Visuaalinen hahmottaminen ja primitiivirefleksit

 Visuaalisen hahmottamisen kehittymisen osalta lapsen ensimmäinen ikävuosi on ratkaiseva

Ensimmäisen lapsen ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu kehityksellisesti ihan huikea määrä asioita! Pieni avuton vauva muuttuu aktiiviseksi, itse liikkuvaksi toimijaksi. Koska pienen lapsen toiminta on vielä melko jäsentymätöntä eikä hän vielä puhu, voi aikuisen olla melko mahdotonta päästä tarkasti selville miten lapsi näönvaraisesti hahmottaa maailman ympärillään. Jos visuaalisessa hahmottamisessa on haasteita, ensimmäiset selkeät merkit ovat nähtävissä 4-5 vuoden iässä, jolloin visuaalisen hahmottamisen herkkyyskausi on mennyt jo usea vuosi sitten. Ounou!

Visuaalisen hahmottamisen kulmakivet

Mutta palataanpa siihen ensimmäiseen vuoteen. Mitkä ovat niitä visuaalisen hahmottamisen kehittymisen kulmakiviä? Ensimmäisen vuoden aikana kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit ohjaavat lapsen motorista kehitystä. Primitiivirefleksit ja posturaalirefleksit ohjaavat vauvaa nostamaan pään irti alustasta, tarttumaan, ojentamaan ja koukistamaan raajat, siirtämän katseen, kannattelemaan ylävartalon käsien varassa, kierähtämään, ryömimään, konttaamaan, nousevan istumaan ja lopulta seisomaan ja kävelemään. Vauvan mahdollisuudet liikkua ja harjoitella motorisia ja sosiaalisia taitoja tänä aikana toimivat hahmottamisen kulmakivinä. Mitä enemmän vauva viettää aikaa erilaisissa "säilytysvälineissä", kuten sittereissä, turvakaukaloissa, hyppykiikuissa ja kävelytuoleissa lukien pois kantoliinaan, sitä vähemmän hänellä on mahdollisuuksia harjoitella kehityskautensa mukaista liikkumista. Vatsallaan lattialla vietetty aika on hyvin tärkeätä kehityksen kannalta!

Tyypillisimmät primitiivirefleksiliikemallit jotka vaikuttavat vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen

Moro on pienen vauvan suojarefleksi. Se aktivoituu nopeasta ja ennakoimattomasta aistiärsykkeestä, mikä voi olla esim. nopea vaihdos valaistuksessa. Kirjallisuuden mukaan Moron aktiivinen jäänne voi aiheuttaa haasteita esim. kontrastien havaitsemisessa ja lukiessa rivien seuraamisessa. Se voi vaikuttaa silmien valoherkkyyteen. Suoraan kohti tulevia liikkeitä on vaikea hahmottaa, joten esim. pallopelit tuntuvat vaikeilta ja pelottavilta. Usein migreeni ja Moro kulkevat rinnakkain vaikkei siitä ole olemassa tieteellistä näyttöä. Moron pitäisi integroitua 5 ikäkuukauteen mennessä.

TLR (Tonic Labyrinthe Reflex) vaikuttaa niskan alueen liikkeiden hallintaan ja se aiheuttaa polvien tahattoman koukistumisen. Jos TLR on jäänyt aktiiviseksi, se vaikeuttaa silmien kohdistamista tiettyyn pisteeseen liikkumisen aikana. Näkökenttää on vaikea vakauttaa, hieman kuin olisi laivalla merellä myrskyssä ja horisontti olisi jatkuvassa liikkeessä. TLR:n pitäisi integroitua ensimmäisen ikävuoden aikana, joskus se voi olla aktiivinen kolmeen ikävuoteen asti, mutta hävitä viimeistään neljännen vuoden aikana. TLR vaikeuttaa esim. liikkumista rappusissa, jolloin lapsen on vaikea hahmottaa portaita. Usein lapset, jotka vielä nelivuotiaina liikkuvat rappusissa astuen molemmin jaloin askelma kerrallaan ylös tai alas, kantavat mukanaan aktiivista TLR:aa. 

