Sensomotoriikka näkyy koulussa arjen haasteina, joita et ehkä ole osannut ajatella sensomotoriikkana

 Kävin yhdessä luokassa havainnoimassa lasten koulupäivän sujumista. Odottelin ulkona liikuntatunnille pääsyä yhdessä lasten kanssa. "Moi Sanna muistaksää mut, mää kävin sun terapiassa!" "Muistanhan minä, tykkäsit joka kerta keilata." "Ooksääkin käynyt Sannalla?" ihmettelee siihen toinen pieni ihminen "Joo mää kanssa!" vastaa kolmas.

Kun lapset kuoriutuivat ulkovaatteistaan ja tulivat liikuntasaliin, laskeskelin että luokan kahdeksastatoista lapsesta kymmenen on käynyt vastaanotollani ja kaikilla heillä on enemmän tai vähemmän haasteita sensomotoriikassa.
Liikuntatunnilla tehtiin paljon ihan perusliikkumista: viivoja pitkin kävelemistä, hyppimistä yhdellä ja kahdella jalalla, x-hyppyjä, laukkaa, takaperin kävelyä. Tiesin jo valmiiksi että tulen näkemään hyvin monenlaista vipellystä.
"Hyppää eteenpäin jalat yhdessä! Eikä kun jalat yhdessä!" "Kävele takaperin! Takaperin! Kävele selkä edellä, älä kurki mutkalla!" "Laukassa mennään toinen jalka edellä, kokeile että siirrät aina oikeeta jalkaa edellä. Tässä on sinun oikea jalka." "Pidä kantapäät lattiassa kun menet kyykkyyn, sää kaadut jos et laita kantapäitäkin lattiaan!" Opettaja ohjasi. Lapset yrittivät mutta kun hermosto ohjasi toisin. Äidinkielen tunnilla opetus jatkuu: "Istu suorassa tuolilla, sun on vaikea kirjoittaa kun nojaat noin siihen pulpetin päälle." "Pidä kynää tässä peukun, etusormen ja keskisormen välissä, sun ei tarvi käyttää nimetöntä. I, E ja N, piirrä ne ylhäältä alas, kokeilepa uudelleen. Tarvisitkohan jonkinlaisen kynävahvennoksen?" "Oho, mitenkäs sinä taas tipuit siitä tuolilta?" "Älä pieni ystäväni syö sinun uuden paidan hihoja täyteen reikiä!"     "Hei keskity nyt, tee nämä liikkeet laulun mukana! Laita nyt oikee etusormi yhteen vasemman peukalon kanssa, katso, tällä tavalla!

Myötätuntoni on sekä pinnistelevien pikkuoppilaiden että opettajan puolella. Lapset eivät itse voi sensomotoriikan vaikeuksilleen mitään ja opettaja näkee sensomotoriikan aiheuttamat haasteet ja yrittää parhaansa puuttua niihin mutta samalla oppilas ei kykene korjaamaan toimintaansa koska se lähtee kirjaimellisesti selkärangasta.

Jos mietit keinoja millä tukea lasta sensomotoriikan haasteissa, mene tästä linkistä Aktivaattorin verkkokurssialustan etusivulle ja tilaa Sensorinki-uutiskirje, saat kuukausittain 1-2 sähköpostia liittyen sensomotoriikkaan.

Aktivaattorin pienen Sensomotoriikan oppaan voit ladata täältä.

Lapsen yökastelu yli 5-vuotiaana

 Sensorisen integraation teorian kehittäjä Jane Ayres toteaa kirjassaan Aistimusten aallokossa että aistitiedon käsittelyn vaikeuksista kärsivät lapset melko usein kastelevat öisin vielä yli viisivuotiaina. Kastelu johtuu siitä että alaselän alueen hermoston kehitys on vielä kesken ja hermot eivät asianmukaisesti vie rakon täyttymisestä tietoa aivoille. Yökastelun lisäksi virtsaa voi karata päivisin ja saattaapa tuhrimistakin esiintyä.

Keinot yökastelun hoitamiseen ovat melko suppeat: terveydenhuollon kautta on mahdollista saada lainaksi hälytyspatja, joihin on yleensä pitkä jonot, sekä lääkitys. Hälytyspatjassa on on se huono puoli, että se toimii vasta kun vahinko on jo tapahtunut eikä lääkehoidosta välttämättä ole vastaavaa hyötyä, vahinkoja voi tapahtua siitä huolimatta.

