luokallasi, on siis ainakin kolme lasta, jotka kuormittuvat joka päivä yhden tai usemman aistikananavan tuottaessa liian paljon - tai joskus liian vähän - tietoa. Monet näistä lapsista ovat heitä, kenellä on itsesäätelyn kanssa ongelmia, ADHD-diagnoosi, jatkuvaa yli- tai alivirettä. Aistiyliherkkyydet voivat ilmetä yliherkkyytenä äänille, kosketukselle, lämpötilalle ja sen vaihteluille, mauille, tuoksuille ja näkyä tasapainon, kehonhallinnan, motorisen suunnittelun ja oman toiminnan ohjauksen vaikeuksina.

Aistimukset kuormittavat epäkypsää tai herkistynyttä hermostoa

Hermoston kysymättömyyteen ja herkkyyteen vaikuttavat sensomotoriikan näkökulmasta aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit. Herkät aistit vaikuttavat keskittymiseen koska aistimusten määrää on tällöin vaikea säädellä eli sulkea tilanteen kannalta epäolennaiset aistimuksen taustalle. Primitiivireflekseistä erityisesti pelkohalvausrefleksi ja Moro vaikuttavat aistitiedon käsittelyyn. 

Moro refleksiliikemallin kanssa käsi kädessä kulkee Pelkohalvausrefleksi, josta tässä käytän lyhennettä PHR. PHR edeltää Moroa sikiön kehityksessä, se on aktiivinen sikiöaikana ja sen pitäisi sulautua pois ennen synnytystä. PHR on yhteydessä äidin stressitasoon raskauden aikana, stressaantuneen äidin hormonit siirtyvät sikiön verenkiertoon istukan kautta aiheuttaen stressiä myös sikiölle. Stressi hidastaa sikiön aivojen ja hermoverkon kypsymistä, jolloin PHR saattaa jäädä aktiiviseksi jääden Moro-refleksin alle, voimistaen sen vaikutusta. Varsinkin äidin raskausaikana kokeman jatkuvan stressin ja pelon vaikutukset sikiöön PHR:n jatkuvan aktivoitumisen kautta voivat muodostua ylisukupolvisiksi. Toisin sanoen stressaantuneen tai traumatisoituneen äidin lapsilla pelkohalvausrefleksi voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, koska äidin omat, voimakkaat pelkoreaktiot aktivoivat sikiön pelkohalvausrefleksiä toistuvasti. 

PHR:lla on vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Kun PHR ei sulaudu ajallaan pois, lapsi on  hälytystilassa ja elämä on ikään kuin kauhun värittämää.  Se voi aiheuttaa erilaisia kammoja (fobiat), vakavaa ahdistusta, kyvyttömyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen,  epäluottamusta ja vaikeutta luottaa ja sitoutua (bounding) toisiin ihmisiin, valikoivaa mutismia, tunne-elämän vaikeuksia, ja edelleen aikuisena johtaa paniikkihäiriöön. Myös nukkuessa PHR saattaa aiheuttaa yöllisiä kauhukohtauksia. Stressi ei päästä irti unessakaan.

Sinällään pelkohalvausrefleksi ei ole paha asia, se on yksi ihmisen suojareflekseistä. Alkujaan sen tarkoituksena on suojata äitiä ja syntymätöntä lasta miltä tahansa uhalta. Kun äiti tuntee itsensä uhatuksi, sikiö jäykistyy kohdussa liikkumattomaksi antaen äidille paremmat mahdollisuudet reagoida uhkaavassa tilanteessa. Pelkohalvausrefleksin aktivoituessa sikiössä tapahtuu hyvin nopeasti seuraavia reaktioita: 

• sikiön välitön motorinen halvaantuminen, sikiö ei liiku
• rajoittaa sikiön ääreisverenkiertoa
• alentaa sikiön sydämen sykettä
• ...mitkä kaikki suojaavat sikiötä vähentämällä altistusta adrenaliinille ja vähentää stressihormoni kortisolin imeytymistä napanuoran kautta sikiön verenkiertoon

Miten pelkohalvausrefleksi näkyy lapsen toiminnassa?

