Kuinka tuen pienen vauvan sensomotorista kehitystä parhaiten?

Ensimmäinen "askel" ihmislapsen matkalla käveleväksi, itsenäisesti liikkuvaksi toimijaksi on voittaa painovoima. Ihmiselle tyypillisen kehityskaaren mukaisesti vauva alkaa lattialla vatsallaan maatessa ottaa hallintaansa pään ja niskan alueen hallittuja liikkeitä ja vestibulaarinen aistijärjestelmä (painovoima-aisti) alkaa kehittyä. Vestibulaarinen järjelmä "huolehtii" tasapainon, tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan aistitiedon, suunnan ja tietoisuudesta oman sijainnin suhteesta ympäröivään ympäristöön.  Vestibulaarisen järjestelmän keskus sijaitsee välikorvassa. Kun vauvan niskalihakset ja asennonhallinta kehittyvät ja vauva alkaa kannatella itse päätään, paitsi vestibulaarisen tiedon käsittelyn, se mahdollistaa usean muun aistikanavan kehittymisen.

Vauvan tärkein tehtävä matkalla käveleväksi ihmiseksi on voittaa painovoima kannattelemalla omaa päätään

Nykyään osa vauvoista, ennen kuin oikeasti oppivat istumaan, viettää ison osan aikaansa erilaisissa puoli-istuvissa asennoissa babysittereissä, turvakaukaloissa ja bumboissa. Tällöin pään kannattelu ei pääse kehittymään normaalisti ja aistitiedon käsittely useammallakin aistikanavalla vaikeutuu. Asetupa itse istuma-asentoon, jossa istut häntäluusi päällä ja leukasi nojaa rintaasi koska pääsi painaa nyt ihan hurjan paljon. Tarkkaile mitä hengityksellesi tapahtuu. Onko se pinnallista vai syvää? Kokeile katsoa ympärillesi, näetkö omat jalkasi vai ikkunasta avautuvan näkymän? Kokeile istua samassa asennossa vaikka puoli tuntia, tunnustele onko asentosi edelleen mukava vai epämiellyttävä? 

Anna vauvan viettää aikaa lattialla vatsallaan tai selällään

Tarjoa jo pienelle vauvalle päivittäin aikaa olla selällään ja vatsallaan lattialla. Pienen vauvan ei tarvitse olla lattialla kuin pieniä aikoja kerrallaan ja kun hän kasvaa, hetket pitenevät. Vauvan päänhallinnan -ja monen muunkin liikkumisen ja aistitiedon käsittelyn kehittymisen kannalta lattia-aika on olennainen asia!
Laskeudu myös itse vauvan seuraksi, matkikaa yhdessä toistenne liikkeitä ja ilmeitä, kosketelkaa toistenne kasvoja ja matki vauvan pitämiä ääniä. 

Lattialla oleminen antaa vauvalle mahdollisuuden kehityksen mukaisiin liikkeisiin, liikesarjojen löytämiseen ja toistamiseen, lihastonuksen lisäämiseen ja lopulta motorisen hallinnan kehittymiseen. Ja toisaalta yhtä olennaista on pitää häntä sylissä, halailla, hyssytelllä ja hytkytellä käsivarsilla, tarjota hänelle mahdollisuus läheisyyteen, seurusteluun ja huomatuksi tulemiseen. Myös kantoliinassa kantaminen tuottaa vauvalle monenlaista aististimulaatiota.

Vauva alkaa kääntyä n. 4 kk iässä vatsalta selälleen ja hieman myöhemmin myös toisin päin. Samalla vauva alkaa valmistautua ryömimiseen. Vauva myös harjoittelee nousemaan käsiensä varaan ja keinumaan lattialla pelkän vatsansa varassa. Vauva alkaa yhä enemmän kiinnostua ympäristöstään. Ryömiessään vauva "kuluttaa" pois mm. kämmenten ja jalan alueen refleksejä pois, samoin selän alueen refleksejä. 
Kämmenen alueen refleksit vaikuttavat myös suun alueen reflekseihin, esim. Rooting-refleksi alkaa integroitua tässä vaiheessa.