Mikä avuksi yökasteluun? Mistä yökastelu voi johtua?

Sensomotoriikan yhteys yökasteluun

Sensomotoriikan näkökulmasta valtaosaa näistä lapsista yhdistää yksi asia. Kun lapsen alaselkää koskettaa, nähdään usein refleksiomainen pieni (tai suuri!) lihassupistus alaselän alueella, kosketuksen puolella. Tämän supistuksen aiheuttaa refleksiliikemalli nimeltä Spinal Galant, joka hidastaa hermoston kypsymistä alaselän ja lantion alueella. 

Mikä Spinal Galantin tarkoitus on?

Liikemallin tarkoitus on auttaa lasta syntymään synnytyskanavan läpi ja sen pitäisi sulautua pois n. 12 kk ikään mennessä. Refleksiliikemalli on tärkeä ryömimään ja kävelemään oppimisen kannalta, sen avulla lapsen on mahdollista oppia liikuttamaan lantiotaan eteen ja ylöspäin. Kun vastasyntynyttä koskettaa alaselkään lähelle selkärankajuostetta, nähdään lantion alueen fleksio eli koukistus. Jos molempiin selkäjuosteisiin kosketaan samanaikaisesti, se saa aikaan refleksin joka aiheuttaa virtsarakon tyhjentymisen, mikä todennäköisesti on syynä myös viittä ikävuotta vanhempien lasten yökasteluun. 

Aktiivinen Spinal Galant ei ole ihan harmiton matkakaveri muutenkaan, se on yhteydessä välikorvaan ja kuuloaistiin, ja sillä on vaikutusta kuullun muistamiseen, keskittymiseen ja tasapainoon. Samalla se vaikuttaa lantion alueen tuntoon ja monesti lapsilla, joille sopivien housujen - kireys, vyötärön korkeus, saumat, laput... - löytyminen ja pukeminen on vaikeaa, onkin kyseinen liikemalli aktiivinen. Usein heidän istumisensa tuolissa, jossa on selkänoja, on erityisen levotonta: Joka kerta kun lapsen alaselkä osuu tuolin selkänojaan, lapsi liikuttaa lantiotaan ja hilautuu tuolissaan kohti reunaa. Ja lapsi ei voi tälle mitään, koska kyseessä on refleksi.

Kinesiologi Moira Dempseyn mukaan ärtynyt tai tulehduksellinen paksusuoli ja Spinal Galant saattavat jopa olla yhteydessä toisiinsa. Spinal Galant, varsinkin ollessaan aktiivinen vain toisella puolella selkärankaa voi aiheuttaa toiminnallisen lannerangan skolioosin. 

Jos mietit voiko lapsen yökastelun takana olla tämä liikemalli, klikkaa alla olevaa linkkiä, saat ladattua ilmaiseksi testaus- ja jatko-ohjeet. 

saat ladattua Spinal Galantin testiohjeet tästä.

Tästä linkistä löydät Aktivaattorin Selätä yökastelu! -verkkovalmennuksen, jonka avulla lapsesi on mahdollista tulla yökuivaksi kolmessa kuukaudessa. 

Kiitos kun luit tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle apua. 

Terveisin Sanna, sensomotorinen valmentajasi

Miten voit itse auttaa lasta, jolla on oppimisen vaikeuksia, keskittymisen, aistisäätelyn ja motoriikan haasteita?

 Usein lasten vanhemmat tai lasten kanssa työskentelevät tuntevat voimattomuutta lapsen haasteiden edessä. Yhtäkkiä lapsen ympärillä saattaa olla liuta oppilashuollon ja terveydenhuollon väkeä; erityisopettajaa, koulukuraattoria, koulupskologia, lääkäriä, toimintaterapeuttia, fysioterapeuttia, perhetyötä... On tutkimuksia, tulee kuvien käytön ohjaamista, strukturointia, vastaanottokäyntejä, arjen kartoitusta... jokaisella työntekijällä on paikkansa tässä ketjussa mutta...

Moni vanhempi miettii miettii silti: "Voinko auttaa itse lastani? Pystyisinkö tekemään vielä jotain, mikä auttaisi lastani ja samalla minua itseäni tässä tilanteessa?"