Aktiivinen pelkohalvausrefleksi näkyy kaikkineen lapsen vetäytymisenä eri tilanteista. Vetäytyminen ei aina suinkaan ole hiljaista sivummalle siirtymistä vaan lapsi useimmin huutaa kaiken uuden ja oletettavasti epämiellyttävän edessä. Pelkohalvausrefleksin ollessa aktiivinen usein lapsella

• on huono stressinsietokyky
• hän ahdistuu helposti
• poikkeavat haju- ja makuaistimukset    
• lapsi "jäätyy" paikalleen uhkaavissa tilanteissa sen sijaan että taistelisi tai pakenisi
• yliherkkyys valoille ja äänille (myös Moro!)
• muutoksiin sopeutuminen on vaikeata
• takertuminen
• äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
• selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, kyvyttömyys puhua tilanteissa, jossa sitä odotetaan, vaikka puhuminen on jo vakiintunut taito esim. kotiympäristössä)
• hengityksen pidättäminen suuttuessa, järkyttyessä ja säikähtäessä
• uhmaava tai hallitseva käyttäytyminen ilman järkeen käypää syytä

Luokkatilanteissa lapset ja työelämässä aikuiset, joilla pelkohalvausrefleksi ohjailee toimintaa, reagoivat usein jäätymällä sen sijaan, että osoittaisivat pelkoa tai suhtautuisivat asiaan "ihan sama"-asenteella. He antavat usein helposti periksi ja vetäytyvät henkisesti, mikä tekee asioiden oppimisesta erittäin vaikeaa. Mieli ja keho, jotka elävät jatkuvassa pelossa ja stressissä, voivat tehdä kaiken ympärillä olevan ylivoimaisen tuntuiseksi. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus korostuvat koulussa ja myöhemmin työympäristössä. 

Mikä voi aiheuttaa pelkohalvausrefleksin säilymisen aktiivisena?

Brandesin (2016) mukaan syyt pelkohalvausrefleksin aktiiviseksi jäämiselle liittyvät aivojen ja hermoston kypsymättömyyteen liittyviin tekijöihin. Jos PHR ei sulaudu luonnollisesti ennen Moro-refleksin ilmaantumista, myös se jää muiden primitiivirefleksien tapaaan hidastamaan ja haittaamaan lapsen siirtymistä kehityksessä eteenpäin. PHR:n aktiiviseksi jäämiseen vaikuttavat seuraavat asiat:

• kemialliset ja muut raskauden aikana käytetyt haitalliset aineet (tupakointi, alkoholinkäyttö, haitalliset lääkkeet, huumeriippuvuus)
• trauma tai vamma raskauden aikana
• äitiä fyysisesti tai psyykkisesti kuormittava raskaus 
• ennenaikainen syntymä
• lapsen syntyminen sektiolla
• imukuppisynnytys
• tunne-elämän vaikeudet ja häiriöt vanhemmilla
  
  

Voiko pelkohalvausrefleksin tunnistaa kehon liikkeistä?

Pelkohalvausrefleksi on hieman hankalampi tunnistaa kuin kuin muut refleksiliikemallit, useimmiten sen tunnistaa aiemmin mainitusta käyttäytymisestä. Morolla sen sijaan on liikekaava, jonka voi tunnistaa.

Vihje: kokeile Viisari-leikkiä, jossa seisot kahden muun ihmisen välissä. Toinen henkilö on pienen matkan päässä etupuolellasi ja toinen vastaavasti takapuolellasi. Pidä jalat yhdessä ja käsivarret kiinni kehossa. Lähde nojaamaan eteenpäin, edessä oleva ihminen ottaa sinut vastaan ja työntää sinut takaisin pystyyn, minkä jälkeen lähdet nojaamaan taaksepäin ja takanasi oleva henkilö ottaa sinut vastaan. Jos pysyt pitämään asennon ilman korjaavia liikkeitä eikä liike aiheuta sinulle tunnereaktioita, sinulla ei todennäköisesti ole "jämiä" Morosta. 

Käy lataamassa pelkohalvausrefleksin ja Moron tunnistamis- ja arviointiohje tästä.

