T-Rex-kädet ja ADHD

 Hirmulisko T-Rex ja ADHD vs. Moro ja sensomotoriikka

Olen useita kertoja ollut seuraamassa pienten lasten jumppatuokioita päiväkodeissa ja vähän isompien lasten vastaavaa puuhastelua koulussa toimintaterapeutin roolissa. Mutta aika ajoin sensomotorisen salapoliisin silmäprillit eksyvät väkisinkin päähän. Aika-ajoin porukasta bongaantuu lapsia, jotka juoksevat käsivarret taivutettuina ja kädet nousevat rinnan korkeudelle. Mistä oikein on kysymys?

Katsoessani facebookia törmäsin videoon (ja sen jälkeen useaan muuhunkin samasta aiheesta) joka kertoo asiasta nimeltä T-Rex Arms. Nyt minulla on viimeinkin nimi tälle ilmiölle! T-Rex-lapset! Ja T-Rex-aikuiset! Tällä videolla ilmiö yhdistetään neuroverkon epätyypilliseen kehittymiseen ja hermoston kuormittuneisuuteen. Ja tällä toisella videolla eräs leidi on kuvannut T-Rex käsiensä asentoja, hän taas yhdistää ne ADHD-oireistoonsa (hänellä näyttää olevan myös aktiivinen STNR). 

Tokikaan kaikki neuronkirjon kaarella olevat eivät kulje T-rexeinä ja taas toisaalta kaikki T-Rexeinä kuljeskelevat eivät ole selkeästi kirjolla.

Mutta.

Sensomotoriikan näkökulmasta T-Rexejä yhdistää yksi asia: Jos käsivarret ovat symmetrisesti koukussa ja kantajansa pitää ne mielellään lähellä kehoaan, kertoo se aktiivisena säilyneen Moro-refleksin läsnäolosta. Moro on usein se refleksi, joka aiheuttaa kuormittumista herkän näkö-, kuulo- ja tuntoaistin kautta (Goddard Blythe 2005). Moro kuuluu "refleksiliikemallinelikköön", jotka yleisesti esiintyy henkilöillä, jotka oirehtivat ADHD-tyyppisesti (Taylor, Houghton ja Chapman, 2004). 

Jos mietit omia T-Rex-käpäliäsi ja voisiko sinulla olla aktiivinen Moro, käy liittymässä tähän ilmaiseen valmennukseen "Opi tunnistamaan sensomotoriikan 8 punaista lippua". Kun teet viimeistä arvioliikettä, ota se videolle. Valmennuksen arviolomakkeelta löydät mitä asioita arvioliikkeessä pitää seurata. Vink-vink, yllättäen se liittyy... T-Rex-käsiin. 

Goddart Blythe, S. 2005. Well balanced child: Movement and early learning

Taylor M.,  Houghton S. ja Chapman E.  2004. Primitive reflexes and attention-deficit/hyperactivity disorder: developmental origins of classroom dysfunction

Kehon keskilinja

Mitä tarkoittaa kehon keskilinja ja kehon keskilinjan ylittäminen?

Kehon keskilinja kulkee kuvitteellisesti nenävartta pitkin napaan ja siitä lattiaan. Se jakaa kuvitteellisesti kehomme kahteen symmetriseen osaan, oikeaan ja vasempaan puoleen. Kun käännämme pään oikealle ja sieltä vasemmalle, nenämme ja päämme ylittävät kehon keskilinjan. Lisäksi kehon keskilinjan ylitykset tapahtuvat melko luontaisesti myös käsillä ja jaloilla. 

Kehon keskilinjan ylittäminen on oleellista vaikkapa silloin, kun edessämme pöydällä on kynä, jolla aiomme seuraavaksi kirjoittaa. Näppärin ja nopein tapa on noukkia se suoraan siihen käteen, jolla kirjoitamme. Siis jos olisin vasenkätinen, nappaisin kynän suoraan vasempaan käteen vaikka kynä olisi oikealla puolellani. Jos kehon keskilinjan ylitys olisi minulle työlästä, noukkisin kynän ensin oikella kädellä ja siirtäisin sen kehon keskilinjan kohdalla vasempaan käteen. Tällöin kehon keskilinjan ylitys onnistuakseen vaatii enemmän motorista suunnittelua ja ohjailua. 

Lopputuloksen kannalta sinänsä saman tekevää mutta miksi kehon keskilinjan ylittäminen olisi tärkeää?

Miksi kehon keskilinjan ylittäminen siis on tärkeätä?

Vasen aivopuolisko huolehtii kehon oikean puolen liikkeistä ja vastaavasti taas vasen oikean puolen toiminnoista. Kun esimerkiksi käsi tekee kehon keskilinjan ylityksen tehdäkseen vastapuolella jotain, myös aivojen puoliskot joutuvat vaihtamaan tietoa keskenään jotta kädellä saadaan tehtyä se asia mitä on suunniteltu. Kun aivojen puoliskot vaihtavat tietoja keskenään, se tapahtuu aivokurkiaisen kautta, mikä sekä jakaa että yhdistää aivojen puoliskot toisiinsa. Mitä enemmän kehon keskilinjan ylityksiä tulee, sitä tehokkaammin tieto kulkee aivokurkiaisen lävitse puolelta toiselle ja (varsinkin lapsen kehittymässä olevat) aivot integroituvat toimimiaan sutjakkaasti yhdessä ja tieto kulkee aivopuoliskolta toiselle vaivatta. Se tukee myös tunne-elämän kehittymistä tasapainoiseksi. 