Useimmiten oppimisen vaikeuksista, itsesäätelyn haasteiden (eli toiminnanohjauksen, tunnesäätelyn, keskittyisen kohdentamisen ja ylläpitämisen), aistiyliherkkyyksien ja aistihakuisuuden sekä motorisen suunnittelun vaikeuksista kärsivillä on jotain yhteistä: Heidän hermostonsa on kypsymättömämpi kuin ikätovereilla. Hermoston kypsymistä hankaloittavat usein kehitykselliset liikemallit eli primitiivirefleksit. 
Primitiivireflekseksien läsnäoloa pystyy havainnoimaan - kun tietää mitä katsoo - jo ihan perus liikkumisen taitojen kautta. Löydät ilmaisen Aktivaattorin sensomotorisen alkuarvioinnin täältä niin opit tunnistamaan 8 sensomotoriikan punaista lippua, jotka pystyt havainnoimaan ohjatun jumppahetken tai liikuntatunnin aikana.

Miten hermoston kypsymiseen voi vaikuttaa?

Hermoston kypsymistä ja primitiivirefleksien sulautumista on mahdollista tukea sensomotorisella valmennuksella. Teet lapsen kanssa tietyssä järjestyksessä samankaltaisia liikkeitä, joita pienet lapset tekevät silloin, kun tietyn refleksiliikemallin on ollut aika sulautua tai hävitä. 

Osana valmennusprosessia toimivat ns. rytmiset liikesarjat. Rytmiset liikesarjat vaikuttavat rauhoittavasti keskushermostoon, sulauttavat samanaikaisesti useita refleksiliikemalleja sekä 

• lisäävät tietoisuutta kehon eri osista    
• kehittävät koordinaatiota
• parantavat tietoisuutta kehon asennosta    
• parantavat keskittymistä
• kannustaa sitoutumiseen (bounding) ja luottamukseen

Eli kyllä, sinun on mahdollista vaikuttaa lapsesi hermoston kypsymiseen ja sinä pystyt auttamaan siinä lastasi. 

Miten tuet alisuoriutuvaa lastasi?

Tämän linkin takaa löydät sensomotorisessa valmennuksessa käytettävät kotiharjoitteet Aktivaattorin sensomotorisen minivalmennuksen muodossa. Opit kahdessa tunnissa lapsen kanssa tehtävät rytmiset liikesarjat (Itse kutsun tätä jumppaa kotoisasti hytkyttelyjumpaksi) ja autat lastasi saamaan koko potentiaalinsa käyttöönsä alisuoriutumisen sijaan!

Lisäksi yksittäisten refleksiliikemallien aktiivisena olemisen pystyy testaamaan yksinkertaisilla liikkeillä ja niitä pystyy sulauttamaan melko yksinkertaisin menetelmin lapsilta ja nuorilta aikuisilta. 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä -verkkovalmennuksessa opit tunnistamaan, testaamaan ja arvioimaan sekä hoitamaan 6 refleksiliikemallia, jotka vaikuttavat oleellisesti lasten - ja aikuistenkin - valmiuksiin oppijana. Valmennukset ovat tarkoitettu sekä vanhemmille että lasten kanssa toimiville aikuisille ja eri alojen terapeuteille. 

Millaisia tuloksia sensomotorisella valmennuksella saadaan? 

• Usein lapsista tulee rauhallisempia
• Asioiden ja muutosten vastaustaminen vähenee
• Ahdistuneisuus vähenee
• Kavereiden kanssa toimiminen/leikkiminen alkaa sujua paremmin
• Jatkuva tarve liikkua eli motorinen levottomuus vähenee
• Aistien kautta kuormittuminen vähenee, jolloin raivokohtaukset (meltdowns) vähenevät tai eivät ole niin voimakkaita
• Aistitiedon käsittelyn helpottuessa myös väistelevä tai aistihakuinen toiminta vähenee
• Tasapaino paranee
• Liikunta ja erilaiset motoriset taidot alkavat kiinnostaa koska motorinen ohjailu helpottuu (esim. uiminen, polkupyöräily, hiihtäminen, luistelu...)
• Lasta alkaa kiinnostaa oppia uusia asioita
• Oppiminen on helpompaa, mikä näkyy esim. parantuneena lukunopeutena, luetun ymmärtämisenä ja parempina tuloksina matematiikassa.
  
  
  Tutustu Aktivaattorin verkkovalmennuksiin tästä 
  
  Kiitos kun luit tämän tekstin, toivottavasti siitä oli sinulle hyötyä!