Aktiivinen Moro-refleksi kulkee usein aktiivisen Pelkohalvausrefleksin rinnalla

Moro aiheuttaa liki kaikkien aistiryhmien herkistymistä. Se on vauvan suojarefleksi, jonka laukaisee äkillinen muutos aistimuksissa, kuten kova ääni, äkillinen valon määrän muuttuminen, muutos asennossa. Säikähdyksen jälkeen vauvan raajat ensin ojentuvat (startle) sitten koukistuvat ja tulevat kehon keskilinjaan ja vauva alkaa itkeä.  Usein aktiiviseksi jäänyt Moro tekeekin ympäristöstä kantajalleen liian äänekkään, kovan, kuuman, kylmän, kirkkaan, pimeän... aiheuttaen vaikeuksia vaatteiden pukemisen, siirtyminen ja kaikkien muutoksien kanssa. Koska aistit ovat jatkuvasti ylivirittyneet, eri aistiärsykkeet myös keskeyttävät herkästi keskittymisen ja aiheuttavat hermoston, kehon ja tunteiden nopean siirtymisen taistele-pakene tilaan. Moro on tyypillisin aktiivinen primitiivirefleksi joka liittyy ADHD:een. 

Kun sekä PHR ja Moro ovat aktiivisina saman aikaisesti, ne aiheuttavat yhdessä huomattavia vaikeuksia paitsi aistitiedon säätelyssä, myös sosiaalisessa kanssakäymisessä koska käyttäyminen ja tunnereaktiot stressaavissa tilanteissa voivat lapselle tai aikuiselle itselleenkin olla ennalta-arvaamattomia ja pelottavia. 

Voiko Moroon ja pelkohalvausrefleksiin vaikuttaa? 

Kyllä, pelkohalvausrefleksi että Moro on mahdollista integroida "sulattaa" pois aivan kuten muutkin primitiivirefleksit sensomotorisen valmennuksen keinoin.

 

Kiitos kun luit postauksen, kommentoi alle oliko siitä sinulle hyötyä!
- Sanna, sensomotorinen valmentajasi

PS.

Aktivaattori Sensorinki-uutiskirje ilmestyy 6-10 kertaa vuodessa. Tilaa Sensorinki tästä, saat liittymislahjaksi Aktivaattorin Sensojooga-kortit. Sensojooga-korttien jooga-asennot ovat yleisesti käytettyjä ja tunnettuja jooga-asentoja, mutta jotkut asennoista ovat samanlaisia, joita käytetään sensomotorisessa valmennuksessa integroimaan refleksiliikemalleja. Tämän vuoksi joogaharrastuksella onkin usein mieltä selkeyttävä ja rauhoittava vaikutus!

Lähteet:

Ben-Sasson A.  & A. S. Carter & Briggs-Gowan M. J. : Sensory Over-Responsivity in Elementary School: Prevalence and Social-Emotional Correlates, verkkojulkaisu, 2009

  

Brandes, Bonnie M.Ed.: The Symphony of Reflexes: Interventions for Human Development, Autism, ADHD, CP, and Other Neurological Disorders, 2016

Konicarova, J & 

Bob P.: 

Retained Primitive Reflexes and ADHD in Children. Volume 54, pages 135–138, Activita Nervosas superior, 2012

Mikä on Moro refleksi ja miten sen voi tunnistaa?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä - MORO

Moro refleksi on vauva-ajan primitiivirefleksi, jonka on vauvan keino suojautua mahdollisilta uhkilta. Refleksi aktivoituu kun vauvan ympäristössä tapahtuu aistein havaittava nopea muutos. Tällaisia tapahtumia voivat olla vaikkapa kovan äänen kuuluminen, nopea asennon muutos, pelottava visuaalinen muutos ympäristössä, jonka vauva näkee, tai kun vauva kokee painovoiman arvaamattomana. Moro näkyy siten, että vauva säikähtäessään hätkähtää, ojentaa käsivartensa, kämmenet aukeavat hetkeksi, sitten vauva tuo kätensä ja jalkansa suppuun lähelle kehoa ja alkaa useimmiten itkeä. Moron pitäisi hävitä 2-4 kk iässä. 