Kehon keskilinjaa eivät ylitä suinkaan ainoastaan raajat. Jos kehon keskilinjan ylittämisen hankaluus koskee käsiämme, se koskee myös jalkoja ja itse asiassa ihan kaikkea. Vaikka lantion tai ylävartalon pyörittämistä, kehon taivutuksia ja kiertoja puolelta toiselle. Myös silmämme tekevät jatkuvasti kehon keskilinjan ylityksiä. Kun luemme tekstiä vasemmalta oikealle, ylitämme joka kerta riviä silmillämme seuratessamme kehon keskilinjan. Ja uusi ylitys tapahtuu kun siirrämme katseen taas oikealta rivin alkuun vasemmalle. Kehon keskilinjan ylittämisen haasteet näkyvät kaksikätistä työskentelyä vaativissa tehtävissä, näön varaisessa hahmottamisessa ja silmä-käsiyhteistyössä sekä kehon puoliskojen välisessä  dominanssissa siten, että henkilöllä saattaa hallitseva silmä vasen vaikka hän on oikeakätinen ja punnistaisi oikella jalalla. 

Useat arjen toiminnot vaativat kehon keskilinjan ylittämistä. Jos esim. pukeminen, peseytyminen, wc-käyntien hygieniasta huolehtiminen, takin ja housen nappien kiinnittäminen ja aukaiseminen, vetoketjun käsitteleminen ja kengännauhojen sitominen tai saksilla leikkaaminen on vaikea oppia, voi sen taustalta löytyä kehon keskilinjan ylittämisen vaikeus.

Mikä sitten tekee kehon keskilinjan ylityksestä vaikeata?

Kehon keskilinjan ylitykset liittyvät lateraalisuuden kehittymiseen, eli tietoisuuteen kehon oikeasta ja vasemmasta puolesta.  Lateraalisuus itsessään toimii perustana bilateraalisuudelle eli kehon keskilinjan ylittäville toiminnoille. Tämä vaikuttaa olennaisesti kehon molemminpuoleisten liikkeiden ja koordinaation kehittymiseen. (Dennison 2001)

Sikiön lateraalisuus alkaa kehittyä samoihin aikoihin kun äiti alkaa tuntea sikiön liikkeet. Pään kääntäminen puolelta toiselle aiheuttaa ojennuksen katseen puoleisissä raajoissa, samalla toisen puolen raajat koukistuvat. Tämä mahdollistaa sikiön kehon ja lihasten vahvistumisen syntymistä ajatellen. Vauvan synnyttyä tämä näkyy siten, että pään kääntyessä vasemmalle, vauvan on mahdollista katsella ojentuneen kätensä sormia ja harjoitella katseen kohdistamista ja viedä käsi suuhun, jolloin silmä-käsiyhteistyön kehittyminen pääsee alulle. Se mahdollistaa myös vauvan kierähtämisen vatsalta selälleen. Tätä liikemallia kutsutaan ATNR:ksi (Asymmetrical tonic neck reflex). (Goddard-Blythe 2014). 

Jos refeleksiliikemalli ei häviä ajallaan, se alkaa vaikuttamaan silmä-käsiyhteistyön kehittymiseen, koordinaation hallintaan, silmän liikkeiden hallintaan (lukivaikeudet), käden asennon ja liikkeiden hallintaan, sekä pystyasennon hallintaan päätä käännettäessä (Goddard-Blythe 2014). Aikuisella aktiivinen ATNR voi vaikuttaa niskan ja olkapäiden nivelien sekä niskarangan kulumien syntymiseen sekä niska- ja rintarangan toiminnallisen skolioosin syntymiseen (Dempsey 2021). 

Yksinkertainen tapa päästä selville miten kehon keskilinjan ylitykset sujuvat, on sulkea silmät, viedä käsivarsi suorana sivulle ja tuoda sieltä etusormen pää nenänpäähän ja toistaa se viidesti. Jos sormi ei osu nenään vaan nenän pieleen tai poskeen, voi arvella että kehon keskilinjan saapuminen ja sen ylittäminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Testi antaa viitettä myös siitä kuinka asentotietoaisti eli proprioseptinen aisti toimii. 

Keinoa tukea kehon keskilinjan ylityksiä

Miten kehon keskilinjan ylityksiä voi tukea arjessa?
Useimmissa mailapeleissä kehon keskilinjan ylitykset tapahtuvat kuin itsestään. Useimmat rytmittelyleikit voi toteuttaa ristikkäisin liikkein, kuten pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat-leikki. Kapteeni käskee -leikissä voi helposti keksiä liikkeitä, jossa kosketaan jommalla kummalla kädellä vastapuolella olevaa kehon osaa, lisää keikkejä ja toimintaja löydät tästä linkistä.

Tästä pääset ilmaiseen videosarjaan "6 leikinomaista tapaa integroida refleksiliikemalleja" jossa on muutama liike, joilla lisäksi voit tukea nimen omaan ATNR:n sulauttamista, mikä taas sensomotoriikan näkökulmasta avaa, mikä aiheuttaa vaikeudet kehon keskilinjan ylityksissä. 

Iloa kehon keskilinjan ylityksiin!

Dempsey M. RMTI Level 1 and 2. Verkkokurssi 2021. 
Dennison, P. E. ja Dennison, G. E. 2001. Aivojumppaopas
Goddard-Blythe, S. 2014. Neuromotor Immaturity in children and adults.