ATNR (Asymmetrical Tonic Neck Reflex) ohjaa katseen puoleisia raajoja ojentumaan ja toisen puolen raajoja koukistumaan. Se ikään kuin jakaa ihmisen kahteen puolikkaaseen. Liikemalli hankaloittaa katseen siirtämistä kehon keskilinjan ylitse vaikeuttaen esimerkiksi silmien liikuttamista sujuvasti lukiessa. Se vaikeuttaa myös tilan hahmottamista ja silmä-käsi yhteistyötä vaikuttaen motoriseen ohjailuun. Tämän vuoksi tarkkuutta vaativat tehtävät, vaikkapa kengän nauhojen sitominen ja sujuva kirjoittaminen tuntuvat vaikeilta. Karsastaminen liittyy toisinaan aktiiviseen ATNR-liikemalliin koska silmien lihakset pyrkivät ohjautumaan pois kehon keskilinjasta. Joskus näkee että lapsi kallistaa päätään hahmottaakseen piirroksen tai kirjoituksen tarkasti. ATNR:n luonnollinen häviäminen tapahtuu neljän-viiden kuukauden iässä. ATNR voi aiheuttaa valon arkuutta silmissä, usein sen huomaa kun lapsi kertoo valojen häikäisevän tai pyytää sammuttamaan valot ollessan selinmakuulla.

STNR (Systemic Tonic Neck Reflex) vaikeuttaa katseen siirtämistä läheltä kauas ja takaisin. Kun kouluikäinen siirtää katseen pulpetilla olevasta vihkosta taululle, hakee sieltä vihkoon kirjoitettavan tiedon ja siirtää katseen takaisin vihkoon, juuri haettu tieto voi hävitä tällä välillä muistista osin tai kokonaan. Sen vuoksi tiedon kopiointi taululta voi kestää huomattavan paljon. STNR ohjaa käsivarren asentoa suhteessa niskan asentoon vaikuttaen silmä-käsi yhteistyöhön ja motoriseen ohjailuun. STNR:n aktiivinen kausi sijoittuu 6-9 ikäkuukauden välille - se ohjaa ensin lapsen konttaamaan, sitten istumaan ja lopulta nousemaan seisomaan - ja sen pitäisi olla sulautunut pois silloin kun lapsi lähtee kävelemään. Myös aktiivinen STNR voi aiheuttaa silmien arkuutta valolle.

Kirjallisuuden mukaan ATNR ja STNR vaikuttavat silmän muotoon, rakenteeseen ja toimintaan. Kun refleksiliikemalleja kuntoutetaan, se voi vaikuttaa näköön huomattavasti ja jotkut lapset ovat päässeet eroon silmälaseista. 

Aktiivinen ATNR voi vaikuttaa myös dominoivan silmän vakiintumiseen. 

Varsinaisten primitiivirefleksien lisäksi on muutamia silmien alueen refleksejä, jotka vaikuttavat visuaaliseen hahmottamiseen
Ns. laiskan silmän ongelma kertoo näkökeskuksen epätasapainosta

Occular-refleksit vaikuttavat vaikuttavat toiminnalliseen näönkäyttöön ilmeten sekä visuaalisen hahmottamisen mutta myös kuulonvaraiseen hahmottamisen ja keskittymisen haasteina. Nämä refleksit liittyvät ns. laiskan silmän ongelmaan ja kertoo näkökeskuksen epätasapainosta. 

Saccade-refleksit aiheuttaa vaikeuden seurata ja lukita katse  sivusuunnassa liikkuvaan kohteeseen

Occular Auditory aiheuttaa vaikeutta hahmottaa mistä suunnasta ääni tulee silloin kun silmät ovat kiinni. Näkökeskus on "kaapannut" tällöin osan kuuloaistille tarkoitetusta kanavasta. 

Näköaisti on tiiviissä yhteydessä vestibulaariseen eli tasapainoaistiin. Vaikeudet ylläpitää tasapaino voi olla ensimmäinen viite siitä, että lapsella on haasteita visuaalisen tiedon käsittelyssä

Kehityksellisiä liikemalleja voi jäädä aktiiviseksi esimerkiksi siksi että lapsi jostain syystä on siirtynyt nopeasti kehitysvaiheesta toiseen, vaikkapa noussut suoraan ryömimisvaiheesta seisomaan ja konttaaminen on jäänyt liki kokonaan väliin. Tämä voi vaikuttaa paitsi motoriikkaan, myös hahmottamiseen. Sensomotorisen valmennuksen keinoin voidaan ikään kuin palata kehityksen portailla takaperin edellisiin kehitysvaiheisiin ja kuntouttaa visuaalisen hahmottamisen ongelmia siltä osin kuin ne liittyvät primitiivireflekseihin. 

Löydät tästä KLIK> linkistä <KLIK> videosarjan leikkisiä harjoitteita, joiden avulla voi helpottaa artikkelin alussa mainittuja primitiivirefleksejä. Liikkeet ovat turvallisia tehdä vaikkei primitiivirefleksejä tiettävästi olisikaan aktiivisina. Videot ovat katsottavissa ilmaiseksi, saat niiden katsomiseen linkin sähköpostiisi. 