Kun primitiivirefleksi alkaa heiketä, lapsessa alkaa vahvistua normaali hätkähdysvaste säikähtämiselle, sille samalle joka meissä on aikuisenakin. Jos keittiön pöydältä tippuu räsähtäen kukkamaljakko lattialle, todennäköisesti hätkähdät hieman ja kiiruhdat katsomaan mistä ääni kuului ja miten kävi. Sinulta ei katoa liikekontrolli säikähdyksen aikana, toisin kuin häneltä, jolla Moro on aktiivinen. 

Entäpä jos Moro ei normaalisti sammukaan pois? Jos Moro on aktiivinen kuuden kuukauden jälkeen, siitä voi tulla hallitsematon ylireaktio, joka ohittaa lapsen (ja aikuisenkin!) tietoiset päätöksenteon taidot. Usein reaktiot liittyvät valoon ja ääniin sekä tuntoaistiin. Herkistynyt hermoverkko ei pysty jättämään huomioitta tavallisesti merkityksettömiä asioita huomaamatta, kuten loistevalon surina, kellon tikitys yöllä, käytävällä avautuvien ja sulkeutuvien ovien äänet, liian kirkas television ruutu, sukan saumat, karhea kangas... Ne voivat jatkuvasti häiritä lastasi hänen lisääntyneen herkkyytensä myötä. Moro ikään kuin tuo kaikki aistit yhteen. Useilla sensorisen integraation vaikeuksista kärsivillä lapsilla on juuri Moro aktiivisena, se on yhteydessä aisteihin ja lisää hermoverkon herkkyyttä. 

Koska Moro on puolustautumiskeino, siihen liittyy myös isoja tunnereaktioita. Moron ollessa aktiivinen lapsesi voi kokea tunteet suurina, hän on tunneherkkä, saattaa ahdistua helposti, vetäytyy helposti seurasta, ymmärtää asioita helposti väärin, hän on jatkuvassa taistele-pakene-tilassa ja suuttuu pienistäkin asioista ja hän vastustaa kaikkia muutoksia.

Voit päätellä näistä merkeistä voiko lapsellasi olla Moro-refleksin jäänne aktiivisena:

Näköaisti

• Valoherkkyys
• Vaikeus poimia oikeat asiat näkemästään, herkkä visuaalisille virikkeille
• Loisteputkien valo kuormittaa

Kuuloaisti

• Herkkyys äänille, peittää helposti korvat käsillä
• Vaikeus sulkea pois taustaäänet esim. lukiessa
• Kiinnittää huomion ääniin, joihin suurin osa ihmisistä ei reagoi

Kosketus

• Vaatteiden tuotelaput ovat inhottavia, saumat hankaavat
• Herkkyys kankaiden tekstuurille
• Hiusten pesemisen ja kampaamisen ongelmat

Tasapaino ja kehotietoisuus

• Huono koordinaatio ja tasapaino
• Heikko fyysinen kestävyys
• Matkapahoinvointi
• Korkea lihastonus 
  
• Säikähdyksen yhteydessä liioiteltu lihasnytkähdys (startle) näkyen motorisen hallinnan menetyksenä (= moro)
• Liikkuessa henkilö pitää mielellään raajat lähellä kehoa, esim. käsien nostaminen ja ojentaminen ylös voi näyttää veltolta ja voimattomalta

Muita merkkejä aktiivisesta Morosta

• Muutosvastaisuus
• Herkkyys ruoan tekstuurille ja mauille, valikoivaa syömistä
• Erilaiset pelot
• Allergiat
• Makean himo

Aktiivinen Moro pitää ihmisen jatkuvassa taistele-pakene-tilassa koska valoihin joska valaistukseen ja vastaan otettavien äänien määrään arjen ympäristöissä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Aivojen mantelitumakkeen l. amylgadan kautta aivoihin kulkee valtaosa aistitiedosta. Mantelitumake on myös aivojemme tunnekeskus. Kun hermosto kuormittuu liiallisista näkö- ja ääniaistimuksista, mantelitumake ottaa johdon aivokuorelta - jossa tapahtuu tietoinen ja looginen ajattelu - se johtaa usein vähemmän toivottuihin tunnereaktioihin tai toimintatapoihin, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, aistitiedon käsittelyn "kupin" täyttyessä ja mennessä nurin. Moron aktiivisuus vaikuttaa osaltaan lapsen temperamenttiin.