Vauvan vieroittaminen tutista tapahtuu kehityksellisestä näkökulmasta tarkasteltuna 4-5 kuukauden iässä

Jos olet miettinyt milloin vauva on hyvä vieroittaa tutista, kehityksellisesti oikea ajankohta on 4-5 kuukauden iässä kun suun alueen refleksit ovat alkaneet integroitua. Tällöin vauvan ei enää tarvitse imeä rintaa tuttipulloa tai tuttia turvatun kehityksen näkökulmasta. Kuuden kuukauden ikäiselle tutin imeminen on jo enemmänkin mukavaa huvia ja vauvan voi vieroittaa tutin imemisestä. 

Kun vauva alkaa harjoitella konttausasentoon nousemista kuuden kuukauden iässä, kehityksessä tapahtuu samalla hurja määrä asioita. Vauva oppii kohdistamaan entistä tarkemmin katseensa, hallitsemaan pään asennon tarkemmin, käsivarsien ja hartioiden lihakset alkavat voimistua. 

Vauvan hermoston kehitys on varsin keskeneräinen ensimmäiset kolme kuukautta ja jotkut vauvat ovat tämän aikaa varsin itkuisia, varsinkin iltaisin ilman että heillä on esim. koliikki-oireita. Jos vauva itkee jatkuvasti ja olet uupunut tai epäilet ettei vauvallasi ole kaikki kunnossa, ole yhteydessä neuvolaan tai kuntasi varhaiseen perhetyöhön, älä jää yksin!

Jalkapallon EM-kisat 2021 - mitä jalkapalloilija hyötyy sensomotorisesta harjoittelusta?

 Millaisia hyötyjä sensomotorisesta harjoittelusta on urheilijalle?

Jos sensomotoriikka on sinulle uusi asia, käy lukemassa ensin tämä postaus liittyen urheilijan sensomotoriikkaan. Mietitäänpä hetki millaisia taitoja jalkapalloilija tarvitsee selviytyäkseen harrastuksessaan tai ammatissaan... ja mitä haasteita sensomotoriset häiriöt tuovat mukanaan pelikentälle.

Moro-pelaaja: Sukkien pukeminen ikävien saumojen takia pukuhuoneessa tuottaa pientä päänvaivaa ja pelivaatteet tuntuvat päällä vähän ikäviltä. Tullessaan kentälle pelaaja säpsähtelee kun yleisö tai muut pelaajat huutavat äänekkäästi. Salamavalojen välähtely estää häntä keskittymästä peliin ja hän rasittuu tästä. Pelaaja mielummin väistää jalkapallon kuin lähtee kuljettamaan sitä saati hyökkäämään. Vaikka pelaaja liikkuu kentällä varovaisesti eikä hänellä kovin hyvää lihaskestävyyttä ja tasapainokin on heikko, hän on maalitilanteen muuttuessa aina valmis pieneen taisteluun.STNR-pelaaja: Tämän pelaaja juokseminen on työlästä ja juoksu on melkoisen leveäraiteista kun hän viskoo jalkojaan ulkokautta eteenpäin. Valmentajan ohjeiden kuuleminen on työlästä ja hän usein pysähtyykin kentälle ja huutaa "Mitä? Täh? En kuullut!" Jalkapallon liikkeiden seuraaminen on hänelle hankalaa ja hän mielellään kirmaileekin kentällä omia polkujaan. Harjoituksissa hän mieluiten makoilee nurmella. 

Spinal Galant-pelaaja on joukkueen kovin taklaaja koska hän usein nauttii voimakkaista syvätuntokokemuksista. Hänen pelihousunsa ovat usein joko kainaloissa tai lököttää puolitangossa koska housujen vyötärönauha tuottaa aivan liikaa tuntoaistimuksia alaselän alueelle. Hänen pelinsä on helppo sekoittaa koskettamalla häntä alaselkään ja kääntää samalla hänen suuntansa. Hän on joukkueen vauhdikkain pelaaja, joka ei kestä istua paikallaan vaihtopenkillä varsinkaan jos penkissä on selkänoja. Spinal galant-pelaaja osallistui jalkapalloleireille vasta teini-ikäisenä koska hän harmillisesti kärsi yökastelusta vielä alakouluikäisenä.TLR-pelaaja etsiytyy usein maalivahdin tehtävään; hänellä on vaikeuksia tasapainossa, hän jännittävissä tilanteissa sipsuttaa varpaillaan. TLR-maalivahdin on hankala napata maalin ylälaitaan ja vastaavasti alalaitaan suuntautuvia palloja, hänen polvensa liki pettävät alta hänen katsoessaan ylös tai jalkoihinsa. Hänen liikkumisensa on voimattoman näköistä, ei ihme, suuri osa hänen energiastaan kuluu pelkästään kehon asennon hallintaan. Peliharjoituksissa hän nojaileekin mielellään kyynärpäillään kentän laitojen päällä, rytmittämisen harjoitukset ovat hänelle liki ylivoimaiset.  

