Miksi lapsi ei pysty istumaan ryhdikkäästi - vastaus saattaa olla TLR

 6 oppimisen tiellä olevaa refleksiliikemallia - TLR eli tooninen labyrinttirefleksi

Tasapaino ja koordinaatio ovat kaksi fyysisen fyysisen kehityksen aluetta, joihin harvemmin kiinnitetään huomioita. Useimmiten ne kehittyvät kuin huomaamatta, itsestään. Usein ajatellaan että kasvaessaan lapset saavuttavat aina paremman tasapainon ja koordinaatiota voidaan kehittää kun tehdään koordinaatiota harjoittavia tehtäviä tai harjoituksia. Kyllä, tämä pitääkin tiettyyn pisteeseen saakka paikkansa. Lapset ovat 5-7 vuotiaina vielä eri kehitystasoilla tasapainon ja koordinaation kehityksen suhteen mutta 9-10-vuotiaina he ovat saavuttaneet oman kehitystasonsa. Tämän jälkeen taidot lisääntyvät harjoittelemalla tasapainoa ja liikkumista esimerkiksi liikuntaharrastuksen parissa. Vaan entä ne lapset joilla on viiveitä tasapainon ja koordinaation kehityksessä?

Suomessa on hieno ja toimiva neuvolajärjestelmä ja LENE-testeillä saadaan poimittua jo 4-vuotiaina lapset, joilla on vaikeuksia tasapainossa ja motorisessa suoriutumisessa. Usein lapset ohjautuvat fysioterapeuteille tai toimintaterapeuteille harjoittelemaan näitä taitoja. Lapsen taidot kasvavat harjoitellessa mutta taitavaa liikkujaa lapsesta ei välttämättä tule koskaan, jos lapsen vaikeuksien taustalla on aktiivinen Tooninen Labyrintti refleksi. 

Mikä Tooninen Labyrintti Refleksi on?

Toonisen Labyrinttirefleksin tarkoituksena on auttaa vauvaa kulkemaan synnytyskanavan läpi, se saa vauvan ojentamaan ja koukistamaan kehonsa synnytyksen aikana. TLR:n tulisi sulautua pois kokonaan kolmeen ikävuoteen mennessä. Usein pienet lapset, joilla TLR on aktiivisena, tuntuvat sylissä raskailta ja heidän on vaikea hallita päänsä asentoa. Lapsi oppii kannattelemaan päätään n. 3 kk ikään mennessä. Jos pään kannattelu on vaikeaa vielä 6 kk iässä, TLR on saattanut jäädä aktiiviseksi. TLR:n pitäisi hävitä kokonaan pois 3 vuoden ikään mennessä. 

TLR muodostaa yhdessä STNR:n ja ATNR:n kanssa primitiivisten toonisten niska- ja labyrinttirefleksien järjestelmän. Tämä järjestelmä vaikuttaa ja toimii yhdessä vestibulaarisen eli asentotietoa tuottavan järjestelmän kanssa ja tuottaa aistitietoa yhdessä muiden asento- ja liikesensorien kanssa. Vestibulaarinen järjestelmä huolehtii ja ylläpitää lapsen (ja aikuisen) tasapainon ja tiedon avaruudellisesta sijainnista tilassa, suhteessa muihin asioihin, kuten ihmisiin ja huonekaluihin. 

Kun TLR on aktiivinen, lapsi joutuu jatkuvasti työskentelemään perusasennon ja keskittymisen ylläpitämisessä, erityisesti istuma-asennossa. Refleksiliikemalli aiheuttaa sen, ettei lapsella ole "normaalia" istuma-asentoa. Lapsen nyökätessä tai nojatessa eteenpäin, pää lähtee "putoamaan" eteenpäin tai kallistaessa päätä taaksepäin, lapsen raajat lähtevät automaattisesti ojentumaan. Tästä syystä näyttää ettei lapsella juuri ole energiaa ja hän nojailee koulussa jatkuvasti pulpettiinsa tai työpöytäänsä tai vaihtoehtoisesti nojailee velton näköisesti tuolissaan taaksepäin. Ja kumpikaan näistä asennoista ei mitenkään tue tai edesauta kirjoittamista, lukemista, tehtävien kopioimista taululta tai oppimista. 