Toivottavasti tästä artikkelista oli sinulle hyötyä!

Terveisin Aktivaattorin Sanna

5 yleisintä virhettä sensomotorisessa valmennuksessa - älä usko taikatemppuihin

Vältä 5 yleisintä virhettä sensomotorisessa valmennuksessa

1. Älä korjaa sitä, mikä toimii

Sensomotorisessa kartoituksessa ja refleksitestauksessa tehdään arviointia siitä, miten aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit näyttäytyvät niitä stimuloidessa. Mietitään myös sitä, kuinka paljon ne vaikuttavat arjessa selviytymiseen. Vaikka arviossa löytyisi aktiivinen Moro ja ATNR mutta lapsella ei ole vaikeuksia sosiaalisessa osallistumisessa kotona, päiväkodissa tai koulussa (esim. vaatteiden pukeminen sujuu, lähdöt ja siirtymiset paikasta toiseen sujuvat ilman itkupotkuraivareita, lapsi lähtee päiväkotiin tai kouluun ilman ahdistusta ja itkua ja tappeluiden sijaan leikit ja pelit sujuvat) ja luku- ja kirjoitustaidot edistyvät samaa tahtia muiden luokkalaisten kanssa (äidinkielen tai matematiikan tehtäviä ei tehdä kotona yötä myöden), ei ole syytä aloittaa refleksien kuntouttamista

2. Älä aloita refleksityöskentelyä pelkkien Youtube-videoiden avulla

Youtubesta löytyy hurja määrä primitiivirefleksien integrointiin liittyviä videoita. Aina niissä esitetyt liikkeet tai annetut ohjeet eivät todellakaan liity refleksiliikemallien kuntouttamiseen tai sensomotoriseen valmennukseen. Hanki luotettavaa tietoa mitä olet tekemässä ja mihin menetelmään perustuen.

3. Älä aloita refleksien integrointia lapsen kanssa omin neuvoin!

Jos haluat kokeilla primitiivirefleksien omatoimipuoskarointia, aloita edes itsestäsi tai naapurin aikuisesta Pertistä. Esimerkiksi pelkohalvausrefleksin taitamaton ärryyttely voi nostaa lapsesi stressi- ja pelkotilat tasolle, jota et ikinä osaa edes kuvitella! Aloita lapsen kanssa ohjatusti, vaikkapa verkkovalmennuksen avulla tai sensomotorisen valmentajan siipien suojassa pienin askelin. Jos kuitenkin pelkohalvausrefleksin reaktiot ovat jo päällä, hanki sensomotorinen valmentaja avuksenne, että refleksi saadan sammutettua kokonaan tai riittävälle tasolle. Se maksaa sinulle jonkin verran rahaa mutta sijoitat ne lapsesi hyvinvointiin ja mielenterveyteen. 

4. Älä jätä sensomotorisen valmennuksen aloittamista hamaan tulevaisuuteen

Aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit eivät häviä ajan myötä. Jos ne vaikuttavat lapsen toimintakykyyn, kuormittumiseen, liikkumiseen, sosiaaliseen kanssakäymisen ja oppimisen taitoihin nyt, ne vaikuttavat myös aikuisena. Myös aikuiset hyötyvät sensomotorisesta valmennuksesta, tosin aikuisten refleksityöskentely voi kestää enemmän kuin lasten. Myös keski-ikäisen ihmisen vahvasti vakiintunut hermosto hyötyy harjoittelusta vaikka refleksit eivät välttämättä "sula" samalla tavoin kuin alle 30- vuotiaana.

5. Älä aloita sensomotorista valmennusta jos uskot taikatemppuihin

Sensomotorinen valmennus ei ole hokkuspokkus-temppu vaan vaatii sitoutumista harjotteiden tekemiseen pitkäksi aikaa. Riippuen kuntoutettavan refleksin voimakkuudesta ja henkilöstä, yhden refleksin käsittely voi viedä 2-6 kk. Lapsilla prosessi on usein nopeampi, aikuisilla se voi kestää. Useimmiten valmennuksessa hoidetaan 1-2 refleksiliikemallia kerrallaan, joten useamman refleksiliikemallin hoitaminen kestää kauemmin. Tulokset eivät välttämättä näy heti, joskus jopa puolen vuoden viiveellä. Luota prosessiin!

T. sensomotorinen valmentajasi Sanna