Voiko Moro refleksin aktiivisuutta testata jotenkin?

Aika paljon pystyt päättelemään jo yllä mainituista tunnusmerkeistä. Moron arviointiin on olemassa useampikin tapa ja tämä linkki toimii polkunasi Moron arviointiin.

Voiko aktiiviselle Moro refleksille tehdä jotain?

Kyllä voi! Moro on mahdollista kesyttää. Moron, kuten kaikkien muidenkin refleksiliikemallien, sammuttamiseen käytetään liikeharjoituksia, jotka ovat käytännössä karkeamotorisia liikkeitä, jotka jäljittelevät niitä kehityksellisiä liikkeitä, joita lapsi tekee pienenä kun Moron on aika integroitua. Aktivaattorin 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä verkkovalmennuksessa opit kuinka Moro saadaan hoidettua. 

Moron kanssa kulkee usein käsi kädessä Pelkohalvausrefleksi, joka on Moroa edeltävä ja sen kanssa hyvin samantapainen refleksiliikemalli, josta lisää seuraavassa julkaisussa. 

Lähde: Goddard-Blythe, Sally. Well balanced Child.

Onko sensomotorisesta valmennuksesta ja primitiivireflekseistä olemassa tutkittuun tietoon perustuvaa näyttöä?

Eräs lukija esitti hyvän kysymyksen, on sensomotoriikasta tai primitiivirefleikseistä olemassa tutkittua tietoa? Kyllä on. Suuri osa tutkimuksista on tehty ja tehdään Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, jossa väestöpohjaa ja tutkijoita on sen verran enemmän, että tutkimusryhmät ovat tarpeeksi suuria ja tutkimuksissa olennaisten verrokkiryhmien muodostaminen onnistuu, jotta saadaan luotettavaa näyttöä. 

Sensomotorisen kehityksen ja aistitiedon käsittelyn pohjana on neurologia, neuropsykologia ja kehityspsykologia. Tutkimustietoa refleksiliikejäämien yhteydestä oppimisen vaikeuksiin on olemassa neljänkymmenen vuoden ajalta. Alan keskeisiä tukijoita ja kehittäjiä ovat mm. tutkija ja terapeutti Sally Goddard-Blythe (MSc), psykologi Sean Gibbons (P.T., MSc Ergonomics, (PhD (c), MCPA), Haralad Blomberg (MD). Lisäksi Jane Ayresin (phD, OTR) kehittämä sensorisen integraation teoria selittää miten aistijärjestelmät toimivat yhdessä ja erikseen, vaikkei Ayresilla kehittämä ASI-terapialla ole yhteyttä sensomotorisen valmennuksen kanssa.

Tehdyt tutkimukset, joissa osoitetaan refleksiliikkeiden jäämien vaikuttavan oppimiseen, ovat enimmäkseen ulkomaisia, suomalainen tutkimus on toistaiseksi vielä pientä, muodostuen lähinnä opinnäytetöistä mutta lähitulevaisuudessa lienee toteutumassa aiheesta ensimmäinen tohtoritasoinen tutkimus. 

Sensomotorinen valmennus on menetelmä jonka avulla primitiivierefleksejä pystytään sammuttamaan. 

Lataa tästä ilmainen Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas ja opi lisää sensomotoriikasta ja primitiivireflekseistä. 

Muutamia ulkomailla julkaistuja tutkimuksia primitiivireflekseistä jaoteltuina aihepiirettäin:

Motoriikka:

Buderath, Paul; Gärtner, Kristina; Frings, Markus; Christiansen, Hanna; Schoch, Beate; Konczak, Jürgen; Gizewski, Elke R.; Hebebrand, Johannes; Timmann, Dagmar. "Postural and Gait Performance in children with attention deficit hyperactivity disorder". Gait & Posture., Vol. 29 Issue 2, p 249-254., 2009 

Donellan, A.M., Hill, D.A., and Leary, M.R. “Rethinking autism: Implications of sensory and movement differences for understanding and support”, Frontiers in Integrative Neuroscience, 6:124, 2012 

Dziuk MA1, Gidley Larson JC, Apostu A, Mahone EM, Denckla MB, Mostofsky SH. “Dyspraxia in autism: association with motor, social, and communicative deficits,” Developmental Medicine & Child Neurqology, 49(10):734@9, 2007 

Goddard@Blythe, Sally "Attention, Balance, and Coordination: The ABC of Learning Success", Wiley@Blackwell, 2009. "Reflexes, Learning and Behavior: A Window into the Child’s Mind", Fern Ridge Press, 2005.  "The Well Balanced Child: Movement and Early Learning", Hawthorn Press, 2004. 