Millaisia ovat TLR:n tunnusmerkit?

• heikko koordinaatio ja tasapaino
• pään asennon hallinta on heikko
• matala kehon tonus eli jänteys tai
• korkea kehon tonus eli jänteys, joka näkyy jäykkyytenä ja nykivinä liikkeinä, korkea ja matala kehon tonus voivat vaihdella riippuen siitä, mitä lapsi tekee
• w-istunnassa istuminen
• varvastaminen eli varpaillaan kävely
• silmä-käsi yhteistyön vaikeudet
• lapsi kirjoittaa sanat yhteen pötköön
• pallon heittäminen ja kiinni ottaminen on hankalaa
• lapsi kysyy usein "Täh, mitä?" kun hänelle sanoo jotain
• moniosaisen ohjeen noudattaminen on hankalaa
• lapsi saattaa tuottaa ääntä, kuten naputella kynää, peittääkseen taustamelua
• lapsen on vaikea hahmottaa tilaa ja omaa sijaintiaan siinä, hän törmäilee ihmisiin ja huonekaluihin ja oven pieliin
• hän unohtelee ja hukkaa tavaroitaan
  
  
  

TLR-refleksiliikemallille tyypillisiä istuma- ja työskentelyasentoja:

Aktiiviselle TLR:lle tyypillinen W-istuma-asento leikkiessä. Samaa asentoa näkyy myös niillä lapsilla, joilla on aktiivinen STNR.

Miten aktiivisen TLR:n voi arvioida?

Aktiivisen TLR:n olemassaolon voit testata näin: Lapsi lattialla vatsallaan, kädet "supermiehen" asennossa eli kylkien vierellä kohotettuna sivuilla sormet kohti polvia. Ohjaa lasta nostamaan pää ylös, kädet ja rintakehä sekä jalat reidestä asti nostetaan lattiasta ylös, vain vatsan pitäisi osua lattiaan. 

Jos lapsen jalat eivät nouse reidestä ylös ja jalat taipuvat polvesta koukkuun, lapsella on aktiivisena TLR ja hän hyötyy sensomotorisesta harjoittelusta.


Täältä löydät vinkkejä TLR:n sulauttamiseksi pois, ohje löytyy sivun lopusta. 

Lisää tietoa refleksiliikemalleista löydät Aktivaattorin pienestä sensomotoriikan oppaasta. 

Aktivaattorin pieni sensomotoriikan opas

- Kiitos kun luit tämän tekstin! - Sanna

Pelkohalvausrefleksi - 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen tiellä

Miksi jotkut lapset "jäätyvät" jännittävissä tilanteissa?

Tiesitkö että kuudesta lapsesta yhdellä on aistitiedon käsittelyssä vaikeuksia? Näin todetaan SPD:n 2009 julkaisemassa tutkimuksessa. Lapsesi luokalla, tai jos olet opettaja, luokallasi, on siis ainakin kolme lasta, jotka kuormittuvat joka päivä yhden tai usemman aistikananavan tuottaessa liian paljon - tai joskus liian vähän - tietoa. Monet näistä lapsista ovat heitä, kenellä on itsesäätelyn kanssa ongelmia, ADHD-diagnoosi, jatkuvaa yli- tai alivirettä. Aistiyliherkkyydet voivat ilmetä yliherkkyytenä äänille, kosketukselle, lämpötilalle ja sen vaihteluille, mauille, tuoksuille ja näkyä tasapainon, kehonhallinnan, motorisen suunnittelun ja oman toiminnan ohjauksen vaikeuksina.

Aistimukset kuormittavat epäkypsää tai herkistynyttä hermostoa

Hermoston kysymättömyyteen ja herkkyyteen vaikuttavat sensomotoriikan näkökulmasta aktiiviseksi jääneet primitiivirefleksit. Herkät aistit vaikuttavat keskittymiseen koska aistimusten määrää on tällöin vaikea säädellä eli sulkea tilanteen kannalta epäolennaiset aistimuksen taustalle. Primitiivireflekseistä erityisesti pelkohalvausrefleksi ja Moro vaikuttavat aistitiedon käsittelyyn. 