ATNR-pelaajan liikkuminen kentällä muistuttaa hieman tanssiesitystä, hän sipsuttaa välillä varpaillaan, sijoittaa juoksuaskelten väliin muutaman siron hypähdyksen ja jatkaa taas juoksemista. Hänen katseensa ja kätensä ja jalkansa ojentuvat kohti palloa saamatta sitä kuitenkaan kiinni ja monesti hän juoksee toinen käsi pystyssä. Hän pysähtyy miettimään valmentajan ohjetta kun pitäisi kääntyä oikealle tai vasemmalle ja jatkaa vasta sitten matkaa. Hän saa usein kesken harkkojen tai pelin voimakkaita tunnekuohuja ja onkin Moro-pelaajan kanssa jäähypenkin vakituinen istuja, jollei saa jo ensimmäisessä erässä punaista korttia. 

Landau-pelaaja on toinen TLR-pelaajan lisäksi rytmitysharjoitusten sitkeimmistä sekoittajista. Tälle pelaajalle kun on vaikeata hallita yläkroppa ja alakroppa erikseen ja hänen lantionsa on kankea kuin eräällä Tanssii tähtien-kanssa tähdellä ikään. Pelikentällä juostessaan hän on kuitenkin ehdottoman suoraselkäinen. 

Babinski-pelaajalla on aina uusien nappiksien etsintä käynnissä: isovarpaan kynsi kuluttaa jalkapallokenkien kärjet rikki tai vähintäänkin kummalliselle pussille. Hänellä on usein pohkeet jumissa ja sääret kramppaavat helposti jalkapallokentän nurmella viilettäessä. Hänen on vaikea säilyttää tasapainoaan ja hänen nilkkansa nyrjähtävät usein.

Mutta hei sinä tuleva tai jo oleva jalkapallotähti, jos arvelet että pelaamisen tekniikkavaikeudet voivat johtua sensomotorisista hankaluuksista, ota yhteyttä sensomotoriseen valmentajaasi! Tsekataan sinun tai koko joukkueesi sensomotoriikka tasapainoon! Laita viestiä minulle! T. Sanna

Sensomotorinen valmennus - mitä se on?

Mihin sensomotorinen valmennus perustuu?

Sensomotorinen valmennus perustuu INPP-menetelmään. Sana INPP tulee sanoista The Institute for Neuro-physiological Psychology, jonka perusti psykologi Peter Blythe vuonna 1975. Instituutissa tutkittiin hermoston kypsymättömyyden vaikutuksia keskushermoston toimintaan lapsilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia tai alisuoriutumista akateemisissa taidoissa sekä aikuisia, jotka kärsivät ahdistuneisuudesta, avoimen- tai ahtaanpaikankammosta tai paniikkihäiriöstä.

 INPP toimii viitekehyksenä ja standartoituna testimenetelmänä. Sen kautta tarkastellaan mm. tasapainoa, kehon asennon kannattelua, karkeamotoriikkaa, kehityksellisiä liikemalleja, kehon puoliskojen saman- ja eriaikaista toimintaa, primitiivi- ja spastisia refleksejä, silmänliikkeiden hallintaa, näköaistia, visuomotorista ohjailua sekä kuulon stimulaatiota erilaisilla äänillä.

Toinen sensomotorisen valmennuksen menetelmä on RMTI, joka perustuu kehityksellisiin liikemalleihin. RMTi tulee sanoista Rhytmic Movement  Training. Menetelmä perustuu ruotsalaisen liiketerapeutti Kirstin Linden luomaan menetelmään, jossa mallinnetaan ja jäljitellään pienten lasten tapaa liikkua kullekin kehitysvaiheelle tyypillisesti, joka mahdollistaa integroitumatta jääneiden refleksiliikemallien sulauttamisen. 

Sensomotorinen arviointi ja valmennus on yksi näkökulma tarkastella lasten ja aikuisten hermoston kypsymättömyyteen liittyviä merkkejä. Se ei korvaa lääketieteen ammattilaisten, neurologien ja psykologien tekemiä tutkimuksia, mutta tarjoaa menetelmän jolla arvioida ja korjata hermoston kypsymättömyyteen liittyviä merkkejä, joille ei ole löydetty muita syitä.