Keskittyminen, yliaktiivisuus

Jordan@Black, J.A “The effects of the Primary Movement programme on the academic performance of children attending ordinary primary school,” Journal of Research in Special Education Needs, 5(3), 101–11, 2005.

Konicarova, J; Bob, P. "Asymmetric tonic neck reflex and symptoms of attention deficit and hyperactivity disorder in children", International Journal of Neuroscience, Nov. 123(11) 2013. 

  Konicarova, J.; Bob, P.; & Raboch, J. "Persisting primitive reflexes in medication naïve girls with attention, deficit and hyperactivity disorder". Neuropsychiatric Disease Treatment. 9: 1457–1461. 2013.

Aistiedon käsittely:

Gonzalez, Sergio Ramirez; Kenneth J. Ciuffreda; Luis Castillo Hernandez; and Jaimes Bernal Escalante “The Correlation between Primitive Reflexes and Saccadic Eye Movements in 5th Grade Children with Teacher@Reported Reading Problems", Optometry and Vision Development, 39(3): 140–45, 2008.

Kornhaber, Lillian; Elizabeth Ridgway; and Rani Kathirithamby —“Occupational and physical therapy approaches to sensory and motor issues,” Pediatric Annals, 36:8, August 2007.

Oppimisen vaikeudet:

McPhillips, M.:

• “The role of persistent primary reflexes in reading delay”, Dyslexia Review: 13(1), 4–7, 2001, with P.G. Hepper and G. Mulhern
• “Effects of replicating primary@reflex movements on specific reading difficulties in children”,  Lancet, 355 (9203), 537–41, 12 February 2000. with J. A. Jordan@Black  
• “Primary reflex persistence in children with reading difficulties (dyslexia): A cross@sectional study,” Neuropsychologia, volume 45, 748–54, 2007.
• with N. Sheehy: “Prevalence of persistent primary reflexes and motor problems in children with reading difficulties”, Dyslexia, 10(4), 316–338, 2004. 
• 
  

Primitiivireflekseihin liittyvää suomalaista tutkimusta:

Latvala Jasmi: "Primitiivirefleksit aikuisilla", Kuvaileva kirjallisuuskatsaus, Opinnäytetyö, Hyvinvointiala, Fysioterapeutti (AMK), Fysioterapian tutkinto-ohjelma, marraskuu 2019.

Ojala Toni, Sipinen, Tuomo "”MIKÄ ON KUN EI VIESTI KULJE?” – Primitiivirefleksijäänteet 16 – 19-vuotiailla kainuulaisilla nuorilla", Opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma, Kevät 2014.

 Entonen, Marjaana ja Koli, Jutta: Opinnäytetyö "Ikätasoinen suoriutuminen kliinisen havainnoinnin tehtävisssä  4-, 5- ja 6-vuotiailla", Opinnäytetyö, Turun ammattikorkekoulu, Toimintaterapian koulutusohjelma 2011.

Entä jos ADHD ei olekaan ADHD vaan aktiivinen Spinal Galant?

 Kuusi yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä, osa kaksi.

Spinal Galant - kuin muurahaisia pöksyissä

Tuntuuko kuin lapsellasi olisi muurahaisia housuissa? Alati liikkuvainen, keskittymätön, vaatteiden - erityisesti sopivalta tuntuvien housujen - löytäminen on tuskan takana? Sukan saumat tuntuvat kidutukselta? Koulussa paikallaan istuminen on työteliästä ja hänen on vaikea istua paikallaan ja hänen on vaikea muistaa asioita? Tai ehkä lapsesi yökastelee säännöllisesti yli viisi vuotiaana? Lapsellasi saattaa olla jäänne refleksiliikemallista nimeltä Spinal Galant, jota tässä postauksessa tarkastellaan lähemmin. 