Moro refleksiliikemallin kanssa käsi kädessä kulkee Pelkohalvausrefleksi, josta tässä käytän lyhennettä PHR. PHR edeltää Moroa sikiön kehityksessä, se on aktiivinen sikiöaikana ja sen pitäisi sulautua pois ennen synnytystä. PHR on yhteydessä äidin stressitasoon raskauden aikana, stressaantuneen äidin hormonit siirtyvät sikiön verenkiertoon istukan kautta aiheuttaen stressiä myös sikiölle. Stressi hidastaa sikiön aivojen ja hermoverkon kypsymistä, jolloin PHR saattaa jäädä aktiiviseksi jääden Moro-refleksin alle, voimistaen sen vaikutusta. Varsinkin äidin raskausaikana kokeman jatkuvan stressin ja pelon vaikutukset sikiöön PHR:n jatkuvan aktivoitumisen kautta voivat muodostua ylisukupolvisiksi. Toisin sanoen stressaantuneen tai traumatisoituneen äidin lapsilla pelkohalvausrefleksi voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, koska äidin omat, voimakkaat pelkoreaktiot aktivoivat sikiön pelkohalvausrefleksiä toistuvasti. 

PHR:lla on vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Kun PHR ei sulaudu ajallaan pois, lapsi on  hälytystilassa ja elämä on ikään kuin kauhun värittämää.  Se voi aiheuttaa erilaisia kammoja (fobiat), vakavaa ahdistusta, kyvyttömyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen,  epäluottamusta ja vaikeutta luottaa ja sitoutua (bounding) toisiin ihmisiin, valikoivaa mutismia, tunne-elämän vaikeuksia, ja edelleen aikuisena johtaa paniikkihäiriöön. Myös nukkuessa PHR saattaa aiheuttaa yöllisiä kauhukohtauksia. Stressi ei päästä irti unessakaan.

Sinällään pelkohalvausrefleksi ei ole paha asia, se on yksi ihmisen suojareflekseistä. Alkujaan sen tarkoituksena on suojata äitiä ja syntymätöntä lasta miltä tahansa uhalta. Kun äiti tuntee itsensä uhatuksi, sikiö jäykistyy kohdussa liikkumattomaksi antaen äidille paremmat mahdollisuudet reagoida uhkaavassa tilanteessa. Pelkohalvausrefleksin aktivoituessa sikiössä tapahtuu hyvin nopeasti seuraavia reaktioita: 

• sikiön välitön motorinen halvaantuminen, sikiö ei liiku
• rajoittaa sikiön ääreisverenkiertoa
• alentaa sikiön sydämen sykettä
• ...mitkä kaikki suojaavat sikiötä vähentämällä altistusta adrenaliinille ja vähentää stressihormoni kortisolin imeytymistä napanuoran kautta sikiön verenkiertoon

Miten pelkohalvausrefleksi näkyy lapsen toiminnassa?

Aktiivinen pelkohalvausrefleksi näkyy kaikkineen lapsen vetäytymisenä eri tilanteista. Vetäytyminen ei aina suinkaan ole hiljaista sivummalle siirtymistä vaan lapsi useimmin huutaa kaiken uuden ja oletettavasti epämiellyttävän edessä. Pelkohalvausrefleksin ollessa aktiivinen usein lapsella

• on huono stressinsietokyky
• hän ahdistuu helposti
• poikkeavat haju- ja makuaistimukset    
• lapsi "jäätyy" paikalleen uhkaavissa tilanteissa sen sijaan että taistelisi tai pakenisi
• yliherkkyys valoille ja äänille (myös Moro!)
• muutoksiin sopeutuminen on vaikeata
• takertuminen
• äärimmäinen väsyminen (fatiikki)
• selektiivinen mutismi (valikoiva puhumattomuus, kyvyttömyys puhua tilanteissa, jossa sitä odotetaan, vaikka puhuminen on jo vakiintunut taito esim. kotiympäristössä)
• hengityksen pidättäminen suuttuessa, järkyttyessä ja säikähtäessä
• uhmaava tai hallitseva käyttäytyminen ilman järkeen käypää syytä

Luokkatilanteissa lapset ja työelämässä aikuiset, joilla pelkohalvausrefleksi ohjailee toimintaa, reagoivat usein jäätymällä sen sijaan, että osoittaisivat pelkoa tai suhtautuisivat asiaan "ihan sama"-asenteella. He antavat usein helposti periksi ja vetäytyvät henkisesti, mikä tekee asioiden oppimisesta erittäin vaikeaa. Mieli ja keho, jotka elävät jatkuvassa pelossa ja stressissä, voivat tehdä kaiken ympärillä olevan ylivoimaisen tuntuiseksi. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus korostuvat koulussa ja myöhemmin työympäristössä. 