Varsinainen sensomotorinen arviointi voidaan tehdä noin 6-7-vuotiaasta alkaen. Pienemmälle lapselle arviointi voidaan tehdä leikin tai jumpan ohessa, perustuen enemmän liikemallien havainnointiin kuin varsinaisiin arviointiliikkeisiin. Myös aikuisten aktiivisia refleksejä on mahdollista arvioida ja hoitaa.

Millainen sensomotorisen valmentajan koulutus on?

Koulutuksen kesto on kuusi päivää ja asiakasharjoitusten tekemistä niiden välissä. Koulutuksessa käydään läpi parikymmentä refleksiliikemallia (joista aktiivisena itselläni on liki puolet...). Refleksiliikemalleja käydään läpi toimintakyvyn näkökulmasta, miten ne voivat vaikuttaa henkilön kykyyn osallistua arkeensa normaalisti. Refleksiliikemallit aiheuttavat ja pitävät usein yllä "omituisia" kehollisia ja psyykkisiä pulmia, jotka johtuvat hermoston kypsymättömyydestä. Koulutuksen aikana tutustutaan liikemalleihin, niiden arvioimiseen, miten liikemallit "toimivat" ja miten ne saa liikeharjoitteilla harjoitettua turvallisesti pois. Käymäni Motivoxin järjestämän koulutuksen jälkeen olen kouluttautunut aktiivisesti eri valmentajien järjestämissä etäkoulutuksissa. 

Mitä sensomotorisessa valmennuksessa tehdään?

Sensomotorinen valmennus aloitetaan alkuarvioinnilla, joka on hyvä videoida, ja sitä voidaan verrata loppuarvioinnin videoon. Alkuarvioinnissa kartoitetaan arviointiliikkeiden avulla näkyykö motorisissa suorituksissa merkkejä "sensomotorisesta pinnistelystä" kuten tasapainon menetyksistä, näön tuen tarpeesta tasapainon ylläpitämiseksi, kehon keskilinjan ylittämisen vaikeuksista, kehon puoliskojen saman- ja eriaikaisesta käytöstä, liikkeiden rytmittämisen vaikeudesta ja silmien dominanssin vaihtelusta. 
Jos vähintään puolessa arviointiliikkeistä on havaittavissa selkeätä vaikeutta, tehdään vielä tarkempi liikemallien arviointi ja sen pohjalta aloitetaan valmennus. 

Sensomotorinen valmennus vaati pitkäjänteistä sitoutumista ja liikeharjoitteiden säännöllistä tekemistä. Jos liikemalleja on aktiivisena useita, valmennus  kestää puolesta vuodesta vuoteen, sisältäen 15-20 tapaamiskertaa. Tapaamiskerroilla tehdään ns. vastustettuja liikesarjoja, mitkä vaimentavat liikemalleja tehokkaasti sekä arvioidaan edistymistä ja tehdään kotona tehtäviin harjoitteisiin tarvittavat muutokset sen mukaisesti kun refleksiliikemallit ovat muuttuneet tai sammuneet pois. Lyhyemmilläkin jaksoilla saadaan aikaan edistymistä, monesti tuloksia alkaa näkyä 6-8 viikkoa harjoittelun aloittamisesta. Valmennusjakso päättyy arvioon jossa tehdään samat liikkeet kuin alkuarviossa, ja muutoksia verrataan siihen. Aikuiset ja yli 8-vuotiaat lapset hyötyvät eniten edellä esitetystä valmennuksen mallista. Arviointiliikkeet löydät esim. Aktivaattorin ilmaisesta "Sensomotoriikan 8 punaista lippua"-valmennuksesta, johon pääset tästä linkistä. 

Passiiviset rytmiset liikkeet sopivat käytännössä liki kaikille lapsille, myös kehitysvammaisille lapsille 

Pienten lasten, 3-8 vuotiaiden, sensomotorista kehitystä voidaan parhaiten tukea ns. passiivisilla rytmisillä liikkeillä, jotka jäljittelevät kehityksellisiä liikemalleja. Lapsi tekee passiiviset liikkeet aikuisen kanssa kotona. Ne ovat hyvä keino rauhoittumiseen esim. päivähoitopäivän jälkeen tai illalla ennen nukkumaan menoa. Tätä vanhempien lasten ja aikuisten valmennus perustuu lisäksi aktiivisiin liikesarjoihin, joilla primitiivi- ja spastisten refleksien liikemalleja joko sammutetaan tai aktivoidaan. Liikeharjoitteita tehdään viitenä päivänä viikossa ja viikossa on kaksi lepopäivää, jolloin hermosto saa palautua. Liikesarjojen tekeminen kestää 10-15 minuuttia päivässä. Monesti lapset, ja aikuiset, jotka hyötyvät sensomotorisista harjoitteista, motivoituvat myös tekemään niitä, koska niiden antama vaste tuntuu kehossa miellyttävältä. Harjoitteiden tekeminen onnistuu hyvin kotona, liikkeet voi tehdä maton, jumppamaton tai sängyn päällä. 