Spinal Galant auttaa vauvaa syntymään synnytyskanavan läpi. Liikemalli saa lantion kääntymään kun jommalle kummalle puolelle vauvan selkärankaa osuu kosketus. Yleensä Spinal Galant häviää ensimmäisen ikävuoden aikana. 

Jos liikemalli ei sulaudukaan aikanaan pois, se saa lapsesi kiemurtelemaan joka kerta kun housunkaulus, tuolin selkänoja tai vaikka kaveri vahingossa koskettaa häntä ruokajonossa alaselkään. Mikä tahansa lannerangan alueelle osuva ärsyke saa aikaan alaselän alueen selkälihasten supistumisen ja lapsi liikkuu esimerkiksi tuolillaan jatkuvasti. Jatkuva tiedostamaton ärsykkeiden vastaanotto ja niihin reagoiminen vaikuttaa asioiden painamiseen lyhytkestoiseen muistiin. Liikemalli voi olla aktiivisena joko molemmin puolin selkärankaa tai vain toisella puolella. Usein tämä vaikuttaa lapsen koordinaatioon ja näyttäytyy kävelyn kömpelyytenä. Toispuoleinen Spinal Galant voi jopa aiheuttaa toiminnallisen skolioosin lannerankaan, sekä ajan myötä kulumia selkä- ja lonkkaniveliin. Oman kokemukseni mukaan nämä lapset (ja aikuiset) ovat usein herkkiä säpsymään ja kutiamaan juuri alaselän alueelta ja se voi olla yksi vihje Spinal Galantin aktiivisuudesta. 

Aktiivisesta Spinal Galantista kertovat seuraavat merkit:

•     Yökastelu / vaikeus tunnistaa pissaamisen tarvetta
•     Kömpelyys
•     Paitaa ei saa laittaa housuihin
•     Lapsi mielellään nostaa housun vyötärön hyvin ylös tai alas
•     Kyvyttömyys istua hiljaa paikallaan, varsinkin selkänojallisessa tuolissa
•     Heikko kyky pitää huomio yllä
•     Keskittymiskyvyn puute
•     Tehtävien suorittaminen loppuun on hankalaa
•     Lyhytkestoisen muistin hankaluudet
•     Omien äänien tuottaminen, kuten hymiseminen, erilaiset surisemiset

Kaikilla lapsilla joilla Spinal Galant on aktiivinen, ei suinkaan ole kaikkia näitä kehollisia haasteita yhtä aikaa. 

Usein ADHD-lasten vanhemmat tuntevat turhautumista koska keinoja vaikuttaa ADHD-tyyppisiin oireisiin on vähän lääkkeiden lisäksi. Useilla yliaktiivisilla ja impulsiivisilla lapsilla on aistitiedon käsittelyn ongelmia, kuten liiallista herkkyyttä kuulon, näön ja tuntoaistin suhteen. Jos mietit, voisiko lapsellasi olla ADHD:n lisäksi aktiivisena refleksiliikemalleja, voit ladata ilmaisen Aktivaattorin pienen sensomotoriikan oppaan tai voit testata itse, onko lapsellasi aktiivisena Spinal Galant. 

Ja kyllä, ADHD-tyyppisiin oireisiin voidaan vaikuttaa sensomotorisen valmennuksen keinoin.

Tästä alla olevasta kuvasta klikkaamalla pääset lataamaan Spinal Galantin arvio-ohjeen

    

Ja alla olevaa kuvaa klikkaamalla lataat Aktivaattorin pienen sensomotoriikan oppaan. 

Kiitos kun luit tämän tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle apua. 

Terveisin
sensomotorinen valmentajasi Sanna

Refleksi kuin refleksi?

 

Mitä ovat refleksiliikemallit?