Mikä voi aiheuttaa pelkohalvausrefleksin säilymisen aktiivisena?

Brandesin (2016) mukaan syyt pelkohalvausrefleksin aktiiviseksi jäämiselle liittyvät aivojen ja hermoston kypsymättömyyteen liittyviin tekijöihin. Jos PHR ei sulaudu luonnollisesti ennen Moro-refleksin ilmaantumista, myös se jää muiden primitiivirefleksien tapaaan hidastamaan ja haittaamaan lapsen siirtymistä kehityksessä eteenpäin. PHR:n aktiiviseksi jäämiseen vaikuttavat seuraavat asiat:

• kemialliset ja muut raskauden aikana käytetyt haitalliset aineet (tupakointi, alkoholinkäyttö, haitalliset lääkkeet, huumeriippuvuus)
• trauma tai vamma raskauden aikana
• äitiä fyysisesti tai psyykkisesti kuormittava raskaus 
• ennenaikainen syntymä
• lapsen syntyminen sektiolla
• imukuppisynnytys
• tunne-elämän vaikeudet ja häiriöt vanhemmilla
  
  

Voiko pelkohalvausrefleksin tunnistaa kehon liikkeistä?

Pelkohalvausrefleksi on hieman hankalampi tunnistaa kuin kuin muut refleksiliikemallit, useimmiten sen tunnistaa aiemmin mainitusta käyttäytymisestä. Morolla sen sijaan on liikekaava, jonka voi tunnistaa.

Vihje: kokeile Viisari-leikkiä, jossa seisot kahden muun ihmisen välissä. Toinen henkilö on pienen matkan päässä etupuolellasi ja toinen vastaavasti takapuolellasi. Pidä jalat yhdessä ja käsivarret kiinni kehossa. Lähde nojaamaan eteenpäin, edessä oleva ihminen ottaa sinut vastaan ja työntää sinut takaisin pystyyn, minkä jälkeen lähdet nojaamaan taaksepäin ja takanasi oleva henkilö ottaa sinut vastaan. Jos pysyt pitämään asennon ilman korjaavia liikkeitä eikä liike aiheuta sinulle tunnereaktioita, sinulla ei todennäköisesti ole "jämiä" Morosta. 

Käy lataamassa pelkohalvausrefleksin ja Moron tunnistamis- ja arviointiohje tästä.

Aktiivinen Moro-refleksi kulkee usein aktiivisen Pelkohalvausrefleksin rinnalla

Moro aiheuttaa liki kaikkien aistiryhmien herkistymistä. Se on vauvan suojarefleksi, jonka laukaisee äkillinen muutos aistimuksissa, kuten kova ääni, äkillinen valon määrän muuttuminen, muutos asennossa. Säikähdyksen jälkeen vauvan raajat ensin ojentuvat (startle) sitten koukistuvat ja tulevat kehon keskilinjaan ja vauva alkaa itkeä.  Usein aktiiviseksi jäänyt Moro tekeekin ympäristöstä kantajalleen liian äänekkään, kovan, kuuman, kylmän, kirkkaan, pimeän... aiheuttaen vaikeuksia vaatteiden pukemisen, siirtyminen ja kaikkien muutoksien kanssa. Koska aistit ovat jatkuvasti ylivirittyneet, eri aistiärsykkeet myös keskeyttävät herkästi keskittymisen ja aiheuttavat hermoston, kehon ja tunteiden nopean siirtymisen taistele-pakene tilaan. Moro on tyypillisin aktiivinen primitiivirefleksi joka liittyy ADHD:een. 