Millaisia ovat sensomotorisen valmennuksen tulokset käytännössä?

Kaikkiaan sensomotorisen valmennuksen myötä lapset kuormittuvat vähemmän koska refleksiliikemallit ja niihin liittyvät aistiyliherkkyydet eivät ole enää kuormittamassa aktiivisesti hermoverkkoa. 

Kehon asennon hallinta: Usein tulokset ovat muutoksia, jotka tulevat näkyviksi kehon asennon hallinnassa. Liikkeiden suorittaminen on helpompaa kun ns. kompensaatioliikkeet vähenevät ja voiman tuotto oikeissa kohdissa aktivoituu. Istuma-asentoa on helpompi pitää yllä ja katsetta ja käsien toimintaa on helpompi ohjata. Kiinnostus esim. pallon käsittelyyn ja erilaisiin kynäilytehtäviin lisääntyy. Pukeminen helpottuu kun lapsi pystyy paremmin hallitsemaan vaatteiden järjestelyn pukiessa. Ruokailuvälineiden käsittely helpottuu. Valmennuksen aikana monet lapset, joilla on motorisen kehityksen viivästymää tai erilaisia liikkumiseen liittyviä pelkoja, ovat oppineet uimaan ja ajamaan polkupyörällä tai kiipeilemään leikkikentän kiipeilytelineissä. Kiinnostus liikkumiseen lisääntyy kun kehoa on helpompi hallita. Kaikki tämä vaikuttaa karkea- ja hienomotoriseen kehitykseen myönteisesti. 

Sensorisia muutoksia: Vaatteiden ja sukkien pukeminen helpottuu, saumat eivät ole enää niin häiritseviä. Paidan kaulusten ja hihojen pureskelu vähenee. Kuolaaminen vähenee. Ruokaillessa ruoka ei tipu suusta jatkuvasti pois. Kirkkaat valot häiritsevät vähemmän ja siristely vähenee. Herkkyys äänille vähenee, lapsen tarve käyttää esim. kuulosuojaimia vähenee.

Psyykkiset muutokset, kuormittuminen vähenee: Mieliala tasaantuu ja paranee, fobiat ja pelot sekä kiukkukohtaukset vähenevät tai niiden kesto lyhenee. Piiloutumiset ja karkuun lähtemiset vähenevät. Vanhemmasta irrottautuminen helpottuu. Usein lapset rohkaistuvat kokeilemaan ja oppimaan uusia asioita ja saavat itseluottamusta. Usein myös lapset, joilla on kielellisiä pulmia, hyötyvät  sensomotorisesta valmennuksesta. 

Muutokset oppimisessa: Sensomotorisen valmennuksen myötä lukunopeus kasvaa, luetun ymmärtäminen paranee, hahmottaminen jäsentyy, mikä vaikuttaa myös matemaattisiin taitoihin. 

Perustuuko sensomotorinen valmennus tutkittuun tietoon? 

Sensomotorinen valmennus on Suomessa ja pohjoismaissa vähemmän tunnettu menetelmä, sen sijaan esim. Australiassa ja USA:ssa se on yleisesti esim. fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, erityisopettajien ja kinesiologien käyttämä menetelmä. Sensomotoriikasta on olemassa jonkin verran tutkittua tietoa, voit tutustua siihen täällä.

Jos sinulla heräsi kysymyksiä liittyen sensomotoriseen valmennukseen, laita minulle viestiä Aktivaattorin fb-sivun kautta. Jos haluat tarkemmin tutustua refleksiliikemalleihin, lataa Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas täältä.

Kiitos kun luit tämän tekstin!

Terveisin, sensomotorinen valmentajasi Sanna

Ps.

Jos olet miettinyt miten oppimisvaikeuksissa voi auttaa, sensomotorinen valmennus on yksi keino!