Me kaikki synnymme primitiivirefleksien kanssa. Tunnetuin primitiivirefleksi lienee neuvolassakin testattava Moro-refleksi, joka on pienen vauvan suojarefleksi.  Osa primitiivireflekseistä syntyy ja katoaa lapsen kulkiessa synnytyskanavan lävitse, toiset ilmaantuvat ja sulautuvat pois tietyissä kehitysvaiheissa, kuten ryömimään lähtiessä tai konttaamisen aikana. Primitiivirefleksit ohjaavat omalta osaltaan lapsen motorista kehitystä ja omana aikanaan ne ovat välttämättömiä lapsen kehitykselle. Jostain syystä - vaikkapa jonkin kehitysvaiheen käymisestä nopeasti läpi - liikemalleja saattaa jäädä aktiiviseksi ja ne jäävät haittaamaan seuraavia kehitysvaiheita. Tällöin refleksiliikemalli ei ole korvautunut opitulla, tietoisella motorisella liikkeellä vaan liike tulee kirjaimellisesti ”selkärangasta”. Primitiivirefleksejä on useita ja ne vaikuttavat eri tavoin eri puolilla kehoa. Näitä primitiivirefleksejä voi kutsua myös refleksiliikemalleiksi, ne ovat primitiivirefleksien jäänteitä. Kaikki ihmiskehossa vaikuttavat refleksit eivät ole primitiivirefleksejä. Osa reflekseistä on esim. suojarefleksejä, kuten vaikka silmän sulkeutuminen oksan tullessa äkkiä lähelle silmää, verenpaineen nousu, sydämenlyönnit, käden vetäminen pois kuumalta levyltä ennen kuin tuntemus kuumasta ennättää aivoihin tietoisesti. 

Refleksiliikemalleilla on elinkaari

Refleksiliimallit voidaan jakaa kahteen ryhmään: primitiivirefleksit, joista suurin osa ilmaantuu jo lapsen ollessa kohdussa ja jotka integroituvat eli sulautuvat pois joko synnytyksessä tai muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana. Posturaalirefleksit ovat kehityksellisiä liikemalleja, jotka taas auttavat meitä lähtemään vauvoina liikkeelle ja lopulta nousemaan pystyyn ja seisomaan. Refleksin elinkaari alkaa pre-vaiheella, sen huippuvaiheessa refleksi on aktiivisimmillaan ja post-vaiheessa se sulautuu kokonaan pois tai toimii pohjana seuraavan refleksiliikemallin pre-vaiheelle. Esimerkkinä vaikka moro-refleksi: sen pre-vaihe alkaa jo kohdussa, sen huippuvaihe sijoittuu synnytykseen ja sen välittömään läheisyyteen, n. 4 kk iässä sen pitäisi olla integroitunut kokonaan pois. 

Miten refleksiliikemallin voi havaita?

Lasten motoriikassa refleksiliikemallien vaikutukset on mahdollista havaita melko helposti testiliikkeiden avulla tehtävällä liikearvioinnilla. Refleksiliikemallit, jos niitä on aktiivisena, eivät katoa itsekseen ajan myötä pois vaan kulkevat mukanamme koko ikämme. Niillä on suuri vaikutus hermoston kehitykseen ja aistitiedon käsittelyyn, joka on perustana oppimiseen, fysiikkaan ja psyykeen, eli niillä on vahva keho-mieli yhteys.

Aikuisilla pelkkä liikearviointi ei aina ole mahdollista, liikemallit peittyvät paremman lihashallinnan alle. Tällöin paras arviointitapa on haastattelun ja liikearvioinnin yhdistelmä. Urheillessa refleksiliikemallit tulevat usein näkyviin tekniikkavirheinä, joihin harjoittelulla tai toistoilla ei ole toivottua vaikutusta. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun refleksiliikemalleja lähdetään työstämään pois jo lapsena mutta aikuisenakin aloitettu harjoittelu tuottaa tulosta! 

Esimerkiksi systeeminen tooninen niskarefleksi (STNR) on helposti tunnistettavissa sekä konttausasennossa että istuma-asennossa.

Seuraavista kirjoituksissa opit tunnistamaan kuusi yleisintä oppimista vaikeuttavaa refleksiliikemallia. Paitsi että ne vaikeuttavat oppimista, ne vaikuttavat olennaisesti karkeamotoriikkaan ja aistitiedon käsittelyyn. Ja toki tarjoan sinulle jatkossa mahdollisuuden oppia miten refleksiliikemalleja saa hoidettua pois!