Kun sekä PHR ja Moro ovat aktiivisina saman aikaisesti, ne aiheuttavat yhdessä huomattavia vaikeuksia paitsi aistitiedon säätelyssä, myös sosiaalisessa kanssakäymisessä koska käyttäyminen ja tunnereaktiot stressaavissa tilanteissa voivat lapselle tai aikuiselle itselleenkin olla ennalta-arvaamattomia ja pelottavia. 

Voiko Moroon ja pelkohalvausrefleksiin vaikuttaa? 

Kyllä, pelkohalvausrefleksi että Moro on mahdollista integroida "sulattaa" pois aivan kuten muutkin primitiivirefleksit sensomotorisen valmennuksen keinoin.

 

Kiitos kun luit postauksen, kommentoi alle oliko siitä sinulle hyötyä!
- Sanna, sensomotorinen valmentajasi

PS.

Aktivaattori Sensorinki-uutiskirje ilmestyy 6-10 kertaa vuodessa. Tilaa Sensorinki tästä, saat liittymislahjaksi Aktivaattorin Sensojooga-kortit. Sensojooga-korttien jooga-asennot ovat yleisesti käytettyjä ja tunnettuja jooga-asentoja, mutta jotkut asennoista ovat samanlaisia, joita käytetään sensomotorisessa valmennuksessa integroimaan refleksiliikemalleja. Tämän vuoksi joogaharrastuksella onkin usein mieltä selkeyttävä ja rauhoittava vaikutus!

Lähteet:

Ben-Sasson A.  & A. S. Carter & Briggs-Gowan M. J. : Sensory Over-Responsivity in Elementary School: Prevalence and Social-Emotional Correlates, verkkojulkaisu, 2009

  

Brandes, Bonnie M.Ed.: The Symphony of Reflexes: Interventions for Human Development, Autism, ADHD, CP, and Other Neurological Disorders, 2016

Konicarova, J & 

Bob P.: 

Retained Primitive Reflexes and ADHD in Children. Volume 54, pages 135–138, Activita Nervosas superior, 2012

Mikä on Moro refleksi ja miten sen voi tunnistaa?

6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä - MORO

Moro refleksi on vauva-ajan primitiivirefleksi, jonka on vauvan keino suojautua mahdollisilta uhkilta. Refleksi aktivoituu kun vauvan ympäristössä tapahtuu aistein havaittava nopea muutos. Tällaisia tapahtumia voivat olla vaikkapa kovan äänen kuuluminen, nopea asennon muutos, pelottava visuaalinen muutos ympäristössä, jonka vauva näkee, tai kun vauva kokee painovoiman arvaamattomana. Moro näkyy siten, että vauva säikähtäessään hätkähtää, ojentaa käsivartensa, kämmenet aukeavat hetkeksi, sitten vauva tuo kätensä ja jalkansa suppuun lähelle kehoa ja alkaa useimmiten itkeä. Moron pitäisi hävitä 2-4 kk iässä. 

Kun primitiivirefleksi alkaa heiketä, lapsessa alkaa vahvistua normaali hätkähdysvaste säikähtämiselle, sille samalle joka meissä on aikuisenakin. Jos keittiön pöydältä tippuu räsähtäen kukkamaljakko lattialle, todennäköisesti hätkähdät hieman ja kiiruhdat katsomaan mistä ääni kuului ja miten kävi. Sinulta ei katoa liikekontrolli säikähdyksen aikana, toisin kuin häneltä, jolla Moro on aktiivinen. 

Entäpä jos Moro ei normaalisti sammukaan pois? Jos Moro on aktiivinen kuuden kuukauden jälkeen, siitä voi tulla hallitsematon ylireaktio, joka ohittaa lapsen (ja aikuisenkin!) tietoiset päätöksenteon taidot. Usein reaktiot liittyvät valoon ja ääniin sekä tuntoaistiin. Herkistynyt hermoverkko ei pysty jättämään huomioitta tavallisesti merkityksettömiä asioita huomaamatta, kuten loistevalon surina, kellon tikitys yöllä, käytävällä avautuvien ja sulkeutuvien ovien äänet, liian kirkas television ruutu, sukan saumat, karhea kangas... Ne voivat jatkuvasti häiritä lastasi hänen lisääntyneen herkkyytensä myötä. Moro ikään kuin tuo kaikki aistit yhteen. Useilla sensorisen integraation vaikeuksista kärsivillä lapsilla on juuri Moro aktiivisena, se on yhteydessä aisteihin ja lisää hermoverkon herkkyyttä. 

Koska Moro on puolustautumiskeino, siihen liittyy myös isoja tunnereaktioita. Moron ollessa aktiivinen lapsesi voi kokea tunteet suurina, hän on tunneherkkä, saattaa ahdistua helposti, vetäytyy helposti seurasta, ymmärtää asioita helposti väärin, hän on jatkuvassa taistele-pakene-tilassa ja suuttuu pienistäkin asioista ja hän vastustaa kaikkia muutoksia.

Voit päätellä näistä merkeistä voiko lapsellasi olla Moro-refleksin jäänne aktiivisena:

Näköaisti

• Valoherkkyys
• Vaikeus poimia oikeat asiat näkemästään, herkkä visuaalisille virikkeille
• Loisteputkien valo kuormittaa

Kuuloaisti

• Herkkyys äänille, peittää helposti korvat käsillä
• Vaikeus sulkea pois taustaäänet esim. lukiessa
• Kiinnittää huomion ääniin, joihin suurin osa ihmisistä ei reagoi

Kosketus

• Vaatteiden tuotelaput ovat inhottavia, saumat hankaavat
• Herkkyys kankaiden tekstuurille
• Hiusten pesemisen ja kampaamisen ongelmat

Tasapaino ja kehotietoisuus

• Huono koordinaatio ja tasapaino
• Heikko fyysinen kestävyys
• Matkapahoinvointi
• Korkea lihastonus 
  
• Säikähdyksen yhteydessä liioiteltu lihasnytkähdys (startle) näkyen motorisen hallinnan menetyksenä (= moro)
• Liikkuessa henkilö pitää mielellään raajat lähellä kehoa, esim. käsien nostaminen ja ojentaminen ylös voi näyttää veltolta ja voimattomalta

Muita merkkejä aktiivisesta Morosta

• Muutosvastaisuus
• Herkkyys ruoan tekstuurille ja mauille, valikoivaa syömistä
• Erilaiset pelot
• Allergiat
• Makean himo

Aktiivinen Moro pitää ihmisen jatkuvassa taistele-pakene-tilassa koska valoihin joska valaistukseen ja vastaan otettavien äänien määrään arjen ympäristöissä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Aivojen mantelitumakkeen l. amylgadan kautta aivoihin kulkee valtaosa aistitiedosta. Mantelitumake on myös aivojemme tunnekeskus. Kun hermosto kuormittuu liiallisista näkö- ja ääniaistimuksista, mantelitumake ottaa johdon aivokuorelta - jossa tapahtuu tietoinen ja looginen ajattelu - se johtaa usein vähemmän toivottuihin tunnereaktioihin tai toimintatapoihin, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, aistitiedon käsittelyn "kupin" täyttyessä ja mennessä nurin. Moron aktiivisuus vaikuttaa osaltaan lapsen temperamenttiin.

Voiko Moro refleksin aktiivisuutta testata jotenkin?

Aika paljon pystyt päättelemään jo yllä mainituista tunnusmerkeistä. Moron arviointiin on olemassa useampikin tapa ja tämä linkki toimii polkunasi Moron arviointiin.

Voiko aktiiviselle Moro refleksille tehdä jotain?

Kyllä voi! Moro on mahdollista kesyttää. Moron, kuten kaikkien muidenkin refleksiliikemallien, sammuttamiseen käytetään liikeharjoituksia, jotka ovat käytännössä karkeamotorisia liikkeitä, jotka jäljittelevät niitä kehityksellisiä liikkeitä, joita lapsi tekee pienenä kun Moron on aika integroitua. Aktivaattorin 6 yleisintä refleksiliikemallia oppimisen esteenä verkkovalmennuksessa opit kuinka Moro saadaan hoidettua. 

Moron kanssa kulkee usein käsi kädessä Pelkohalvausrefleksi, joka on Moroa edeltävä ja sen kanssa hyvin samantapainen refleksiliikemalli, josta lisää seuraavassa julkaisussa. 

Lähde: Goddard-Blythe, Sally. Well balanced Child.